Herra Gummi ja salapiilo

Andy Stanton: Herra Gummi ja salapiilo
(Mr Gum and the Secret Hideout, 2010)
Kustantamo S&S 2017, 228s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Voi sitä Herra Gummia!
Arvatkaapa, onko se taas pahanteossa ja auttaako Ville Viljami Kolmas ilkeyksissä? No mutta tietenkin! Lamonen-Pulin kaupungissa tapahtuu outoja: pilvet plöpsähtelevät alas taivaalta ja ilma muuttuu inhottavan kuumaksi. Jostakin ilmestyy papukaijoja, tarantelloja ja kaktuksia ja ihmiset ovat ihan tukahtumaisillaan. Mutta ei hätää, sillä totta kai Polly ja Perjantai ryhtyvät selvittämään outoja tapahtumia ja pelastavat lopulta koko kaupungin mereensuistumiselta.

Näkisittepä tämän muistilappujen määrän, joita lukiessa laitettiin merkkaamaan hauskoja kohtia! Niitä lappuja on nimittäin aika paljon.

Kikattelimme antaumuksella sille, kuinka herra Gummi hieroi käsiään yhteen ja sitten kahteen, mikä on tavallaan sama asia, mutta vaikeampi selittää ja sille, kun Pollyn kasvoilla oli huolestunut ilme, ja Perjantain kasvoilla oli mansikkajogurttia. Esikoinen oli tikahtua, kun Pollyn ja Perjantain Pilvi- ja jogurttiosaston toimistoon hankittiin muiden tarvikkeiden lisäksi kopiokone, jolla voi kopioida sanoja, ja kopiokone , jolla voi kopioida sanoja, ja kopiokone, jolla voi kopioida sanoja jne.

Herra Gummin ja Ville Viljamin lisäksi tässä tarinassa pahiksen hommissa riehuu Kapteeni Brasilia, joka oli kerran tappanut merimiehen pelkästään tuijottamalla tätä kymmenen minuuttia. Ja ampumalla sitten pistoolilla sydämeen.

Herra Gummi -kirjoista on aivan turha etsiä opetuksia tai muita syvällisyyksiä. Ylipäätään näissä ei ole juurikaan järkeä. Mutta hauskaa ja ällöttävää näiden lukeminen kyllä on. Minusta on ihastuttavaa lukea lapsille suunnattua kirjaa, joka yllättää lapsetkin sillä, miten pitkälle voi mennä liian pitkälle menemättä kuitenkaan aivan liian pitkälle.