Sotapäiväkirjat 1939-1945

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945
WSOY 2016, 262s.
Suom. Kari Koski

 

Tässäpä jälleen yksi ikuisuuden kesken ollut kirja, jonka viimein sairauslomalla sain luettua loppuun. Lukeminen ei edes ollut raskasta, vaikka aihe näin Ukrainan sodan aikaan tulikin lähelle. Ehkä se jopa teki kirjasta ajankohtaisemman?

Astrid Lindgren piti sotapäiväkirjaa koko toisen maailmansodan ajan. Hän työskenteli kirjeiden sensuuriosastolla, joten hän sai sodasta sellaistakin tietoa, josta ei uutisissa puhuttu. Päiväkirjoihinsa Lindgren liitti kopioita joistakin kirjeistä sekä lehdistä leikkaamiaan kuvia ja uutisia. Pääpaino kuitenkin on Lindgrenin omissa teksteissä, jotka hänen tyttärensä Karin Nyman kirjoitti puhtaaksi.

Lindgren käsittelee sotaa näkökulmasta, johon en itse ole kirjallisuudessa tainnut aiemmin törmätä: puolueettomasta maasta tarkasteltuna, mutta silti aivan sodan välittömässä läheisyydessä. Teksti ei tokikaan käsittele pelkästään sotaa ja sen vaikutuksia arkeen. Lindgren kirjoittaa paljon myös lapsistaan ja heidän koulutaipaleistaan, omista käsikirjoituksistaan (etenkin Peppi Pitkätossusta) sekä aviokriisistään, jonka syyt jättää kuitenkin kirjaamatta.

Nyt kun olen kirjan lukenut, en voi ymmärtää, miksi se jäi vuosia sitten kesken. Ehkä lukuhetki oli auttamattoman väärä ja siksi se jäi muistiini raskassoutuisena - mitä se ei todellakaan ollut.  

Erittäin kiinnostava kirja nimenomaan siitä, miltä koko maailmaa ravisuttanut sota näytti sivusta katsottuna. No, toki sota vaikutti monin tavoin myös ruotsalaisten arkeen muun muassa ruoan, hygieniatuotteiden, vaatteiden ja niin edelleen säännöstelynä eikä pidä unohtaa sotalasten ja pakolaisten vastaanottamista. Eikä puolueettomuutta ollut helppo säilyttää, tietenkään. Onneksi luin!