John Irving: Oman elämänsä sankari
(The Cider House Rules, 1984)
Tammi 1985, 621s.
Suom.Kristiina Rikman
(Minä luin eri painoksen, mutta sen kuvaa ei kustantajan sivuilta löytynyt enkä jaksanut kuvata itse.)
Oman elämänsä sankari on (ymmärtääkseni) yksi tunnetuimmista John Irvingin kirjoista. William Larch on St Cloud'sin orpokodin perustaja ja lääkäri, jolle yksi orpo, Homer Wells, on tullut muita tärkeämmäksi. Homer on adoptoitu neljä kertaa, mutta palannut aina takaisin St Cloud'siin. Homerille orpokoti on ainoa oikea koti, kunnes hän nuorena miehenä matkustaa omenatilalle hiukan maailmaa katsomaan. Larch toivoisi Homerista seuraajaa itselleen, mutta Homer ei koe lääkärinammattia kutsumuksekseen.
No, en minä siitä juonesta oikein halua mitään enempää sanoa, mutta Irvingille tyypillisesti tapahtumat ovat paikoin kovin absurdeja. Monenlaista mahtuu yksien kansien väliin: abortteja, anatomian opintoja, ystävyyttä, rakkautta, sotasankari, härskejä limerikkejä ja mitähän kaikkea muuta. Aborttikuvaukset ovat sen verran tarkkoja ja määrältään runsaista, että en lähtisi suosittelemaan tätä raskaanaoleville.
Taannoista lukujumia yritin purkaa ensi hätään tällä kirjalla. Omituista kyllä, Oman elämänsä sankari onnistui vain pahentamaan tilannetta. Ihan tyrmistyin, kun lukeminen takkusi ennätyksellisen pahasti ja ehdin jo epäillä Irvingin taitoja, kunnes tajusin että vika olikin harvinaisen huonosti oikoluetusta suomennoksesta. Itse suomennos on hyvä, mutta voi taivas tätä kirjoitus- ja painovirheiden määrää! Teksti vi lisee ylimää- räisiä välejäpuuttuvia välejjä, satun!!naisia huutomerkke jä sekä puuttuvia tai tai ylimääräisiä sanoja. Oikeasti piinallista luettavaa... Toivon totisesti, että seuraavat painokset on oikoluettu uudemman kerran - tämä minun kappaleeni on toisesta painoksesta.
Lukemisen takkuisuudesta huolimatta tarina on varsin mainio. Henkilöitä on paljon, toinen toistaan erikoisempia tapauksia. Oman elämänsä sankari ei nouse Irvingin parhaimmistoon, vaikka paljon hyvää tässäkin kirjassa on. (Mutta minkäs teet, kun Garpin maailma ja Leski vuoden verran ovat niin huikeita!)
Oman elämänsä sankari on minun Elämäni kirja, Westön Missä kuljimme kerran kanssa jakamassa parhaan kirjan paikkaa. Luin sen ensimmäisen kerran joskus kauuuuuan sitten ja se oli menoa. Olisinkohan kolmesti yhteensä seikkailut Homerin ja kumppaneiden kanssa. Tästä lähti muutenkin liikkeelle rakkauteni John Irvingiin. :)
VastaaPoistaJa nyt tekisi taas mieli lukea tämä, pitkästä aikaa. Ehkä kesällä. ;)
Olipa kivaa lukea arvio tästä kirjasta! Minulla on siis Irving vielä lukematta, en ole lukenut häneltä vielä mitään mutta olen jo varma, että tykkään. Katsoin muutama viikko sitten tähän kirjaan pohjautuvan elokuvan ja tykkäsin siitä, joten tämä on ehdottomasti kärkipäässä kun kesän aikana lähden Irvingin tuotantoon tutustumaan :).
VastaaPoistaTämä kirja on todellinen helmi, vaikka oma suosikkini Irvingiltä onkin Leski vuoden verran. Oman elämänsä sankari oli tasokas myös elokuvana toisin kuin Leski vuoden verran (The Door On The Floor), joka loppui siihen, mistä kirjan vaikuttavin tarina alkoi.
VastaaPoistaHyvä kun annoit varoituksen sanasen noista kirjoitusvirheistä, tiedän sitten aikanaan tarttua johonkin uudempaan painokseen. Ensin on kuitenkin luettava jo omassa hyllyssä majailevat Irvingit :)
VastaaPoistaSuketus, Minä olin etukäteen varma, että tästä tulisi yksi kaikkien aikojen suosikeistani! Näen kyllä kirjan ansiot ja Irvingin kertojanlahjat tässäkin kirjassa, mutta huomio kiinnittyi ihan liikaa muualle. Siis minulla, ei Irvingillä.
VastaaPoistaSanna, Minä en ole nähnyt tästä tehtyä elokuvaa, mutta kiinnostaisi kyllä. Ilmeisesti elokuva kyllä eroaa kirjasta melkoisesti, mutta sehän nyt on normaalia. Toivottavasti päätät tutustua Irvingiin pian! :)
Leena, Leski vuoden verran on todella hieno kirja. Siitäkään tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, mutta enpä ole siitä kuullut kehujakaan, joten taidan jättää väliin.
Janninna, Suosittelen ehdottomasti lukemaan uudemman painoksen. Uskoisin, että juuri tuo tämänkin postauksen kuvassa näkyvä painos olisi korjattu luettavampaan muotoon. Minultakin löytyy lukemattomia Irvingeitä omasta hyllystä, mutta sehän on vain hyvä asia :)
Minä pidän tästä(kin) Irvingistä, vaikka onhan siinä noita karmeita kuvauksia, kuten kirjoitat, ja esimerkiksi Rose Rosen kohtalo. Oman elämänsä sankari on minun arvostuksissani Irvingiä parhaasta päästä.
VastaaPoistaÄrs!ytäv iä virheitä, toivottavasti ne on korjattu myöhäisimpiin painoksiin :)
VastaaPoistaAinakin minulla lukutukokseen/lukujumiin auttoi Oi ihana toukokuu, sen jäljiltä sain tartuttua yhteen viime vuoden kesäkirjoista :)
Margit, Musta tuntuu, että kaikissa lukemissani Irvingn kirjoissa on ollut jotakin irvokkaita juttuja - kuten tässä nuo aborttikuvaukset. Voi, Rose Rose parka :( Luulen, että jos olisin lukenut tämän joskus muulloin kuin lukijumin aikana, olisn tykästynyt enemmän.
VastaaPoistaVillasukka, kirjoitusvirheet tuskastutti todella! Alkuun laitoin yksittäisiä virheitä muistiin, mutta niitä oli nin paljon että luovutn. Mutta ehkä sain silti ilmaistua pettymykseni oikoluvun suhteen ;)
Tämän kesän aikana aion minäkin piipahtaa Larkineilla, pitkästä aikaa :)