perjantai 9. maaliskuuta 2012

Saamelandia

Magne Hovden: Saamelandia
(Sameland, 2010)
Otava 2012, 252s.
Suom. Outi Menna

Roy ja Leif, kolmekymppiset ystävykset pohjoisnorjasta, keksivät oivan idean tienata nopeasti paljon rahaa. Kirkkoniemi on pieni paikkakunta, mutta kyllä sielläkin turisteja käy ja he haluaisivat varmasti viettää päivän tutustumalla saamelaisuuteen. Roy ja Leif eivät tosin tiedä saamelaisuudesta juuri mitään, mutta eihän turisteille kaikkea tarvitse kertoa. Saamelandiaan tarvitaan tietysti poroja, pari kotaa, poronkäristystä ja alkoholia sekä muutama muu lyömätön vetonaula. Suunnitelmat ovat selkeät, mutta toteuttaminen ei käykään aivan mutkattomasti.

Saamelandian idea on hauska ja kepeä. Myös toteutus on hauska, mutta jotenkin höttöinen. Teemapuisto jää värikkäiden ja liiankin lukuisten sivuhenkilöiden varjoon ja niin meinaa käydä myös päähenkilöille. Jotenkin kirjasta tuli väistämättä mieleen Napapiirin sankarit, jossa kaverukset koheltavat menemään pysähtymättä liikoja miettimään. (Tykkäsin kyllä Napapiirin sankareista, se oli aika oivallinen krapulaleffa.) Saamelandia taisi kärsiä nyt väärästä lukuhetkestä. Hihittelin kirjan sanailulle ääneen yllättävän usein, mutta kokonaisuus jäi laimeaksi.

4 kommenttia:

  1. Aika samanlainen lukukokemus taisi olla kuin minulla. Ja mielenkiintoinen tuo vertaus Napapiirin sankareihin. Enpäs itse tullut ajatelleeksi. Mutta onhan niissä jotain samaa.

    VastaaPoista
  2. Jaakko, minusta on helppo nähdä tämä kirja elokuvana. Vähän liiankin paljon huomasin miettiväni, miten jokin kohtaus elokuvassa toteutettaisiin.

    Hovden vaikuttaa joka tapauksessa hauskalta mieheltä, vaikka Saamelandia ei lähtemätöntä vaikutusta tehnytkään.

    VastaaPoista
  3. Hmmm, mäkin luulen, että tämä on vähän höttöinen, mutta aihe on niin kiinnostava, että aion lukea silti, toivottavasti pian!

    VastaaPoista
  4. Jenni, ei tämä tosiaan suoranaisesti huono kirja ole. Ja luulen, että jos olisin saanut lukea tätä ilman jatkuvia keskeytyksiä (lukeminen kesti nimittäin älyttömän kauan), niin olisin tykännyt enempi. Kun joutui lukemaan liian pienissä pätkissä, henkilöiden määrä jotenkin korostui eikä se varsinainen juoni päässyt ollenkaan oikeuksiinsa. Toivottavasti tämä on sinulle parempi lukukokemus! :)

    VastaaPoista