Lukumaraton

Olen haaveillut lukumaratonista pienen ikuisuuden, mutta pitänyt liki mahdottomana sellaisen toteuttamista. Moninaisten suostuttelupuheiden jälkeen sain viimein sumplittua itseni mukaan ensi keskiviikon yhteislukumaratonille ja olenkin ollut asian suhteen innoissani kuin karitsa kesälaitumella.

Minulla oli suuria suunnitelmia siitä, miten valmistautuisin touhuun: hoitaisin häiritsevät kotityöt alta pois, varustaisin jääkaapin sopivilla syömisillä, tekisin erilaisia kirjapinoja valmiiksi jne. Mutta kas, muuttuva on miehen mieli ja yllättäen hän päättikin pakata lapset autoon ja poistua paikalta NYT. Joten, hei hei turhat etukäteisvalmistelut, tervetuloa extemporemaraton (extemporon).

Ihan ensimmäiseksi aion lukea loppuun kirjan, jota on jäljellä korkeintaan kymmenen sivua. Koska en ihan usko miesväen pysyvän poissa kotoa täyttä vuorokautta, voi olla että suoritukseni jää vajaaksi, mutta ei murehdita sitä nyt. Kuten koitan olla murehtimatta sitäkin, että olisi ollut hirveän kivaa maratoonata yhdessä muiden kanssa.

Yritän malttaa käydä täällä vähän päivittelemässä edistymistä. Tai takeltelua, jos sellaista esiintyy.

Klo 17.45
Oli niitä lukemattomia sivuja sittenkin 20. Mutta maraton on nyt käynnistetty Kishwar Desain Postimyyntilapsilla, jota olen lukenut yli viikon. Alkuun tykkäsin, mutta sitten väsyin sahaavaan kerrontaan ja siihen, että yhteen tarinaan piti ahtaa liian monta eettistä ongelmaa. Köyhien intialaisnaisten käyttäminen sijaissynnyttäjinä olisi jo sinänsä ollut riittävä aihe kirjalle, mutta mukaan piti ympätä epärehellisiä lääkäreitä ja tullimiehiä, kantasoluhoitoja, lapsettomien epärealistisia toiveita ja äärimmäisiä tekoja. Ai niin, ja salapoliisia leikkivä sosiaalitäti. Ja ahkera englantilainen spermanluovuttaja sekä hiukan romantiikkaa. Liikaa, ihan liikaa.

Klo 19.10
Novelleja oli tarkoitus lukea yksittäin, mutta enpä malttanut vaan luin kerralla Hanna Haurun Liian pienet sandaalit. Olipas taas antoisa lukukokemus! Hauru kirjoittaa naiseudesta 17 ärhäkän novellin verran ja voisin aplodeerata seisaaltani. Novelleissa käsitellään mm. sitä, millaista on kun murrosikä alkaa aikaisin tai myöhään, mikä on naisen (ja muiden ihmisten) suhde karvoihin, mitä ajatuksia herättää raskaus... Paljon ajateltavaa, ei mitään liikaa.

Seuraavaksi taidan tarttua sarjakuvaromaaniin, sillä haluan lukea jonkun hiukan pidemmän tarinan välillä.

Klo 20.05
Cyril Pedrosan Kolme varjoa ei ollut paras mahdollinen veto tähän väliin. Kuvitus on hienoa ja tarinakin on ihana, mutta ihan liian surullinen. Olen nyt vartin vollottanut ääneen ja juuri ja juuri malttanut olla komentamatta miestä ja lapsia heti kotiin. Buhuu!

Ehkä luen seuraavaksi jotakin ihan päinvastaista.

Klo 21.55
Suljin kyynelhanat lukemalla pätkän Jouni Hynysen Karjalaista rulettia. En nyt jaksanut sitä keikkaelämää yli viittäkymmentä sivua yhteen menoon, vaan siirryin viettämään mukavan tuokion Sirpa Kähkösen opastuksella Kuopion taivaan alla. Ihana pieni kirjanen, joka kuljetti lempeästi sinne Kuopio-sarjan tapahtumapaikoille. Toivottavasti sarjalle saadaan pian jatkoa.

Suihkussakin on käyty virkistäytymässä, jotta jaksaisin lukea ylipäätään jotakin ennen kuin uni vie voiton. Herätyskelloa en aio viritellä, sillä en usko nukkuvani hirveän myöhään muutenkaan. Tai jos nukunkin, niin kaikki lepo tulee kyllä tarpeeseen. Huomiseen! :)

Sunnuntaina, klo 9.45
Aloittelin illalla Cecilia Samartinin Senor Peregrinoa. Suljin kirjan yhdeltätoista, vaikka en olisi malttanutkaan. Yöllä heräsin kerran, valvoin reilun tunnin (mutta en lukenut), ja aamulla avasin silmäni vasta puoli yhdeksältä! Sain siis nukuttua huomattavasti normaalia paremmat yöunet.

Nyt aamulla lukuvire on vähän hakusessa. Keskittyminen on vaikeaa ja aamutoimiin tuhraantuu ihan liikaa aikaa. Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde kulkemaan. :)

Klo 13.15
Kankeaa on, mutta jatkan lukemista sinnikkäästi. Olen Senor Peregrinon puolivälissä. Pidän Samartinin kerrontatyylistä ja tarinakin on jälleen kerran mielenkiintoinen. Mutta panikoin jo nyt perheen kotiinpaluuta. Kaikki autot kuulostavat ajavan meidän pihaan ja hötkyn jokaista tuulenpuuskaa ja peltikaton narahdusta.

Yritän nyt syödä jotakin ja tasata hermoja, jos vaikka sitten onnistuisin sulkemaan korvat ulkopuolisilta häiriötekijöiltä.

Klo 15.25
Syödessä aloin lukea Kasari-kirjaa, jossa on runsaasti (pääasiassa) Sari Poijärven ottamia valokuvia sekä jonkin verran tekstiä Kjell Westön kynästä. Unohduin tunnelmoimaan tekstinpätkien ja kuvien parissa ja kirja tuli luettua ja katseltua. Tosin kuviin täytyy palata vielä uudestaan, sillä oli kutkuttavaa katsella kuvia tutuista julkisuuden henkilöistä nuorina.

Luulen, että mies ja lapset tulevat pian kotiin ja lukumaratonini päättyy pian. Olen lukenut ahkerasti, mutta hitaasti. Tiesinkin lukuvauhtini olevan tuskallisen hidasta, mutta kyllähän tämä vähän harmittaa. Tavallaan. Mutta on ollut ihanaa lukea melkein vuorokausi.

Senor Peregrinossa olen nyt sivulla 250 ja Karjalaista rulettia olen lukenut maratonin aikana 70 sivua, mikä itselleni muistinvirkistämiseksi tässä mainittakoon. Yritän alkuviikosta tehdä lukumaratonin aikana luetuista kirjoista ja lukumaratonista kokemuksena vähän pitemmät muistiinpanot tänne blogiin.

Suuri kiitos kannustuksista! :)