Kooste 2/2018

Emily Carroll: Through the Woods
Margaret K. McElderry Books 2014, 208s.

Goodreads on suositellut minulle Emily Carrollin Through the Woodsia jo vuosia, eikä näköjään ollenkaan väärin perustein.

Through the Woods sisältää kuusi sarjakuvamuotoista kauhunovellia. Kuvitus ja tarinoihin yksilöllisesti sovellettu värimaailma toimii ihan mielettömän hyvin. Tarinat ovat kautta linjan tyylikkäitä, sellaisia sopivan vanhanaikaisia ja kutkuttavan karmivia. Piirrosjälki vaihtelee sekin tarinoiden ja tarpeen mukaan, samoin ruutujako.

Tykkäsin tästä tosi paljon ja suosittelen lämpimästi!

Brian K. Vaughan: Saga vol. 8
Kuvitus: Fiona Staples
Image Comics 2018, 152s.

Tilasin kahdeksannen Saga-kokoelman heti tammikuun alussa, mutta ärsyttävästi viivästyneen toimituksen takia pääsin lukemaan tämän vasta ystävänpäivänä.

Tässä osassa suurimmat ongelmat aiheuttaa  Alanan raskaus, josta en kerrokaan sen enempää.

En tiedä olivatko odotukseni ehtineet kohota liian korkealle vai olinko vain hitaasta toimituksesta niin näreissäni, että tämä osa tuntui vähän lattealta. Ja vaikka tässäkin tapahtui monenlaista, silti tuntui ettei kokonaisuus edennyt oikein minnekään.

Ehkä tämän sarjan heikkoudeksi on nousemassa se, ettei lukijalla (ainakaan minulla) ole aavistustakaan siitä, kuinka pitkäksi Vaughan ja Staples ovat sarjan suunnitelleet. Yhtään en voi tietää, onko loppuyhteenveto odotettavissa vuoden vai kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Wil Wheaton: Dead Trees Give No Shelter
Blackstone Audio 2017, 1h 41min
Lukija: Wil Wheaton

Wil Wheatonin Dead Trees Give No Shelterin valitsin kuunneltavaksi ensisijaisesti siksi että halusin tutustua Stand by Me-elokuvasta tuttuun näyttelijään kirjailijana ja toissijaisesti siksi että tämä on hyvin lyhyt, alle kaksi tuntia.

Jay Turner on todistamassa pikkuveljensä murhasta tuomitun miehen teloitusta. Samalla reissulla hän päättää käydä tervehtimässä hoitokodissa asuvaa äitiään, joka ei koskaan toipunut nuoremman poikansa kuolemasta. Kotikaupunkiin palaaminen herättää Jayssa unohdettuja muistoja, eivätkä ne ole sellaisia, jotka helpottaisivat Jayn tai tämän äidin oloa.

Tämä oli oikein oivallinen pieni kauhutarina. Wheaton on hyvä lukija, joka tulkitsee hahmojen tunnetiloja luonnollisesti. Pidin kirjan tunnelmasta ja sen myös sen kamalasta lopusta.

Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa:
Valtavan ihana
Otava 2017, 188s.

Kuvittelin, että Valtavan ihana olisi voimaannuttava kirja itsensä hyväksymisestä kiloineen, ryppyineen päivineen. Yritin kyllä säilyttää avoimen mielen, vaikka jo kirjan alussa jokin epämääräinen alkoi harata vastaan.

Kirjasta puuttuu selkeä rakenne. Se tuntuu lähinnä sekalaiselta muistiinmerkintöjen kokoelmalta, tyttöjen kahvihetkien litteroinneilta.

Mitä jäi mieleen? No ainakin se, että aina ei tarvi olla viimeisen päälle laitettu, kunhan nyt joku osa-alue on kunnossa. Kuten hiukset tai kynnet. Ja että jos tuntuu, että syöt liikaa herkkuja niin hei korvaa se pakastetuilla viinirypäleillä.

Odotin lempeyttä, oivalluksia ja rohkaisua kaikille itsensä näköisenä, mutta en minä tästä kyllä saanut oikein mitään irti.

Skottie Young: I Hate Fairyland
vol. 3, Good Girl
Image Comics 2017, 128s.

