 |
| Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee (One of Us Is Lying, 2017) WSOY 2018, 356s. Suom. Inka Parpola |
Yksi meistä valehtelee on nuorille aikuisille suunnattu trilleri, jonka idea on tiivistetty harvinaisen tehokkaasti ja houkuttelevasti takakansitekstiksi: "Viisi nuorta jää jälki-istuntoon. Vain neljä selviää hengissä."
Bronwyn menestyy koulussa loistavasti ja lähitulevaisuudelta hän toivoo eniten opiskelupaikkaa Yalen yliopistosta. Cooper on koulun juhlittu baseball-sankari, joka saa todennäköisesti valita, mihin joukkueeseen liittyy lukion jälkeen. Addy kruunattiin koulutanssiaisten kuningattareksi ja hänellä on ihanista ihanin poikaystävä, Jake. Simon ylläpitää juorusivustoa, jolla paljastaa koulun oppilaiden salaisuuksia - niitäkin, joita kenenkään ei pitäisi tietää. Nate taas on ehdonalaisessa oleva pikkurikollinen.
Jälki-istunnon aikana tapahtuu kuitenkin jotakin ja Simon kuolee. Poliisit saavat selville, että Simon oli aikeissa julkaista juorusivustollaan Bronwynin, Cooperin, Addyn ja Naten salaisuuksia ja niin jokainen heistä on epäiltynä Simonin tappamisesta.
Kirjan luvut on nimetty kulloisenkin kertojan mukaan, niin ettei lukijan tarvitse erikseen selvittää kuka milloinkin on äänessä. Lukujen alussa on myös päiväys ja kellonaika, joten ajallisestikin tarinan kyydissä on helppo pysyä. Pidin todella paljon siitä, kuinka jokaisesta henkilöstä paljastui vähitellen salaisuuksia, jotka tekivät heistä inhimillisempiä. Erityisen kovasti ihastuin Addyn hahmon kehittymiseen.
Jännitys pysyy hyvin yllä, sillä paljastuvat salaisuudet luonnollisesti heikentävät myös aiempien tapahtumien ja kertomusten uskottavuutta. Loppuratkaisu ei tullut aivan yllätyksenä, mutta nautin silti tästä lukijan pyörittelystä.
Tämä kirja odottaa lukupinossani, joten kiva kuulla, että se on oikeasti vetävä ja kannattaa lukea.
VastaaPoistaKia, Hetkittäin tässä oli hieman hidas tahti, mutta onneksi ne hetket olivat aivan pieniä. Tykkäsin kovasti vaikka loppuratkaisua ehdinkin aavistella.
PoistaKiinnitin tähän huomiota kun saapui kirjastoon, meni välittömästi lukulistalle. Taitaa kohta olla niin että nuorille aikuisille suunnatut jännärit uppoaa mulle paremmin kuin aikuisille suunnatut :) On näissä ainakin vähemmän lasten kidutusta, psykopaatteja ja irtileikattuja raajoja.
VastaaPoistaHenna, No mä en lue aikuisten jännäreitä/dekkareita juuri lainkaan just siksi, että ne on monesti todella raakoja. Jännityksen voi selkeästi luoda myös ilman raakuuksia ja hirvittävää verimäärää!
Poista