 |
| Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat Kosmos 2017, 157s. |
Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat on suoraa, rehellistä ja kaunistelematonta puhetta masennuksesta. Saastamoinen kertoo oman tarinansa siitä, kuinka mieli sairastuu ja miten älyttömän hankalaa siihen on saada apua.
Tämä kirja kannattaa lukea jos olet itse joskus ollut masentunut, joku läheisesi on/on ollut masentunut tai et tunne ketään masennusta sairastavaa/sairastanutta.
"Olen jälkeenpäin miettinyt, miksi se iski silloin, kun se iski. Ihmisen mieli suojelee ihmistä itseltään kuin suo suojelee marjojaan. Antaa odottaa, että kaikki on suojaisaa ja hyvin. Minulla oli parisuhde, työpaikka ja kaikki hienosti - ja silloin mieleni päätti kertoa, että WELL ACTUALLY, muistatko vielä NÄMÄ ASIAT."
Saastamoinen kuvaa oivallisesti masentuneen mielen vääristyneitä ajatuskulkuja, jotka kuitenkin sairastuneelle itselleen ovat täysin loogisia ja perusteltuja. Kirja on toimiva yhdistelmä räävitöntä avautumista ja asiallista tietoa.
Erityisesti haluan kiittää Saastamoista siitä, kuinka hän ruotii Beck's Depression Inventory -kaavakkeen, jota käytetään yleisesti mittaamaan henkilön mahdollisen masennuksen vaikeusastetta. Tässä 21-kohtaisessa lomakkeessa vastaajan tulee valita aina neljästä vaihtoehdosta se, joka kuvaa parhaiten omaa tilannetta. Vaihtoehdot ovat kuitenkin sellaisia, että jopa masentuneena tajuaa niiden älyttömyyden. Aikanaan neuvolantädille yritin selittää, etten tunnista itseäni vaihtoehdoista, jotka ovat yltiöpositiivinen, Ihaa, Ihaampi ja Ihaain. (Ehkä siksi masennukseni oli testin mukaan vaikeasti määriteltävä.)
Siinä vaiheessa, kun masentunut viimein hakee apua, sitä voi joutua odottamaan kauan. Jonot ovat pitkät, mutta jotenkin pitäisi vain jaksaa sinnitellä. Masennusta ymmärtämättömät kanssaihmiset jakavat hyödyttömiä neuvoja, kuinka pitäisi vain ajatella positiivisesti ja ottaa itseään niskasta kiinni. Ei masentunut sellaiseen kykene.
Depressiopäiväkirjat on sellainen kirja, josta riittäisi keskusteltavaa. Ylipäätään masennuksesta pitäisi pystyä puhumaan nykyistä avoimemmin ja ilman leimaamista.
Tämä on loistava ja tarpeellinen.
Tuo kaavakkeen käsittely oli ehdottomasti yksi kirjan helmiä! Kuuntelitko muuten Yleltä Saastamoisen Depressiopäiväkirjat-podcastit? Ne olivat todella hyvin tehtyjä, niistä kirjan tekstit onkin ilmeisesti laajennettu
VastaaPoistaLaura, En ole tainnut koskaan kuunnella yhtään podcastia, vaikka kovasti olen aikonut. Tämä on kyllä tosi hyvä kirja, kannattaa varmasti lukea, vaikka olisi podcastit jo kuullut.
PoistaKyllä tämä kirja on oikea must! Aion ehdottomasti vielä lukea sen. Tuon Saastamoinen sanoi hyvin, että ihmisen mieli suojelee häntä,ja sitten sitä vasta sairastuu, kun ulkonaisesti on asiat hyvin. Itsekin sairastuin masennukseen vasta lukion jälkeen, vaikka kouluaika meni kiusattuna... Sitten kun kaiken piti vihdoin olla hyvin, niin homma räjähti käsiin...
VastaaPoistaSyksyn lehti, Tässä kirjassa on ihan älyttömän hieno kansi (sisällön lisäksi siis). Aivan mainiota, kun on tuommoinen värikkään iloinen kuva ja ajatuskuplassa lukee pelkkää vittua - koska eihän se masennus aina näy päälle päin.
PoistaMun masennus sijoittui keskimmäisen lapsen vauvavuosiin. Vauva nukkui hirvittävän huonosti ja olin loputtoman väsynyt. Lisäksi aloitin hormonaalisen ehkäisyn, joka (ainakin omien tuntemusten mukaan) oli se laukaiseva tekijä.
Toivottavasti voit jo paremmin <3
Niin tosiaan, nyt vasta tajusinkin katsoa tuota kantta tarkemmin ja huomasin sen symboliikan! Todella osuva! :)
PoistaJoo, kyllä voin paremmin. Vakavat masennukset oli 90-luvulla, nykyään on vain ajoittaista lievää depressiivisyyttä. Sen kanssa nyt pärjää... jotenkin... Muuten, mullekaan ei hormonaalinen ehkäisy sopinut, samasta syystä.