Levollisuuden kirja

Carita ja Tommy Hellsten: Levollisuuden kirja

Kirjapaja 2013, 129s.

Carita Hellstenin tekstit suomentanut Sirpa Hietanen

Arvostelukappale

Ihailen niitä ihmisiä, jotka eivät hötkyile ja stressaa joka asiasta, jotka osaavat suhtautua vastoinkäymisiin tyynesti ja rauhallisesti. Olen yrittänyt ajatella, kuten Pekka Ruuska laulaa "Ei meistä huomisen taakaksi ottajaa, se mitä tulee se tulla saa." Mutta ei. Minä stressaan, ahdistun ja kohkaan reilusti yli tarpeen, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Toisaalta, kyllä minä myös iloitsen ja nauran isosti, mutta sitä en sentään koe ongelmaksi.

Hellstenien kirjoittaman Levollisuuden kirjan halusin lukea yksinkertaisesti siksi, että toivoin sen auttavan löytämään "sisäisen levollisuuteni". Kirjassa onkin paljon mielenkiintoista pohdintaa elämästä vastoinkäymisineen kaikkineen. Usein toistuu ajatus siitä, että ahdistuksen ja levottomuuden syy on todennäköisesti se, että "emme ota vastaan elämää sellaisena kuin se meille tulee, vaan pyrimme tekemään todellisuuden meille sopivammaksi. Etsimme onnea yrittämällä luoda oikeat olosuhteet sen sijaan, että asettuisimme oloihin, joissa elämme." Eihän tälle ajatukselle voi muuta kuin nyökytellä. Hyvin usein huomaa ajattelevansa tai kuulee jonkun toisen toteavan, että kunhan ensin X niin sitten! Pitäisi osata tyytyä ja nauttia, eikä aina tavoitella jotakin muuta. (Miksi tyytyminen muuten kuulostaa jotenkin huonolta vaihtoehdolta? "Tyydyn osaani" on selvästi surkutteleva sanonta. Mutta jos kaikki on jo hyvin, miksi siihen ei saisi tyytyä iloisin mielin?)

Levollisuuden kirja oli mukava ja rauhoittavakin luettava. Hengellisyys nousee pintaan ajoittain, mutta tekstien pohdinnoista sai paljon irti myös tällainen ei-uskova. Kirja koostuu Tommy Hellstenin lauseen tai parin mittaisista ajatuksista, joista kumpikin aviopuoliso on kirjoittanut oman pohdintansa. Toimiva ja kiva ratkaisu, kun sekä mies että vaimo saivat selvästi omat äänensä kuuluviin. Minusta tämä jätti myös tilaa lukijan omalle ajattelulle, eikä missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että kukaan olisi yrittänyt syöttää minulle valmiita ajatuksia.

Pidän konkreettisista esimerkeistä enemmän kuin suurpiirteisistä filosofoinneista. Erityisen paljon rakastan esimerkkejä, jotka ymmärrän kerralla:

"Ihmisen käsityskyky ja tietoisuus muuttuvat. Kun on lukenut jonkin kirjan ja kokenut saavansa siitä paljon, voi palata siihen jonkin ajan kuluttua ja löytää siitä jotain, mitä aiemmin ei huomannut. Silti teksti on kirjassa sama, lukijan käsityskyky vain on muuttunut."