Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

Malin Kivelä & Linda Bondestam: Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

(Bröderna Pixon och TV:s Hemliga sken, 2013)

Teos & Schildts & Söderströms 2013, 32s.

Suom. Maarit  Halmesarka

Pixonin pojat eli Pekka, Olli, Olle ja Bille Pixon rakastavat TV:n katselua. He avaavat television heti herättyään ja lopettavat katsomisen ainoastaan hakiessaan lisää karkkia ja muroja naposteltavaksi. Tai pelatakseen tietokoneella. Heidän lihaksensa ovat pikkiriikkiset, hampaat reikäiset ja kunto kuin vanhuksilla.

"Toisinaan äiti huutaa: Miksi istutte aina sisällä! Yleensä lapset hiihtävät ja rakentavat majoja! Kiipeävät puissa! - - Kun minä olin pieni, kävelin joka päivä kouluun: kolme tai kolmetoista kilometriä, satoi tai paistoi! Ilman kenkiä! Kaarnanpalat jalkojen suojana!"

Eräänä aamuna tapahtuu kauheita, kun TV hajoaa. Sieltä näkyy pelkkää lumisadetta. Äiti ei jaksa tehdä asialle mitään, mumisee vain jotakin ja menee jatkamaan uniaan. Arkaillen pojat menevät rappukäytävään, sillä jotainhan täytyy tehdä. Elämässä.

Päivän mittaan pojat tutustuvat kahteen naapurin tätiin, jotka ruokkivat poikia vatkulilla. Ulkona he kuljailevat aikansa, kunnes keksivät kiivetä suuren kiven päälle leikkimään dinosauruksia. Kun viimein tulee hämärää, pojat lähtevät kotiinsa, mutta erilainen päivä on ollut huonokuntoisille pojille liian rankka - ja he kuolevat.

No eivätpä kuolekaan, sillä vatkuli ja raikas ilma sekä liikkuminen tekevät ihmeitä. Kotiovella on vastassa äiti, joka oli juuri huolestumaisillaan. Jälleen on kiva istahtaa sohvalle katsomaan lempiohjelmia ja syömään muroja tai omena.

Meillä Pixonin pojat on luettu jo monen monta kertaa. Ensimmäisellä lukukerralla poikien "kuolemaa" taisivat säikähtää kaikki, mutta hyvin äkkiä kävi selväksi, että tämähän onkin ehkä jänskin kirja ikinä. Varsinkin 5-vuotiaalle kirja tuntuu olevan ihanan sopivasti jännittävä. Kirjan opetus oli myös sen verran osuva, että meillä selvästi lapset itse vähensivät television katseluaan - joskin vain hetkeksi. Tykkäsin Pixonin pojista kovasti, sillä se onnistuu hätkähdyttämään ja valistamaan olematta saarnaava tai sievistelevä.

Värikäs päivä Lastenkirjablogissa on myös kirjoitettu Pixonin pojista. Siellä voitte tutustua myös kirjan hauskaan kuvitukseen, joka ei todellakaan ole sieltä siloitelluimmasta päästä.