John Irving: Minä olen monta
(In One Person, 2012)
Tammi 2013, 604s.
Suom. Kristiina Rikman
John Irvingin Minä olen monta, oli toinen niistä kevään uutuuskirjoista, joita ja joilta eniten odotin. Malttamattomana aloitin kirjan heti kun sen käsiini sain ja jännitin, onko tämä tosiaan jotakin ennenkuulumatonta ja tyystin erilaista kirjallisuutta, kuin mitä Irvingiltä on totuttu lukemaan. (Ahkerasta googlailusta huolimatta en onnistunut löytämään sitä uutista, jossa moista väitettiin.) Mutta ihan selkeää Irvingiähän tämäkin kirja oli! Kansien välistä löytyy painia, karhuja (joskaan ei eläiminä), kirjailijoita, transvestiitteja, erikoisia kuolemia ja monia muita tuttuja elementtejä. Tarina sen sijaan on (onneksi) uusi.
First Sisterin pikkukaupungissa on aktiivinen harrastelijateatteri. Billy Abbottin äiti toimii siellä kuiskaajana ja isäpuoli näyttelee ensirakastajan roolit. Naisrooleista keskeisimmät norjalainen ohjaaja jakaa Billyn Muriel-tädin ja isoisä Harryn kesken. Isoäiti keskittyy paheksumaan naistenvaatteissa viihtyvää miestään. Kun isäpuoli Richardille selviää, ettei Billyllä vielä 17-vuotiaanakaan ole kirjastokorttia, lähtevät he samoin tein kaupunginkirjastoon korjaamaan asian. Kirjastosta Billy löytää kaksi tärkeää asiaa: kirjat sekä ensirakkautensa, kirjastonhoitaja neiti Frostin.
Billyn seksuaalinen herääminen ja oman seksuaalisen identiteetin etsiminen ja löytäminen tekee elämästä haastavaa. Miten suhtautua itse, kuinka kertoa muille ja kenelle kertoa "ihastumisista vääriin henkilöihin"? Biseksuaalin voi olla vaikea tulla hyväksytyksi niin heteroiden, homojen kuin lesbojenkin parissa, mutta Billy luovii sujuvasti omaa tietään eteen päin.
Minä olen monta on samankaltainen runsas teos kuin Viimeinen yö Twisted Riverillä tai Garpin maailma - toisin sanoen juuri sellainen kirja, jollaisista eniten pidän. Luonnollisesti suosittelen tätä kaikille Irving-faneille, mutta uskallanpa suositella myös muille.
Kustantajan sivuilla (ja kirjan kansiliepeessä) esittelyteksti päättyy niin hienoon lauseeseen, että siihen on hyvä päättää myös tämä blogiteksti: "Tuiman katseen tuttu pilke saa aavistelemaan, että tie helvettiin on mitä luultavimmin moraalisella ylenkatseella kivetty."
Ahaa, tältä siis näyttää uusi Irving! Hauska kansikuva. Minulla on vasta kaksi Irvingiä luettuna, toisesta pidin kovasti, toisesta en. =D Onpas minulla peräti yksi omakin Irving hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. =D
VastaaPoistaAah! Minä ostin jo kirjan odottamaan pääsiäistä. Aion lukea lomalla ikään kuin palkintona kiireisestä alkuvuodesta. :)
VastaaPoistaMinua kiinnostelee kovasti tämä uusi Irving, vaikka viimeksi lukemani olikin vähän pettymys. Kiinnostaa, koska tätä on tosiaan verrattu Garpiin, suosikkiini :)
VastaaPoistaTämä on tulossa minulle lukuun, odottaa jo pinossa, mutta en ehdi ihan vielä...Kiva kuulla, että rving on Irving;)
VastaaPoistaIrene, Minäkin tykkään tästä kannesta! :) Sopii hirveän hyvin tarinaan. Minulla myös on vielä lukemattomia Irvingejä, mutta katson sen eduksi: hyvää luettavaa edessä päin.
VastaaPoistaKatja, Ihan loistava palkinto tämä onkin. Herätti jonkinlaisen Irving-nälän, joten ehkäpä saisin tänä vuonna luettua mieheltä jotain muutakin.
Laura, Garp on myös minun suosikkini. Ihan yhtä hyväksi en tätä sanoisi, mutta Garp onkin niin huikea...
Leena, Kyllä, Irving on Irving - edelleen. Ja hyvä niin. :)
Minulla on tämä tulossa lukuun myöskin nyt keväällä! Jännittää, sillä Irving on ehdoton lempparini! Arviosi perusteella kuulostaa siltä, että pitäisin tästäkin :)
VastaaPoistaKiitos houkuttavasta kuvauksesta...
VastaaPoistaIrvingiä ei ole tullut pitkään aikaan luettua - tämä voisi olla sellainen. Tuo harrastajateatteri miljöönä on itsessään kiehtova. :-)
Katri, Minun on vaikea kuvitella, että kukaan tähän pettyisi. :)
VastaaPoistaBooksy, Suosittelen! :)
Maija, Irving on Irving edelleen, mutta suuressa tarinassa, sinänsä upeassa, minusta liikaa toistoa ja jaarittelua. Kaipasin tiivistämistä.
VastaaPoistaLeena, harmi, ettet rakastunut tähän. Minä en huomannut koko toistoa kuin muutaman kerran. :)
VastaaPoista