torstai 25. helmikuuta 2021

Punainen planeetta

 

Joonatan Tola: Punainen planeetta
Otava 2021, 344s.


Joonatan Tolan esikoisromaani on huikea. Punainen planeetta on ensimmäinen osa Tolan kolmiosaista omaelämäkerrallista/autofiktiivistä kirjasarjaa ja melkoinen sarjan avaus tämä tosiaan on. Keskiössä tässä ensimmäisessä kirjassa on Tolan isä, Mikko J. Tola. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ei todellakaan ole helppo eikä idyllinen, eikä Mikko J. Tola tarjoa sellaista lapsuutta omalle jälkikasvulleenkaan.

Olen tässä reilun vartin yrittänyt kiteyttää kirjaa edes jollakin tapaa, mutta se tuntuu mahdottomalta. Olkoonkin, että Punaisen planeetan tapahtumat ja henkilöt on suodatettu kirjailijan mielikuvituksen läpi, niin tämän lukeminen oli todella ristiriitaista. Teksti on notkeaa ja tapahtumat monin paikoin niin kerta kaikkisen absurdeja, että väkisinkin naurattaa, vaikka samaan aikaan ajattelee ettei tällaiselle todellakaan saisi edes virnistää. 

Luin tätä reilun viikon, koska kirjan tosipohjaisuus alkoi ahdistaa välillä liikaa. Ja minä vain luin näistä tapahtumista, mitään vastaavaa en ole joutunut kokemaan.

Punainen planeetta on kirja, joka naurattaa ajoittain väkisinkin vaikka samaan aikaan kurkkua kuristaa.

4 kommenttia:

  1. Tämän haluaisin lukea ihan jo siksi, että kirjassa ollaan Pohjois-Karjalassa. Sellaisia kirjoja ei liikoja ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, Totta, kovin usein ei sinne sijoittuvia kirjoja tule vastaan. Tässä kyllä vaihdettiin paikkaa aika usein, enkä aina hahmottanut, missä päin Suomea milloinkin oltiin.

      Poista