Haruki Murakami: The Strange Library Harvill Secker 2014, 77s. Käännös: Ted Goossen |
Kirjaston fantasiahyllystä löysin sattumalta Haruki Murakamin pikkuruisen ja viehättävännäköisen kirjan The Strange Library. Kannessa on tuollainen herttainen vanhanaikainen lainauskortin tasku, joka herätti välittömästi kiinnostukseni. Pikaselauksella huomasin, että kirja on myös kuvitettu erikoisella tavalla: osa kuvista on vanhojen kirjojen kuvitusta, osa kirjastojen käyttämiä leimoja, eri kirjasintyylejä jne. Kirjan visuaalinen olemus on varmasti tarkoituksella kenelle tahansa kirjastoa (ja lukemista) rakastavalle räätälöity.
Niin paljon kuin kirjan ulkoinen olemus minua edelleen viehättää, itse tarina oli sanalla sanoen outo. Pienehkö poika poikkeaa koulun jälkeen kirjastoon etsimään tietoa Ottomaanien veronkeruutavoista. Kirjastotäti suorastaan komentaa pojan menemään kellariin, huoneeseen numero 107. Poika ei ole koskaan aiemmin huomannut, että kirjastossa ylipäätään on kellarikerros, mutta hän löytää hakemansa huoneen helposti. Huoneessa istuu äkäisehkö mies, joka hakee ripeästi pojalle tämän toivomat kirjat, joita ei kuitenkaan saa lukea kuin tietyssä huoneessa pitkän, sokkeloisen käytävän päässä, lukitun oven takana. Nopeasti poika tajuaa olevansa vankina ja odottaa tulevansa syödyksi hetkenä minä hyvänsä.
Periaatteessa tarina kuulostaa edelleen jännittävältä. Kirja on kuitenkin niin tolkuttoman lyhyt, etenkin kun kuvat vievät runsaasti tilaa tekstiltä, ettei tässä ehdi kehittyä oikein minkäänlaista tunnelmaa. Juoni etenee suoraviivaisesti ja kauhealla kiireellä aina onnelliseen loppuun (ja varsin onnettomaan jälkinäytökseen) asti. En oikein tajua, onko kirja tarkoitettu aikuisille vai lapsille. Ja mikä ihme tämän perimmäinen idea on? "Tässä ois tää poika, joka menee kirjastoon ja kokee niin kamalia, ettei enää koskaan astu jalallaan kirjastoon. Hyvä idea kirjaksi!"
Tämä kakku on päältä kaunis, mutta sisältö ei maistunut minulle.
Hmm, alku kuulosti todella hyvältä, mutta loppu hieman kummalliselta. Murakamia olen ajatellut lukea tänä vuonna, mutta ehkä alotan jostain muusta.
VastaaPoistaKirjavarkaan tunnustuksia, Periaatteessahan tässä on oikein kelpo juoni, josta ei kuitenkaan oteta oikein mitään irti. Vähän kuin että "tää menis kauppaan, tekis ostokset ja tulis kotiin. Loppu." :/
PoistaLuin englannin kielisen version, erilainen kansi. Pidin kovastikin, koska halusin kokeilla ohutta teosta harjoituksen vuoksi. Juoni sopi mielestäni tähän tarkoitukseen.
VastaaPoistaHelena, englanninkielinen tämäkin on, mutta kirjasta on tosiaan useampia eri "versioita". Suoraviivainen juoni on toki eduksi siinä vaiheessa, kun opettelee lukemaan vieraalla kielellä. (Esim. mun pitäisi opetella ruotsia, eikä mun taidot todellakaan riitä mihinkään "oikeaan" kirjaan.) Mutta noin muuten tämä oli minusta ihan liian… noh, ulottuvuukseton.
PoistaSummaan: Oudossa kirjastossa tapahtuu outoja juttuja, joten kirjasto on nimensä veroinen. :)
VastaaPoistaOmppu, kyllähän se nimeään vastasi, se on totta. Mutta tarina ei hienosta nimestään huolimatta ollut häävi. :/
Poista