Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oman elämänsä sankari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oman elämänsä sankari. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. toukokuuta 2012

Oman elämänsä sankari

John Irving: Oman elämänsä sankari
(The Cider House Rules, 1984)
Tammi 1985, 621s.
Suom.Kristiina Rikman
(Minä luin eri painoksen, mutta sen kuvaa ei kustantajan sivuilta löytynyt enkä jaksanut kuvata itse.)

Oman elämänsä sankari on (ymmärtääkseni) yksi tunnetuimmista John Irvingin kirjoista. William Larch on St Cloud'sin orpokodin perustaja ja lääkäri, jolle yksi orpo, Homer Wells, on tullut muita tärkeämmäksi. Homer on adoptoitu neljä kertaa, mutta palannut aina takaisin St Cloud'siin. Homerille orpokoti on ainoa oikea koti, kunnes hän nuorena miehenä matkustaa omenatilalle hiukan maailmaa katsomaan. Larch toivoisi Homerista seuraajaa itselleen, mutta Homer ei koe lääkärinammattia kutsumuksekseen.

No, en minä siitä juonesta oikein halua mitään enempää sanoa, mutta Irvingille tyypillisesti tapahtumat ovat paikoin kovin absurdeja. Monenlaista mahtuu yksien kansien väliin: abortteja, anatomian opintoja, ystävyyttä, rakkautta, sotasankari, härskejä limerikkejä ja mitähän kaikkea muuta. Aborttikuvaukset ovat sen verran tarkkoja ja määrältään runsaista, että en lähtisi suosittelemaan tätä raskaanaoleville.

Taannoista lukujumia yritin purkaa ensi hätään tällä kirjalla. Omituista kyllä, Oman elämänsä sankari onnistui vain pahentamaan tilannetta. Ihan tyrmistyin, kun lukeminen takkusi ennätyksellisen pahasti ja ehdin jo epäillä Irvingin taitoja, kunnes tajusin että vika olikin harvinaisen huonosti oikoluetusta suomennoksesta. Itse suomennos on hyvä, mutta voi taivas tätä kirjoitus- ja painovirheiden määrää! Teksti vi lisee ylimää- räisiä välejäpuuttuvia välejjä, satun!!naisia huutomerkke jä sekä puuttuvia tai tai ylimääräisiä sanoja. Oikeasti piinallista luettavaa... Toivon totisesti, että seuraavat painokset on oikoluettu uudemman kerran - tämä minun kappaleeni on toisesta painoksesta.

Lukemisen takkuisuudesta huolimatta tarina on varsin mainio. Henkilöitä on paljon, toinen toistaan erikoisempia tapauksia. Oman elämänsä sankari ei nouse Irvingin parhaimmistoon, vaikka paljon hyvää tässäkin kirjassa on. (Mutta minkäs teet, kun Garpin maailma ja Leski vuoden verran ovat niin huikeita!)