Vihreätukkainen, pikkutytön kroppaan jumittunut noin nelikymppinen Gert, on edelleen jumissa satumaassa. Aggressiivinen ja herkästi muita hengiltä ottava Gert päättää ryhtyä hyväksi, jos se vaikka auttaisi löytämään avaimen oveen, josta pääsisi viimeinkin takaisin kotiin. On vain aika vaikeaa ryhtyä hyväksi, jos on muutaman vuosikymmenen heilutellut kirveitä ja muita astaloita.

Aivan aluksi minua hieman harmitti tämän sarjakuvan hankkiminen, koska vaikutti siltä, että kolmas osa toistaa samaa kaavaa kuin kakkonen. Mutta ei hätää, sillä siinä vaiheessa kun Gert haluaa ryhtyä hyväksi, koko homma muuttuu eri tavalla huvittavaksi. Toki tässäkin osassa lentelee ruumiinosia ja -eritteitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta edelleen kontrasti karkkivärein kuvitetun satumaailman ja Gertin raakuuden välillä toimii loistavasti.

Jatkoakin on ilmeisesti tulossa, joten ehkäpä seuraan Gertin seikkailuja vielä jatkossakin.

Tammikuun pika-arvioita

Kun bloggausaikaa on aikaisempaa rajallisemmin, päätin kokeilla tällaista kuukausikohtaista pika-arvio -postaussarjaa. Olen alusta asti blogannut kaikista lukemistani kirjoista, enkä kovin helpolla haluaisi tavasta luopua. Minusta on mukavaa, kun voin blogista kerrata, että mitähän mieltä tarkkaan ottaen olin tuoreeltaan tuosta ja tuosta kirjasta.

Tässäpä siis ne tammikuussa luetut kirjat, joista en erillistä postausta ehtinyt kirjoittaa:

Ahndongshik: Lindbergh 1
Sangatsu Manga 2016, 208s.
Suom. Juha Mylläri

Syrjäisen kaupunkivaltion hallitsija on kieltänyt lentämisen, mutta edesmenneen isänsä tavoin Knit-poikakin haaveilee lentämisestä. Eräänä päivänä jokin valtavan suuri olio lentää kaupungin yli - ja putoaa sen laitamille - selässään ihminen!

Lindbergh 1 on varsin oivallinen sarjan avausosa. Siinä on sopivasti hahmoja, joiden menneisyyttä avataan pääasiassa ihan tarpeeksi. Selvästi tästä alkaa huikea seikkailu, mutta millainen, sitä on yhden kirjan perusteella vaikea arvioida.

Piirrosjälki on sellaista kolmen tähden arvoista ihankivaa, juonesta on tosiaan tässä vaiheessa hankala sanoa oikein mitään. En ehtinyt erityisesti kiintyä yhteenkään henkilöhahmoon, mutta kyllä minua kiinnostaa lukea, mikä se lentävällä oliolla Knitin kotikaupunkiin rysähtänyt mies on oikein miehiään.

Petri Tamminen: Suomen historia
Otava 2017, 152s.

Petri Tammiselta olen lukenut aikaisemmin (uskoakseni) vain Enon opetukset. Itse tarinasta ei jäänyt käteen tai muistin kätköihin oikein mitään positiivista, vaikka kirjailijan taidot tunnistinkin. Jotenkin Tammisen tuotantoon tutustuminen on jäänyt muiden kirjojen jalkoihin, mutta nyt nappasin heti tuoreeltaan luettavakseni tämän uusimman, Suomen historian.

Pikkuruisen kirjan lyhyisiin katkelmiin on koottu tarinoita Suomen itsenäisyyden ajalta. Näistä tiiviistä muistelmista muotoutuu tehokas läpileikkaus maasta, jonka asukkaat ovat sadassa vuodessa ehtineet nähdä ja kokea vaikka mitä. Muistojen napakkuus, arkisuus, paikoin lakonisuus ja ennen kaikkea sellainen jähmeä suomalaisuus ihastuttivat suuresti.

Jo lukiessa mietin, että valtaosa näistä jutuista kuulostaa aivan uskottavilta ja tosilta. Kirjan lopussa onkin pitkä lista henkilöistä, joilta Tamminen on muistoja ja ajatuksia kerännyt. Epäselväksi jää, miten vapaalla kädellä Tamminen on muistoja teokseensa kirjannut, mutta ainakin kirjastoluokitus (84.2, suomenkielinen kertomakirjallisuus) sanoo, että ei tässä aivan tosiasioissa pysytä.

