Notes to Boys

Pamela Ribon: Notes to Boys
(And Other Things I Shouldn't Share in Public)
Rare Bird Books 2017, 282s.

Notes to Boys -kirjaan törmäsin uskoakseni jossain päin Goodreadsia. Kiinnostuin kirjasta, tilasin sen omaksi ja aloitin lukemisen - viime kesänä. Kirjan idea on ihan hillittömän hauska: Pamela Ribon on sitä (tätä) sukupolvea, jolla ei ollut käytössään kännyköitä tai tietokoneita, vaan ystäville ja ihastuksille viestiteltiin kirjeitse. Jostakin epämääräisestä syystä Ribon on säilyttänyt itsellään kopiot (!) kaikista ihastuksilleen lähettämistään viesteistä (yhtä 200-sivuista lukuunottamatta) ja tässä kirjassa hän julkaisee noita viestejä omien kommenttiensa kera.

Ribon viittaa kirjeet kirjoittaneeseen itseensä nimellä Little Pam ja kirjeet saaneisiin poikiin erilaisin lempinimin, kuten Super Mario Brothers Boy, Holly Hunter Boy, Soft Hair ja Homeroom Boy. Ymmärrän hirveän hyvin tämän halun ottaa etäisyyttä teini-itseensä, joka on kirjoittanut pahaa-aavistamattomille nuorukaisille sensuroimattomia vuodatuksia aivan kaikesta.

Share with me your soul.

Yrittäessään kuvata syvää rakkautta, Little Pam kuulostaa lähinnä stalkkerilta:

"Do I know you? Oh, but I do. I know your smile, your laugh, your humor. I know your name, your family, your house."

"Rakkauskirjeiden" lisäksi Notes to Boys sisältää muutamia novellien tapaisia, runoja ja eroticaa, jota Ribon itse nimittää - erittäin osuvasti - awkwardicaksi.

Ribon on edelleen ystävä yhden teini-ihastuksensa kanssa. Holly Hunter Boylle hän kirjoitti sen uniikiksi jääneen 200-sivuisen kirjeen, jonka hän lopulta saa luettavakseen ja tässä kirjassa kommentoitavakseen.

On ihan tyhmää, että näin hauskan kirjan lukeminen venyi melkein puolen vuoden mittaiseksi on-off -projektiksi. Ehkä tässä oli kuitenkin liikaa omista teinivuosista muistuttavaa ainesta, joka herätti jo unohtuneet häpeän tunteet ja oli vain pakko lukea jotain muuta välissä. Paljon jotain muuta.