Lukumaratonin yhteenveto

Huomenna starttaa blogistanian Lukumaraton II, johon minunkin oli tarkoitus osallistua. Olosuhteet kuitenkin muuttuivat ja maratoonasin jo viime viikonloppuna. Nyt yritän sanoa lukemistani kirjoista muutaman sanasen lisää.

Kishwar Desai: Postimyyntilapset
(Origins of Love, 2012)
Like 2013, 397s.
Suom. Ida Takala
Arvostelukappale

Aloitin maratonin lukemalla loppuun aiemmin aloittamani Kishwar Desain Postimyyntilapset. Intiassa toimiva sijaissynnyttämiseen erikoistunut sairaala joutuu hankalaan tilanteeseen, kun sijaissynnyttäjän synnyttämä vakavasti sairas tyttölapsi menettää brittiläiset vanhempansa hämärissä olosuhteissa. Sosiaalityöntekijä Simran Singh yrittää löytää lapselle kodin, mutta huomaakin olevansa keskellä hyvin monimutkaista ja valonarkaa systeemiä.

Kirjassa käsitellään niin montaa asiaa, että pahaa tekee. Sen lisäksi, että pohditaan kuinka pitkälle jotkut ihmiset ovat valmiita menemään saadakseen oman biologisen lapsen tutustutaan myös siihen kääntöpuoleen: mitkä ovat vähävaraisten sijaissynnyttjien motiivit. Entäpä sairaalat ja yksittäiset lääkärit - voiko heidän hyväntahtoisuuteensa ja vilpittömyyteensä luottaa? Kun mukaan otetaan vielä rahanahneet tullimiehet ja kielletyt kantasoluhoidot, aktiivinen spermanluovuttaja ja hitunen lempeä ollaankin jo niin solmussa, ettei mihinkään aiheeseen pystytä paneutumaan kunnolla.

Tietenkään aihe ei ole yksinkertainen ja ymmärrän hyvin, että kaikki kirjassa mainitut väärinkäytökset ja ongelmat ovat - tai ainakin voivat olla - todellisia. Ajattelemisen aihetta siitä saikin paljon. Mutta lukukokemuksena Postimyyntilapset oli minulle ihan liian poukkoileva jo näkökulmien runsauden vuoksi. Ehkä kärsin myös kerronnan sahaavuudesta, joka eteni kaavalla nykyaika - 9kk aiemmin - nykyaika - 8kk aiemmin - nykyaika... ymmärrätte kaavan. Pettymys, jonka yli kuitenkin varmasti pääsen.

**********

Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit
Like 2010, 94s.
Kirjastosta

Olin suunnitellut lukevani novelleja muun lukemisen ohella yhden kerrallaan.  Mutta Hanna Haurun puhuttelevat novellit veivät niin totaalisesti mukanaan, etten malttanut lopettaa yhteen vaan luin kirjan kannesta kanteen. Liian pienet sandaalit sisältää 17 lyhyttä tarinaa naiseuden eri puolista: hikoilusta, karvoista, aikaisesta ja myöhäisestä murrosiästä, kuukautisista, raskaudesta, synnyttämisestä, lihavuudesta, velvollisuuksista - vaikka mistä.

Haurun monipuolisuutta ei voi olla ihailematta. Sen lisäksi, että aiheita on runsaasti, myös naisten äänet ovat omanlaisiaan. Erityisesti ilahduin niistä novelleista, joiden kertojaääni vei minut lapsuuteen ja kaukaisten sukulaisten kahvipöytiin kuuntelemaan tarinoita, joita en ymmärtänyt.

"Äitiltä mitään rintsikoita kehannu pyytää ku se oli niin vanhanaikanen. Vanhana mut saanu ja sitte ei osata yhtä teinityttöä kasvattaa. Terkkari mulle tunki läjän tietovihkosia mukaan ku lähin sieltä."

Moniääninen, täyteläinen ja ehdottomasti suositeltava teos.

**********

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa
(Trois ombres, 2007)
WSOY 2010, 268s.
Suom. Saara Pääkkö
Kirjastosta

Haurun puhuttelevien romaanien jälkeen ajattelin lukaista kevyenä välipalana Cyril Pedrosan Kolme varjoa sarjakuvaromaanin. Mutta kirjapa onkin Pedrosan läheisen ystävän lapsen kuoleman "innoittama", joten mistään kevyestä tarinasta ei ollut kyse.

Pikkuinen Joachim elelee kaikessa rauhassa vanhempiensa kanssa pienessä, syrjäisessä mökissä. Elämä on yksinkertaista ja lempeää, kunnes eräänä iltana Joachim näkee läheisellä mäellä kolme varjoa. Varjot ovat pelottavia ja uhkaavia, vaikka välillä ne katoavat näkyvistä. Varjot tuntuvat seuraavan Joachimia, mutta isä päättää yrittää viedä lapsen niiltä turvaan.

Joachimin ja isän pakomatka on painostava ja epätoivoinen. Se kuvastaa vahvasti sitä vimmaa, jolla vanhemmat haluaisivat suojella lapsiaan väistämättömältä lopulta. Luopumisen tuska on hirveä, eikä ikävä hellitä vuosienkaan kuluttua.