Hieno, hymyilyttävä ja piskuisuudessaan sympaattinen teos.

Marko Hautala: Varpaat
Kuvitus: Broci
Haamu 2016, 108s.

Brocin lahjakkaasti sarjakuvaksi toteuttama Varpaat perustuu Marko Hautalan novelliin. Tässä reppureissaajapariskunta lähtee ranskalaisessa pikkukylässä vähän epämääräisen oppaan johdolla tutustumaan salaperäiseen luolaan. Reissu on oleva kohtalokas kahdelle kolmesta osallistujasta.

Brocin kuvitus on selkeää ja mukavan ilmeikästä. Itse tarina on ihan mielenkiintoinen, mutta tunnelma tässä ei ehdi kehittyä oikein minkäänlaiseksi. Ehkä tarinaan olisi kannattanut käyttää vähän enemmän sivuja.

Skottie Young: I Hate Fairyland vol. 2
Fluff My Life
Image Comics 2016, 131s.

Niin kovasti tykkäsin I Hate Fairyland vol. ykkösestä että kyllä oli pettymys melkein kohtuuton tätä toista osaa lukiessa.

Kynänjälki on kyllä edelleen todella taidokasta ja värimaailma tyyliin sopivan rehevä, mutta se juoni... Ääääääh. Edellisessä osassa tarina eteni selkeästi ja loogisesti, tässä pongahdeltiin välillä niin vauhdilla eteenpäin, että yritin epätoivoisesti halkoa sivuja, kun luulin kääntäneeni kaksi kerralla.

Varmasti odotukset olivat liian korkealla, mutta silti tämä oli tarinallisesti katsoen luokattoman huono.

I Hate Fairyland vol. 1: Madly Ever After

Skottie Young: I Hate Fairyland Volume One: Madly Ever After
Image Comics 2016, 128s.

Ihastuin taannoin Skottie Youngin kuvitustyyliin Oz-sarjakuvien myötä. Olen kaivannut jotakin viihdyttävää ja huikean hienosti kuvitettua sarjakuvaa luettavakseni ja pitkällisten pähkäilyjen, Goodreads-arvioiden selailun ja Amazonin lukunäytteiden jälkeen päätin hankkia omakseni Youngin käsikirjoittaman ja piirtämän I Hate Fairyland -sarjakuvan yhteisniteiden ensimmäisen osan. (Tämän voisi varmasti ilmaista selkeämminkin, mutta juuri nyt en osaa.)

6-vuotias Gertrude on iloinen ja onnellinen tyttö, josta olisi aivan ihanaa päästä ihka oikeaan satumaahan. Mikä voisi olla sen ihanampaa, kuin maailma täynnä ihmeitä, taikuutta ja mielikuvituksellisia söpöyksiä. Gertruden toive toteutuu ja hän putoaa huoneensa lattian läpi haaveilemaansa satumaahan. Siellä matkalla kolhuja kokenut Gertrude otetaan lämpimästi vastaan.

Mikäli tyttö  haluaa palata omaan kotiinsa, se käy aivan helposti: hänen täytyy vain löytää eräs tietty avain. 27 vuotta myöhemmin etsintä jatkuu. Gertrude on ulkoisesti edelleen sama suloinen tyttö, mutta sisäisesti hän on erittäin kiukkuinen, pahasuinen ja väkivaltainen 33-vuotias, joka viihtyy mainiosti myös baaritiskillä.

 

Näissä huonolaatuisissa kuvissa Gertrude tekee selvää zombie-fauneista 

- ja nauttii joka hetkestä.

Gertruden seikkailut ovat kaikkea muuta kuin herttaisia. Tämän albumin sivuilla virtaa veri ja aivomassat roiskuvat. Skottie Young yhdistää lähes häiritsevän taidokkaasti suloisen piirrostyylin splatteriin.

Luin I Hate Fairylandin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä kuvitus on järjettömän hienoa, mutta tällainen veren kyllästämä seikkailu ei lähtökohtaisesti ole sitä ominta genreä. Suolenpätkistä huolimatta en voinut olla nauramatta (joskin ehkä hivenen tyrmistyneesti, vähän kuin Hugleikur Dagssonin jutuille)  ja nauttimatta. Tässä tarinassa on omintakeinen idea, eikä toteutuskaan mitään tusinatasoa ole. Haluan kyllä tietää, miten Gertrudelle lopulta käy, joten jossakin vaiheessa on hankittava myös kokoelmien toinen osa.

