Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eric Shanower. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eric Shanower. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Oz

L. Frank Baum
Eric Shanower: Oz
Marvel 2008-2014, 1080s.
Kuvitus: Skottie Young

Lainasin kesällä pikkusiskolta The Marvelous Land of Oz -sarjakuvan, joka ihastutti suuresti. Paloin halusta lukea Eric Shanowerin ja Skottie Youngin muutkin Oz-adaptaatiot, mutta eihän niitä ollut helposti saatavilla. Joitakin osia olisi ollut kaukolainattavissa, mutta halusin lukea kaikki. Koska tiesin, että tällainen järkälemäinen yhteisnidekin on olemassa, tein kirjastoon hankintapyynnön ja pidin sormia toiveikkaasti ristissä ja peukkuja pystyssä. Toiveeni kuultiin ja toteutettiin ja lopulta sain hakea kirjastosta tämän yli 2,7 kiloa painavan järkäleen.

Oz sisältää kuusi tarinaa (The Wonderful Wizard of Oz, The Marvelous Land of Oz, Ozma of Oz, Dorothy & the Wizard in Oz, The Road to Oz sekä The Emerald City of Oz), jotka Eric Shanower on L. Frank Baumin alkuperäisteoksista taidolla sarjakuvakäsikirjoituksiksi muokannut. Kuten totesin The Marvelous Land of Ozista blogatessani, minulle Ozin ihmemaa ei ole koskaan muodostunut mitenkään merkittäväksi. Vuoden -39 elokuvaversion olen nähnyt ja kirjaa tai kahta selaillut, mutta siinä se. Shanowerin mukaan hän on käsikirjoituksissaan pysynyt enimmäkseen uskollisena alkuperäisille tarinoille. Jonkin verran hän on ottanut vapauksia ottamalla joihinkin tarinoihin mukaan kirjoista puuttuvia, mutta näytelmäversiossa mukana olevia dialogeja.



Skottie Youngin kuvitus on järjettömän hyvää. Tykkään tästä pehmeyden ja yksityiskohtien toimivasta yhdistelmästä, hallitusta värimaailmasta ja sympaattisista hahmoista. Jopa pahikset näyttävät melkein kivoilta.

Ruutujako vaihtelee tarinan tarpeiden mukaan. Meinasin väittää, että keskimäärin sivulla taisi olla noin kuusi ruutua, mutta tarkistusplaraamisen jälkeen huomasin, että ei tämän opuksen kohdalla voi puhua mistään keskimääräisistä sivuista ja ruutujaoista. Ruutuja voi olla vaikka kuusi tai yhdeksän, mutta tarvittaessa Skottie on hyödyntänyt koko aukeaman tilan.

Juonia en sen suuremmin lähde avaamaan. Perusidea on varmasti kaikille tuttu: nuori Dorothy joutuu tornadon heittämänä Ozin ihmemaahan ja kohtaa monenlaisia seikkailuja etsiessään keinoa päästä kotiin. Kaikissa osissa Dorothy ei ole mukana, tai jos onkin niin ei välttämättä selkeästi päähenkilönä. Oz pursuaa mitä eriskummallisimpia otuksia ja syrjäisiä kyliä, jotka tekevät maasta taianomaisen. Sieltä löytyy muun muassa posliinikaupunki, jonka kaikki asukkaat ja eläimetkin ovat posliinisia; paperinukkekaupunki, joka koostuu pienen tytön "elävästä" paperista tekemistä paperinukeista ja muista askarteluista ja löytyypä sieltä ainakin yksi jänismaakin. On erilaisia menninkäisiä ja peikkoja, lentäviä apinoita, eläviä ruokailuvälineitä ja vaikka mitä muita.

Kurpitsapäisellä Jackilla on
oma hautausmaa
pilaantuneille päilleen.

