 |
| Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa Gummerus 2017, 231s. |
Sain ennakkokapaleena Selja Ahavan tuoreen kirjan Ennen kuin mieheni katoaa. Kirjan kansikuva on minusta jotenkin kuivakka, geometrinen ja tylsä. Takakansitekstiä en jaksanut lukea loppuun asti ja totesin, että tämä kirja taitaa jäädä kokonaan lukematta.
Kirjan julkaisupäivän alla minulle kuitenkin selvisi, mistä kirja oikein kertoo. Ei tämä kirjan mies mitenkään runollisesti haihdu ja hupene kuin joku kummitus, vaan kyse on jostakin ihan muusta. Eräänä päivänä aviomies kertoo vaimolleen, että on oikeastaan aina halunnut olla nainen. Vaimolle tällainen uutinen on luonnollisesti shokki. Vähitellen mies alkaa muuttua naiseksi: hän ostaa meikkejä, käsilaukun, naisten vaatteita. Hormonihoidot alkavat ja rintojen virkaa toimittavat riiseillä täytetyt nailonsukat.
En edes yritä teeskennellä, etteikö kiinnostustani kirjaa kohtaan olisi lisännyt tieto siitä, että kirjailjan ex-mies on sanonut juuri nuo samat sanat ja tarina on siis vahvasti omaelämäkerrallinen. Ahava keskittyy kuvaamaan tapahtumia vaimon näkökulmasta, mikä on toimiva ratkaisu. Vaimo yrittää painaa mieleensä kaiken mahdollisen miehestään, jota on joka päivä jäljellä entistä vähemmän.
Tämän tarinan rinnalla kulkee tarina Kolumbuksesta, joka etsii meritietä Intiaan ja uskoo sen löytäneensä. Mutta kuten mies, joka haluaa olla nainen, ei Kolumbuksen Intiakaan ole sitä mikä sen luultiin olevan. Alussa Kolumbuksen osuudet erottuvat selkeästi muusta tekstistä, mutta loppua kohti molemmat tarinat sulautuvat yhdeksi. Yllättävän toimiva ratkaisu.
Ahavan teksti on kiihkeää, suoraa, kipeää. En tavallisesti pidä lainkaan tämäntyylisestä, runollisesta ja utuisesta, kerronnasta, mutta tähän tarinaan tyyli kuitenkin sopii loistavasti. Vaimon ajatuksia ja tunteita ei siloitella tai muokata ketään loukkaamattoman korrekteiksi. Tekstistä uhkuu epätoivo, pettymys ja suuttumus, monen muun tunteen ohella.
Ennen kuin mieheni katoaa on raju, karu ja surullinenkin kertomus, joka tuskin jättää kylmäksi.
Minulla on tämä lukulistalla. Olen tyytyväinen siihen, että kirjassa on myös suuttumusta.
VastaaPoistaMarjatta, toisaalla luin kritiikkiä siitä, kuinka heteronormatiivinen tämä kirja on. Itse en näe asiaa sillä tavalla. Minusta on ainoastaan uskottavaa, että vaimo käy läpi laajan skaalan tunteita, kun käy ilmi ettei miestä kohta olekaan.
PoistaKirja on ollut lukulistallani, vaikka en tiennyt aiheesta, sillä pidin Taivaalta tippuvat asiat-teoksesta kovasti. Tietysti aihe lisää kiinnostusta.
VastaaPoistaMai, mielenkiinnolla odotan, mitä ajatuksia tämä kirja sinussa herättää.
PoistaTörmäsin tuohon kirjaan ihan vahingossa sivuillasi kirjan nimen takia. Kiinnostuin. Purskahdin nauruun kun ymmärsin juonen. Ympärilläni on tapahtunut viime aikoina kummia miesten katoamisi - ei kuitenkaan tällä tavalla, mutta siis kummia... Itse lähentelen jo 70 vuotta joten alkaa olla jo kaikenlaista kokemusta. Olen juuri lukemassa Lisa Hiltonin Dominaa (Maestron olen jo lukenut), joissa myös miehiä katoaa. Yhtä aikaa olen lukenut Sherin Khankanin ”Nainen on islamin tulevaisuus” (Sherin=imaani asuu Tanskassa. Äiti suomalainen). Hän kirjoittaa sitä sun tätä, mutta suufilaisuudessa, jota hän edustaa, rakastetun kaipuuta kuvataan usein ikuisen Jumalan kaipuulla. Niin, onko se kaipuu siis itse asiassa toivotonta? Kirja tulee olemaan lukulistallani :) Kiitos
VastaaPoista