Collinin tapaus

Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus

(Der Fall Collini, 2011)

Atena 2013, 168s.

Suom. Raija Nylander

Ferdinand von Schirachin esikoisteos Rikoksia teki minuun sen verran hyvän vaikutuksen, että tartuin innolla myös tähän miehen uutukaiseen, Collinin tapaukseen.

Fabrizio Collini on viettänyt lainkuuliaista elämää koko ikänsä, siihen asti että hän eräänä päivänä astelee hotelliin ja murhaa siellä raa'asti vanhan miehen. Collini ei edes yritä paeta poliiseja tai kieltää tekoaan, mutta ei hän myöskään ole innokas kertomaan tekonsa motiivia. Nuori puolustusasianajaja Casper Leinen joutuu ikävään välikäteen, kun hänelle selviää, että Collinin murhaama mies oli Leinenin lapsuudenystävän isoisä.

Siinä missä Rikoksia onnistui vähäeleisyydellään luomaan vahvoja tunnelmia, Collinin tapaus jätti harmillisen kylmäksi. Kirjailija ei tässäkään teoksessa käytä liiemmälti aikaa tai sanoja tunnelman kuvailemiseen, mutta ikävä kyllä teksti ei luo oikein minkäänlaisia jännitteitä. Juonikuviokin on ennalta-arvattava, joten mitään huikeita yllätysmomentteja oli turha odottaa. Asianajaja Leinenin pieni lemmenseikkailu tuntui erityisen keinotekoiselta.


Kuten blogiani lukeneet tietävät, minulla on taipumusta yltiötunteikkuuteen milloin minkäkin kirjan kanssa. Siksipä tuntuu hölmöltä, ettei tämä kirja tuntunut Collinin lapsuusajan kuvauksia lukuunottamatta oikein miltään. Ehkä vikaa oli enemmän lukijassa kuin kirjassa, sillä en minä suoranaisia vikojakaan tarinasta löytänyt. Kieli on makuuni liian töksähtelevää ja se Kirsin mainitsema suola- ja pippurikuvioinen pikkutakki huvittaa minua edelleen. (Harmittaa, kun en ole koskaan opiskellut saksaa, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, millaisesta kuvioinnista on oikein kyse.)