Makwan Amirkhani

(toim.) Mari Sainio: Makwan Amirkhani
Docendo 2017, 175s.

Seuraan ihan mitättömän vähän urheilua. Ainoastaan jääkiekon MM-kisoista olen kiinnostunut, ja niistäkin lähinnä semifinaali- ja finaalivaiheessa, mikäli Suomen joukkue on edelleen mukana. Mutta kuten joskus elämässä käy, puolison mukana sitä tutustuu asioihin, joista muuten ei ehkä olisi kuullut edes nimeä. Niinpä minäkin olen katsonut UFC:tä, sekä otteluja että The Ultimate Fighter reality tv-sarjaa. Laji ei missään nimessä ole niin sanotusti lähellä sydäntäni, vaan tunnen sitä katsoessani suurta syyllisyyttä siitä että ikään kuin viihteeksi katson kuinka toisiin sattuu.

Mari Sainion toimittamassa kirjassa Makwan Amirkhani kertoo omin sanoin elämäntaipaleestaan. Hän on syntynyt Iranissa ja muuttanut perheensä kanssa Suomeen 4-vuotiaana heidän saatuaan täältä turvapaikan. Amirkhani ei peittele nuoruudessa tehtyjä mokia tai virheitä ihmissuhteissaan, mutta ei pahoittelekaan niitä. Erityisesti ärsyttikin se, että toisten kunnioittamisen puolesta puhuva ihminen petti tyttöystäväänsä, mutta ei sietänyt samaa tyttöystävältään. Se on kaksinaismoralismia sellainen touhu.

Minua tässä kirjassa kiinnosti eniten vapaaotteluun liittyvät kohdat. Laji on vaativa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja kun itse en ole tippaakaan urheilullinen, oli hurjaa lukea jo pelkästään siitä treenimäärästä, jolla Amirkhani valmistautui kuhunkin otteluun.

Odotukseni tämän kirjan suhteen olivat vähän korkeammalla. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla tapahtumista perheenjäsenten, ystävien ja treenikavereidenkin näkökulmasta. Faneille tämä on kuitenkin varmasti antoisa opus runsaine kuvineen.

---

Tänä vuonna päätin lähteä ensimmäistä kertaa mukaan Helmet-lukuhaasteeseen.
Tällä kirjalla ruksaan kohdan 9. Kirjan kansi on yksivärinen. (Joo joo, musta ei ole oikeastaan väri, mutta ei saivarrella nyt.)