 |
| Sarah Lark: Maorien laulu (Das Lied der Maori, 2008) Bazar 2017, 860s. Suom. Sanna van Leeuwen |
Sarah Larkin Maorien laulu jatkaa Valkoisen pilven maan aloittamaa Uuteen-Seelantiin sijoittuvaa sukutarinaa. Aivan saumattomasti tarina ei kuitenkaan jatku. Tämän kirjan alussa edellisen kirjan tapahtumista on kulunut neljä vuosikymmentä ja tarinan päähenkilöiksi nousevat Gwyneiran lapsenlapsi Kura sekä Helenin lapsenlapsi Elaine.
Elaine rakastuu kullankaivajaksi ryhtyneeseen William Martyniin, jonka menneisyys Irlannissa ja syyt Uuteen-Seelantiin tulolle eivät kuulu niihin asioihin, joista William haluaa keskustella. Pariskunta on lähes kaikkien silmissä kuin luotu toisilleen, kunnes Kura saapuu kaupunkiin ja hurmaa upealla ulkonäöllään Williamin itselleen.
Jos Valkoisen pilven maa oli täynnä vastoinkäymisiä, ankeutta ja romantiikkaa, voin sanoa tästä kirjasta aivan samaa. Moni asia näyttää aluksi niin herttaiselta ja selkeältä, mutta seuraavassa käänteessä mennäänkin lujaa ja hallitsemattomasti alamäkeä.
Ehkä Maorien laulu ei ole sieltä uskottavimmasta päästä, mutta tällaista lukuflowta osuu kohdalle harvoin. Luin tämän kolmessa päivässä ja annoin kirjan viedä mukanaan aivan täysin. Valvoin jopa harvinaisen pitkään ihan vain saadakseni lukea kirjan loppuun rauhassa. Sarjaan on luvassa vielä yksi osa ja luotan siihen, että sekin tarjoaa oivallista todellisuuspakoa.
Aika tavalla samoja ajatuksia minullakin oli lukiessani tätä kirjaa. Kirja vei hienosti mukanaan. Uusi-Seelanti teema oli mielenkiintoinen. Välillä on niin mukava lukea tällaisia todellisia lukuromaaneja. Vaikka tämä ei mielestäni ylläkään ensimmäisen osan tasolle, aion kyllä lukea kolmannenkin osan. - Mukavaa loppiaista!
VastaaPoistaAnneli, Jälkikäteen ajatellen tässä kirjassa oli ehkä turhankin paljon samankaltaisuutta ensimmäisen osan kanssa: suurin odotuksin solmittuja avioliittoja, jotka eivät päättyneet hyvin jne. Mutta todella vetävä lukuromaani, joten annan anteeksi pienet "kauneusvirheet". :)
PoistaMukava kuulla, että tässä kirjassa oli imua. Itse olen harkinnut sarjan lukemista, mutta kirjat ovat sellaisia tiiliskiviä, että jos tarina ei kuljeta niin nämä jäävät minulta takuulla kesken :) Ehkä sitä ekaa osaa voisi kokeilla.
VastaaPoistaRiikka, Ainakin minusta näissä kirjoissa on hyvä veto. Fontti on muuten aika iso, samoin marginaalit, joten tekstimäärä on sivumäärä huomioiden varsin kohtuullinen. :)
Poista