Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua WSOY 2015, 86s. |
Mittaa näillä novelleilla on sivun tai muutaman verran. Yritin lukea näitä pienissä erissä etten ähkyyntyisi, mutta säännösteltynäkin lukurupeama oli nopeasti ohi. Ajatukseni ovat näin pian lukemisen jälkeen kovin ristiriitaiset. Toisaalta pidin ihan valtavasti Mykkäsen absurdeista juonenkäänteistä ja tavasta humpsauttaa joku tyystin tavalliselta vaikuttava tilanne silkaksi fantasiaksi tai maagiseksi realismiksi. Sitten toisaalta taas etenkin kaikkein lyhyimmät jutut jättivät jälkeensä jonkin vaikeasti määriteltävän puutostilan. En minä mitään alleviivattuja selostuksia kaivannut, en valmiita tulkintoja tai muuta vastaavaa. Silti, jotakin enemmän olisin halunnut - ehkä sitä pituutta.
Mielenkiintoinen ja omaääninen kokoelma tarinoita, joiden lukemiselle löytyy aikaa kiireiseltäkin ihmiseltä.
Jopas sattui, nappasin tämän pienokaisen tänään kirjastosta! Jännä nähdä osaanko säännöstellä tarinoita vai ahmaisenko kerralla (ja sitten kuitenkin harmittaa).
VastaaPoistaVillis, säännöstelyonnea siis tämän lukemiseen! :)
Poista