Oz

L. Frank Baum
Eric Shanower: Oz
Marvel 2008-2014, 1080s.
Kuvitus: Skottie Young

Lainasin kesällä pikkusiskolta The Marvelous Land of Oz -sarjakuvan, joka ihastutti suuresti. Paloin halusta lukea Eric Shanowerin ja Skottie Youngin muutkin Oz-adaptaatiot, mutta eihän niitä ollut helposti saatavilla. Joitakin osia olisi ollut kaukolainattavissa, mutta halusin lukea kaikki. Koska tiesin, että tällainen järkälemäinen yhteisnidekin on olemassa, tein kirjastoon hankintapyynnön ja pidin sormia toiveikkaasti ristissä ja peukkuja pystyssä. Toiveeni kuultiin ja toteutettiin ja lopulta sain hakea kirjastosta tämän yli 2,7 kiloa painavan järkäleen.

Oz sisältää kuusi tarinaa (The Wonderful Wizard of Oz, The Marvelous Land of Oz, Ozma of Oz, Dorothy & the Wizard in Oz, The Road to Oz sekä The Emerald City of Oz), jotka Eric Shanower on L. Frank Baumin alkuperäisteoksista taidolla sarjakuvakäsikirjoituksiksi muokannut. Kuten totesin The Marvelous Land of Ozista blogatessani, minulle Ozin ihmemaa ei ole koskaan muodostunut mitenkään merkittäväksi. Vuoden -39 elokuvaversion olen nähnyt ja kirjaa tai kahta selaillut, mutta siinä se. Shanowerin mukaan hän on käsikirjoituksissaan pysynyt enimmäkseen uskollisena alkuperäisille tarinoille. Jonkin verran hän on ottanut vapauksia ottamalla joihinkin tarinoihin mukaan kirjoista puuttuvia, mutta näytelmäversiossa mukana olevia dialogeja.

Skottie Youngin kuvitus on järjettömän hyvää. Tykkään tästä pehmeyden ja yksityiskohtien toimivasta yhdistelmästä, hallitusta värimaailmasta ja sympaattisista hahmoista. Jopa pahikset näyttävät melkein kivoilta.

Ruutujako vaihtelee tarinan tarpeiden mukaan. Meinasin väittää, että keskimäärin sivulla taisi olla noin kuusi ruutua, mutta tarkistusplaraamisen jälkeen huomasin, että ei tämän opuksen kohdalla voi puhua mistään keskimääräisistä sivuista ja ruutujaoista. Ruutuja voi olla vaikka kuusi tai yhdeksän, mutta tarvittaessa Skottie on hyödyntänyt koko aukeaman tilan.

Juonia en sen suuremmin lähde avaamaan. Perusidea on varmasti kaikille tuttu: nuori Dorothy joutuu tornadon heittämänä Ozin ihmemaahan ja kohtaa monenlaisia seikkailuja etsiessään keinoa päästä kotiin. Kaikissa osissa Dorothy ei ole mukana, tai jos onkin niin ei välttämättä selkeästi päähenkilönä. Oz pursuaa mitä eriskummallisimpia otuksia ja syrjäisiä kyliä, jotka tekevät maasta taianomaisen. Sieltä löytyy muun muassa posliinikaupunki, jonka kaikki asukkaat ja eläimetkin ovat posliinisia; paperinukkekaupunki, joka koostuu pienen tytön "elävästä" paperista tekemistä paperinukeista ja muista askarteluista ja löytyypä sieltä ainakin yksi jänismaakin. On erilaisia menninkäisiä ja peikkoja, lentäviä apinoita, eläviä ruokailuvälineitä ja vaikka mitä muita.

Kurpitsapäisellä Jackilla on
oma hautausmaa
pilaantuneille päilleen.