Vaikka suurin syy tästä sarjakuvasta kiinnostumiselle oli huikea kuvitus, ovat tarinat itsessäänkin viihdyttäviä. Vauhtia on vähintäänkin riittävästi, eivätkä suvantovaiheet missään kohdassa pitkästyttäneet. Ehkä eniten yllätyin kuitenkin siitä, miten mielikuvituksekkaita tarinat ovat. Sen ei tietenkään pitäisi yllättää, sillä onhan kyseessä ihmemaahan sijoittuva sarja, mutta niin vain kävi. Muistini mukaan se kauan sitten näkemäni elokuva ei ollut mitenkään erityisen vitsikäs, mutta näissä tarinoissa on runsaasti hauskoja huomioita ja yksityiskohtia

Liki kolmekiloisen kirjan lukeminen on kirjaimellisesti raskasta. Tykkään lukea sängyssä, mutta tätä oli työlästä kannatella. Tällaista sarjakuvaa lukisi mielellään enemmänkin ja erityisen kivaa olisi luettaa tätä lapsilla (joille sarjakuva on alkuperäisten kirjojen tavoin suunnattukin), mutta vielä ei kielitaito riitä. Kunpa lapsille julkaistaisiin enemmän sarjakuvia!

Suosittelen tätä tuhtia Oz-kokoelmaa kaikille hyvästä fantasiasta pitäville. Jos pidät alkuperäisistä tarinoista, varmasti arvostat tätäkin. Ja mikäli olet kaltaiseni Oz-ummikko, tässäpä mainio keino tutustua - ja ihastua - Baumin luomaan maailmaan.


lauantai 9. heinäkuuta 2016

The Marvelous Land of Oz

L. Frank Baumin romaania mukaillen kirjoittanut
Eric Shanower: The Marvelous Land of Oz
Marvel 2011, 200s.
Kuvitus: Skottie Young

En ole koskaan ollut erityisen ihastunut Ozin ihmemaahan tai edes järin kiinnostunut kyseisestä klassikosta. Muistan kyllä, että joskus Filmnetin toimintavuosina katsoin sen mustavalkoisen vanhan elokuvaversion moneen kertaan. mutta kirjaa (tai kirjoja) en muista lukeneeni. Lapsena kyllä yritin lukea, mutta mieleen on jäänyt vain kammottava kuva, jossa kaunis nainen (ehkä joku velho tms.) valitsi itselleen päätä.

Pikkusiskon kirjahyllystä löytyi kuitenkin tämä Eric Shanowerin käsikirjoittama ja Skottie Youngin upeasti kuvittama sarjakuva, joka on niin nätti että halusin sen välttämättä lainata. Lukeminen oli kyllä vähän pelottavaa, sillä kirjoistaan tarkka sisko unohti mainita että tämän nimenomaisen albumin liimaus meinaa pettää. No, onneksi osaan olla varovainen ja sain kuin sainkin kirjan luettua, vaikka en uskaltanut sivuja kunnolla avatakaan.

The Marvelous Land of Oz on toinen osa Shanowerin ja Skottien tekemästä sarjasta. Albumi toimii kuitenkin loistavasti itsenäisenäkin teoksena. Jos jokin asia kaipaa lisäselvitystä, hahmot kertaavat aiempia tapahtumia sen verran kuin on pakko.

Nuori Tip-poika on asunut vuosikausia vanhan ja ilkeän Mombi-noidan luona syrjäisessä metsämökissä. Tip raataa raskaissa töissä, mutta saa lopulta tarpeekseen ja karkaa. Matkaseurakseen hän ottaa kurpitsapäisen ukkelin, jonka on itse rakentanut ja jonka Mombi on taikajauheellaan herättänyt henkiin. Tarkkaa matkasuunnitelmaa Tipillä ei ole, mutta määränpäänä on Emerald City, jota hallitsee nykyisin Variksenpelätti. Valta on kuitenkin vaihtumassa, sillä sukkapuikoin aseistautuneet nuoret naiset ovat tyytymättömiä asemaansa ja vaativat muutosta. Luvassa on uusi karkumatka ja ankara pohtiminen, kuinka saataisiin asiat ennalleen.

Ihastuin tähän sarjakuvaan aivan totaalisesti! Kuvitus on tehty huolella ja värimaailma on erittäin onnistunut. Sarjan varsinainen kohderyhmä lienee noin 8-12 -vuotiaat, mutta vauhdikas ja sopivan jännittävä tarina viihdyttää loistavasti myös aikuislukijaa. Erityisen paljon pidin tosiaan Skottie Youngin kuvituksesta. En osaa kunnolla edes eritellä, mikä tässä tyylissä niin kauheasti ihastuttaa. Hahmoissa on sekä pehmeyttä että särmää, ilmeikkyyttä samaten. Yksityiskohtia on paljon, mutta ei ähkyksi asti. Kaikkea on juuri oikea määrä.

Aivan ihana sarjakuva, suosittelen!