maanantai 15. helmikuuta 2016

Teatterissa: Kultarinta

Olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista siinä toivossa, että saisin ajatukseni koottua ja jäsenneltyä järkeviksi lauseiksi. Näköjään niin ei ole käymässä ainakaan lähiaikoina, joten tässäpä haparoivan haltioitunut teksti huikeasta kokemuksesta.

Keväällä 2014 luin yhden viime vuosien kaikkien aikojen parhaista kotimaisista kirjoista. Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta vei mukanaan ja jätti lähtemättömät jäljet. Nyt alkuvuodesta kuulin, että Kultarinnasta on tekeillä näytelmä, vieläpä täällä Kokkolassa! Tammikuun loppupuolella kaupunginteatterilla järjestettiin avoimet harjoitukset ja kirjailijatapaaminen Anni Kytömäen kanssa. Oi sitä onnea, kun sain Kultarintaani omistuskirjoituksen ja pienen piirustuksenkin! :)

Lipun ostin heti näytelmän ennakkoesitykseen, joka kuitenkin jouduttiin perumaan sairastumisen vuoksi. Onnekseni ensi-illassa oli vielä tilaa ja pääsin sittenkin nauttimaan upeasta näytelmästä ensimmäisten joukossa.


Kultarinta-näytelmän on kirjan pohjalta kirjoittanut Hanna Ojala, joka myös ohjasi näytelmän. Hän onkin tehnyt todella hyvää työtä. Jykevästä kirjasta oli (ainakin minun mielestäni) saatu näytelmään mukaan kaikki oleellinen. Välillä tapahtumat etenivät vauhdikkaasti, mutta silti koin näytelmän etenevän kiireettömästi. Lavastus, valot ja äänet on toteutettu nerokkaasti ja koko näyttämö on tehokkaassa käytössä. Etenkin eturivissä näytelmä tuli hyvällä tavalla iholle, ainoastaan kuiskaajan pikkuinen lamppu häiritsi aluksi vähän.

Päärooleissa, Erik Stenforsina ja hänen tyttärenään Mallana nähdään Tuomo Kemppainen ja Aija Pahkala. Molempien roolisuoritukset ovatkin kerta kaikkiaan loistavat. Tosin on kyllä sanottava, että koko muukin näyttelijäkaarti tekee hengästyttävän hyvää työtä: rooleja on jokaiselle useampia, mutta katsojalle jokainen rooli on niin selkeä, ettei sekaantumisen vaaraa ole.

Minulle Kultarinta oli näytelmänäkin todella, todella väkevä kokemus. Välillä nauratti, välillä ahdisti ja vähän piti itkeäkin. Mikäli mitenkään on mahdollista tehdä teatteriretki Kokkolaan, niin tätä näytelmää suosittelen vilpittömästi.

2 kommenttia:

  1. AArrgHH! HALUAN nähdä tämän! Kirja on todella yksi parhaista ikinä, ja näytelmä kuulostaa onnistuneelta. Kateudesta vihreä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, ymmärrän tuskasi. Näytelmä oli tosiaan todella paljon enemmän kirjan kaltainen, kuin mitä uskalsin odottaa.

      Poista