Laura Save: Paljain jaloin
WSOY 2013, 380s.
"Minut on temmattu kertaheitolla ulos elämästäni. Kalenterini on yhtä suurta kysymysmerkkiä. On vaikea uskoa, että patologin lausunto parantaisi tilannetta. Tuskin ne puhuvat potilaille luusyövästä ihan lämpimikseen. Että oho, eipäs ollutkaan. Tsorppa."
Paljain jaloin on rehellinen ja suora kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun polven kierukkavammaksi luultu vaiva osoittautuukin osteosarkoomaksi, luusyöväksi. Tuoreen avioparin vauva-arki muuttuu raa'alla tavalla. Kirja perustuu Saven omiin muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin. Save menehtyi ennen kuin sai tiedon kirjan julkaisemisesta.
Olen nyt miltei viikon yrittänyt kirjoittaa tätä blogitekstiä, mutta en tunnu saavan aikaan mitään järjellistä. Kirjoitan pätkän ja pyyhin sen pois. Mikään ei tunnu oikealta, kuvaavan kirjaa sen ansaitsemalla tavalla.
Paljain jaloin herätti niin monenlaisia ajatuksia, että niissä riittää pyörittelemistä pitkäksi aikaa. Ihailen suuresti kirjan sävyä, sitä elämänhalua ja vimmaa, jolla Laura jatkoi lääketieteen opintojaan vaikka paranemisesta ei enää ollut toivoa. En osaa kuvitella sitä surun ja pelon määrää, jonka on täytynyt olla läsnä perheen arjessa.
Tiedättekö mitä. En aio edes yrittää kirjoittaa tästä kirjasta enempää. Mutta suosittelen sen lukemista kaikille. Tai ainakin tätä Helsingin sanomien arviota, josta saa oikeanlaisen käsityksen siitä, millaisesta kirjasta on kyse.
Minulla on tämä juuri kesken ja tunnemyrsky lukiessa on ollut valtaisa. Huh. Katsotaan, saanko itse sitten myöhemmin kirjoittua tästä jotakin. Vielä en ole varma.
VastaaPoistaMinäkin toivon ehtiväni lukea tämän pian... Odotan kirjaa ja edessä olevaa lukukokemusta jännityksellä.
VastaaPoistaMinä en uskalla lukea tätä. Tiedän, että olen tälle liian herkkä.
VastaaPoistaMulla on teos tulossa ihan kohta lukuun. Odotan pelonsekaisin tuntein. Olen varmasti tämän jälkeen yhtä sanaton kuin sinä...
VastaaPoistaSuketus, voi, onnistuit kirjoittamaan loistavasti! Ja tässä toinen, joka itki kirjan loputtua niin ettei nenäliina riittänyt. Onneksi sohvanreunalta löytyi vauvan harsoliina, johon sai naamaansa kuivata.
VastaaPoistaSara, Minut tämä kirja piti niin lujasti otteessaan, että luin sen päivässä. Varmasti vaikutut tästä.
Katja, minä ajattelin ensin, että en uskalla lukea tätä ollenkaan. Onneksi kuitenkin päätin yrittää, sillä kirja on kerta kaikkiaan hieno.
Annika K, Sanatonta postaustasi odottelen ;)