 |
| Hannele Mikaela Taivassalo: Lopussa minun pitäisi kuolla Teos & Förlaget 2020, 126s. Suom. Raija Rintamäki |
Mutta silti, niin, tiedät kyllä
kaipaan sinun tuoksuasi, ihoasi, läheisyyttäsi,
tai suren sitä.
Naisella on ollut suhde naimisissa olevaan miehen useamman vuoden ajan. Sen ei pitänyt kasvaa suhteeksi, yhden illan piti riittää. Mutta niin siinä kuitenkin kävi, että mukaan astuivat tunteet. Isot tunteet.
Yhteiset hetket ovat kyllä ihania, mutta naiselle tilanne on sietämätön. Mies ei lupaa mitään, ei halua eikä voi. Naiselle ei enää riitä se vähä ja satunnainen yhteinen aika, jota ei ole edes olemassa niiden hetkien ulkopuolella. Hän haluaa lopettaa suhteen. Rakkauden on kuoltava, tai naisen.
Hannele Mikaela Taivassalon romaani Lopussa minun pitäisi kuolla on rajaproosaa: jotakin perinteisen romaanin ja proosarunon väliltä. Teksti on vahvasti latautunutta ja ilmaisuvoimaista, käännös toimii upeasti. Kirja on miltei pakahduttavaa luettavaa, sillä tunteiden paino välittyy lukijalle lähes sietämättömällä tavalla.
Tämä on pikkuruinen kirja, joka jättää ison jäljen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti