Myrskykirja

Annika Eräpuro: Myrskykirja

Karisto 2014, 28s.

Kuvitus: Mika Launis

Annika Eräpuron tuore kuvakirja, Myrskykirja, valikoitui iltasaduksemme, sillä vanhempi lapsi piti kovasti Eräpuron Eve Ilves -kirjoista. Myrskykirja on lyhyt, joten luimme sen yhtenä iltana.

Juoni on mielikuvitusta kutkuttava: mies ei saa unta ja lähtee käymään ulkovessassa (koska talossa on putkiremontti on pihan nurkkaan tuotu kesämökiltä puucee), mutta ärhäkkä myrsky tempaa miehen ja vessanoven mukaansa. Mies lentää oven päällä ympäri maapallon ja näkee välähdyksiä sieltä ja täältä, suutelevan pariskunnan  jossakin päin Eurooppaa, pingviinejä Etelämantereella ja kinastelevia naisia Perussa.

Tarinan vahvuus on se, että  tämän jälkeen voi lasten kanssa pohtia, minne olisi hauskaa itse päästä kurkkaamaan tuulen kuljettamana. Pelottaisiko se lentäminen vai olisiko vain jännää? Minne ei haluaisi päätyä? Myös kuvitus on onnistunut ja mukavaa katseltavaa. Kirjan heikkous taas on sen välähdyksenomaisuus. Mitään kummempaa juonta ei ole ja minä olin suoraan sanoen pettynyt. Onneksi lapset osaavat olla armollisempia ja molemmat kuulijat tykkäsivät Myrskykirjasta.

Eve Ilves Espanjassa

Annika Eräpuro: Eve Ilves Espanjassa

Tammi 2012, 118s.

Kuvitus: Mika Launis

Viime kesänä vanhin poikamme, (nyt 6v.), oppi lukemaan. Kirjaimia oli toki opeteltu yhdessä jo hyvän aikaa, mutta varsinainen lukemisen hoksaaminen tapahtui ihan itsekseen. Ensin poika luki mieluiten Aku Ankkojen "äänitehosteita", mutta pikkuhiljaa lukeminen laajeni puhekupliin ja nyt luetaan jo mitä tahansa. Ainakin melkein mitä tahansa.

Jostakin syystä poikaa ei kuitenkaan kiinnosta lukea kuvakirjoja, vaan ensimmäiseksi kirjakseen hän valitsi äidin hyllystä Harry Potterin. Kyllä se lukeminen etenikin sivulle kolme, mutta sitten innostus hiipui. Täytyy silti ihailla lasta, sillä itse en edes yrittänyt lukea mitään yli 200-sivuista ennen kuin ala-asteen viimeisillä luokilla.

Tammen Keltanokka-sarja on tarkoitettu lukemisuraansa aloitteleville lapsille. Teksti on suurikokoista ja helppolukuista, pitkät ja vaikeat sanat on tavutettu. Kuviakin on mukavasti ja niitä on kiva pysähtyä tutkimaan lukemisen lomassa. Ajattelin, että ehkä tällainen kirja olisi Pottereita sopivampi ensilukemiseksi.

Eve Ilves Espanjassa on vauhdikas kertomus Even lomamatkasta, joka muuttuu rannalla lekottelusta salaisiin salapoliisihommiin. Lomakohteessa on tapahtunut ryöstöjä ja kun eräs pantteri näyttäytyy toistuvasti erivärisissä hiuksissa ja uusissa asuissa, ovat Eve ja tämän ystävä Varpunen varmoja siitä että näillä asioilla on yhteys.

Luimme tämän kirjan yhdessä pojan kanssa, vuorotellen. Tarina etenee sopivalla temmolla ja jännitys tiivistyy juuri oikealla tahdilla pienelle lukijalle. Oli ihanaa seurata vierestä, miten kappaleiden loppuessa lapsi ihan kiemurteli tuolilla, kun hänen teki mieli lukea vielä yksi kappale, jotta saisi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulle tuli yllätyksenä se, miten sujuvasti poika jo lukee! Ja tosiaan myös niiden vieraampien ja pitkien sanojen lukeminen sujui mainiosti tavutuksen ansiosta.

Lapsi piti kirjasta valtavasti (sisältää juonipaljastuksia!):
"Siinä oli hauskaa ku että se ei ollukaan se pantteri rosvo vaan se olikin se prinsessa Eufrasia. Se on vähän semmonen hauska lastenkirja, jossa on vaikka mitä hommaa ja sitten kun oli se Kyösti ja Costello, niin sitten se Kyösti kävi myös tuolla WC:ssä. 
Äiti, kuin se Annika Eräpuro osas kirjoittaa tän Eve Ilves Espanjassa?"