Pedrosan kuvitus on miellyttävää, ilmeikästä ja tunnelmallista. Jostakin hänen tyylinsä on tuttu, mutta en nopealla googlettelulla onnistunut löytämään syytä. (Parin vuoden takainen Ekoloogiset on hänen tekemänsä, mutta sitä en ole lukenut.) Kolme varjoa on ihana, mutta äärimmäisen surullinen tarina. Itkin  alussa, keskivaiheilla ja varsinkin lopussa pitkään ja hartaasti - ääneen. Olisin halunnut komentaa miehen ja lapset välittömästi kotiin halattavaksi, mutta sinnittelin ja tartuin seuraavaan kirjaan.

**********

Sirpa Kähkönen: Kuopion taivaan alla
Kuopion Isänmaallinen Seura 2011, 74s.
Kirjastosta

Sain itkuni loppumaan varsin tehokkaasti lukemalla Jouni Hynysen Karjalaista rulettia. Biisien tekeminen, treenaaminen, keikkailu ja viinan juonti eivät kuitenkaan sovi (ainakaan minulle) suurina annoksina nautittuna, joten siirryin varsin toisenlaisiin kuviin ja tunnelmiin.

Sirpa Kähkösen Kuopion taivaan alla on pikkuruinen, mutta todella hurmaava opas Kähkösen Kuopio-sarjan maisemiin. Kirjassa on runsaasti vanhoja valokuvia Kuopiosta ja Kähkönen kuljettaa lukijan lempeästi menneeseen aikaan. Oli ihanaa nähdä niitä paikkoja, joita Kuopio-sarjassa kuvataan, vaikka kaikille paikoille ei toki aitoa ja oikeaa, konkreettista esikuvaa olekaan. Etenkin ihastuin Väinölänniemen uimalaan, jota en todellakaan ollut osannut kuvitella näin upeaksi paikaksi! Miksi vastaavia ei ole enää?!

Kirja oli mukavaa kertausta sarjan tapahtumista ja nostatti mukavasti odotusta sarjan seuraavaa osaa kohtaan. (Toivottavasti sarjalle on tosiaan tulossa jatkoa, mieluiten pian.)

***********

Nukkumaan mennessä aloin lukea Cecilia Samartinin Senor Peregrinoa. (Oho, en osaa tehdä sitä vänkyrää ässän päälle, sori!) Samartinin sulava kerronta vei mukavasti mukanaan, mutta hiukan yhdentoista jälkeen oli pakko pistää kirjaa sivuun ja nukkua. Aamulla heräsin vasta puoli yhdeksältä ja olo oli miellyttävän levännyt, vaikka yöllä pitikin pitää yksi maidonpumppaustauko jonka jälkeen unta piti odotella hyvä tovi. Jatkoin Senor Peregrinon parissa, vaikka aamutoimiin tuhraantuikin harvinaisen paljon aikaa.

Sari Poijärvi & Kjell Westö: Kasari
Otava 2011, 174s.
Omasta hyllystä

Syödessä ajattelin vähän vilkaista kirja-alesta ostamaani Kasari-kirjaa, jossa on Kjell Westön tekstejä ja Sari Poijärven valokuvia ja lehtileikkeitä. Leikekirjamainen rakenne toimii todella hyvin.

Poijärven valokuvia on hauska katsella, bongata "vanhoja tuttuja" muutamaa vuosikymmentä nuorempina. Erityisen herttaista oli nähdä omat teini-iän näyttelijäsuosikit Samuli Edelmann, Niko Saarela, Kalle Chydenius ja Santeri Kinnunen vuonna -86 otetuissa kuvissa. Voi miten söpöjä ja ennen kaikkea nuoria he ovatkaan! :)

Vaikka itse olin 80-luvulla pienen pieni lapsi (aloitin koulun -86), herättävät kuvat mukavia, nostalgisia muistoja. Kjell Westön tekstit taas saivat minut kiinnostumaan Westön kirjoista, joihin en ole tullut tarttuneeksi aiemmin.

Kasari vei siis tehokkaasti mukanaan, sillä kirja tuli luettua kerralla. Kuvia oli mukava tiirailla, mutta pakkohan ne on katsella ajatuksen kanssa vielä useammankin kerran.

**********

Lukumaraton oli kyllä hauska kokemus! Toivon voivani omistaa vuorokauden lukemiselle toisenkin kerran, joskin pieni etukäteisvalmistautuminen ei olisi pahitteeksi. Nyt kävin vähän liian suurilla kierroksilla, eikä jääkaapista sitten kuitenkaan löytynyt mitään nopeaa syötävää. Syömispuoli jäikin ruisleipään ja karkkeihin.

Lukemisia olisi ollut kiva suunnitella etukäteen paremmin. Olin haaveillut lukevani maratonin aikana keskeneräisiä kirjoja, lapsuus- ja/tai teini-iän suosikkeja, uutuuksia tai ikivanhoja kirjoja... Monenlaisia kategorioita olisi ollut, joista valita. Mutta menihän se näinkin, lukemalla sitä, mitä milloinkin eteen sattui.

Sivumäärällisesti "tulos" jäi varsin vaatimattomaksi. Sarjakuvaa luin 268 sivua, valokuvapainotteisissa kirjoissa oli yhteensä 248 sivua ja kaunokirjallista tekstiä tuli luettua vuorokauden aikana 434 sivua. Missään vaiheessa en kuitenkaan kokenut stressaavani lukuhitaudesta, vaan onnistuin keskittymään lukuhetkeen.

Hauskaa oli ja toivotan oikein mukavaa maratonia kaikille huomenna - tai milloin tahansa - starttaaville! :)