Vaikka suurin syy tästä sarjakuvasta kiinnostumiselle oli huikea kuvitus, ovat tarinat itsessäänkin viihdyttäviä. Vauhtia on vähintäänkin riittävästi, eivätkä suvantovaiheet missään kohdassa pitkästyttäneet. Ehkä eniten yllätyin kuitenkin siitä, miten mielikuvituksekkaita tarinat ovat. Sen ei tietenkään pitäisi yllättää, sillä onhan kyseessä ihmemaahan sijoittuva sarja, mutta niin vain kävi. Muistini mukaan se kauan sitten näkemäni elokuva ei ollut mitenkään erityisen vitsikäs, mutta näissä tarinoissa on runsaasti hauskoja huomioita ja yksityiskohtia

Liki kolmekiloisen kirjan lukeminen on kirjaimellisesti raskasta. Tykkään lukea sängyssä, mutta tätä oli työlästä kannatella. Tällaista sarjakuvaa lukisi mielellään enemmänkin ja erityisen kivaa olisi luettaa tätä lapsilla (joille sarjakuva on alkuperäisten kirjojen tavoin suunnattukin), mutta vielä ei kielitaito riitä. Kunpa lapsille julkaistaisiin enemmän sarjakuvia!

Suosittelen tätä tuhtia Oz-kokoelmaa kaikille hyvästä fantasiasta pitäville. Jos pidät alkuperäisistä tarinoista, varmasti arvostat tätäkin. Ja mikäli olet kaltaiseni Oz-ummikko, tässäpä mainio keino tutustua - ja ihastua - Baumin luomaan maailmaan.

The Marvelous Land of Oz

L. Frank Baumin romaania mukaillen kirjoittanut
Eric Shanower: The Marvelous Land of Oz
Marvel 2011, 200s.
Kuvitus: Skottie Young

En ole koskaan ollut erityisen ihastunut Ozin ihmemaahan tai edes järin kiinnostunut kyseisestä klassikosta. Muistan kyllä, että joskus Filmnetin toimintavuosina katsoin sen mustavalkoisen vanhan elokuvaversion moneen kertaan. mutta kirjaa (tai kirjoja) en muista lukeneeni. Lapsena kyllä yritin lukea, mutta mieleen on jäänyt vain kammottava kuva, jossa kaunis nainen (ehkä joku velho tms.) valitsi itselleen päätä.

Pikkusiskon kirjahyllystä löytyi kuitenkin tämä Eric Shanowerin käsikirjoittama ja Skottie Youngin upeasti kuvittama sarjakuva, joka on niin nätti että halusin sen välttämättä lainata. Lukeminen oli kyllä vähän pelottavaa, sillä kirjoistaan tarkka sisko unohti mainita että tämän nimenomaisen albumin liimaus meinaa pettää. No, onneksi osaan olla varovainen ja sain kuin sainkin kirjan luettua, vaikka en uskaltanut sivuja kunnolla avatakaan.

The Marvelous Land of Oz on toinen osa Shanowerin ja Skottien tekemästä sarjasta. Albumi toimii kuitenkin loistavasti itsenäisenäkin teoksena. Jos jokin asia kaipaa lisäselvitystä, hahmot kertaavat aiempia tapahtumia sen verran kuin on pakko.

Nuori Tip-poika on asunut vuosikausia vanhan ja ilkeän Mombi-noidan luona syrjäisessä metsämökissä. Tip raataa raskaissa töissä, mutta saa lopulta tarpeekseen ja karkaa. Matkaseurakseen hän ottaa kurpitsapäisen ukkelin, jonka on itse rakentanut ja jonka Mombi on taikajauheellaan herättänyt henkiin. Tarkkaa matkasuunnitelmaa Tipillä ei ole, mutta määränpäänä on Emerald City, jota hallitsee nykyisin Variksenpelätti. Valta on kuitenkin vaihtumassa, sillä sukkapuikoin aseistautuneet nuoret naiset ovat tyytymättömiä asemaansa ja vaativat muutosta. Luvassa on uusi karkumatka ja ankara pohtiminen, kuinka saataisiin asiat ennalleen.

Ihastuin tähän sarjakuvaan aivan totaalisesti! Kuvitus on tehty huolella ja värimaailma on erittäin onnistunut. Sarjan varsinainen kohderyhmä lienee noin 8-12 -vuotiaat, mutta vauhdikas ja sopivan jännittävä tarina viihdyttää loistavasti myös aikuislukijaa. Erityisen paljon pidin tosiaan Skottie Youngin kuvituksesta. En osaa kunnolla edes eritellä, mikä tässä tyylissä niin kauheasti ihastuttaa. Hahmoissa on sekä pehmeyttä että särmää, ilmeikkyyttä samaten. Yksityiskohtia on paljon, mutta ei ähkyksi asti. Kaikkea on juuri oikea määrä.

Aivan ihana sarjakuva, suosittelen!