Gwendy

 

Stephen King & Richard Chizmar: Gwendy
Tammi 2023, 512s.
Suom. Einari Aaltonen

Blogini on ollut tahattomalla kesälomalla. Olen kyllä lukenut, mutta tehnyt myös sen verran paljon muita juttuja, että bloggaamiselle ei ole ollut aikaa. (Eikä lämpimillä keleillä tehnyt mieli olla sisätiloissa.)

Mutta lukenut olen kuitenkin!

Stephen Kingin ja Richard Chizmarin Gwendy-trilogia ilmestyi viimeinkin suomeksi. Einari Aaltosen suomennosta haluan kehua heti alkuun, sillä teksti on todella miellyttävää ja jouhevaa luettavaa.

Olen lukenut trilogian kaksi ensimmäistä osaa aiemmin englanniksi, mutta sen verran kauan sitten, etteivät juonenkäänteet ja yksityiskohdat olleet enää täysin muistissa. 

Ensimmäisessä osassa Gwendy on vasta 12-vuotias, kun salaperäinen mies antaa hänen haltuunsa erikoisen rasian. Rasiassa on nappeja ja vipuja, joista osa on suhteellisen viattomia, osa erittäin vaarallisia. Rasia voi antaa omistajalleen arvokkaita kultarahoja tai suklaita, jotka muun muassa parantavat suorituskykyä, mutta sen avulla voisi myös tuhota koko maailman. Tai kaikki maailmat.

Toisessa osassa Gwendy tekee uraa poliitikkona, kun rasia ilmestyy uudestaan hänen elämäänsä. On joulu ja Gwendy matkustaa kotikaupunkiinsa viettääkseen joulun vanhempiensa seurassa. Kotikaupungista on kadonnut nuoria tyttöjä ja syystä, jota en aivan ymmärrä, Gwendy otetaan mukaan tutkimaan tapausta.

Kolmannessa osassa leskeksi jäänyt Gwendy lähtee avaruuslennolle, rasia mukanaan. Hänellä on tehtävä, jonka suorittamisen rasia yrittää estää.

King on ollut kirjoittamassa ensimmäistä ja kolmatta osaa, keskimmäisen Chizmar on kirjoittanut yksin. Kielellisesti tai tarinallisestikaan kirjoissa ei ole havaittavissa silmiinpistäviä tasoeroja. Olen kuitenkin todennut, että Peter Straubin  kanssa kirjoitettua Talismaania lukuunottamatta Stephen Kingin muiden kanssa kirjoittamat kirjat eivät ole minun makuuni. Gwendyt jäävät jotenkin ohuiksi ja vaikka jättää huomioimatta tarinan vaatimat yliluonnollisuudet, niissä on aivan liikaa epäuskottavuuksia.

Mutta vaikka Gwendy ei sisällöllisesti olekaan tasokkainta mahdollista luettavaa, sen lukeminen oli miellyttävää. Siksi Aaltonen ansaitsee vielä toisetkin kehut.

Gwendy's Magic Feather

Richard Chizmar: Gwendy's Magic Feather
Gallery Books 2020, 206s.
Kuvitus: Keith Minnion

Viitisen vuotta sitten luin Stephen Kingin ja Richard Chizmarin yhteistyössä kirjoittaman Gwendy's Button Boxin. En erityisemmin vakuuttunut, vaikka jälkikäteen olenkin muistellut kirjaa "ihan hyvänä". Kun sarja sai jatkoa, en kiinnostunut siitä, sillä Chizmar on kirjoittanut tämän yksin. Kolmannen osan Chizmar ja King ovat kuitenkin kirjoittaneet jälleen yhdessä, joten pitihän tämä keskimmäinenkin osa sitten hankkia ja lukea.

Nyt Gwendy on 30+ ja toimii edustajana kongressissa. Aikaisemmin hän on tehnyt uraa kirjailijana ja menestynytkin sillä alalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan. Gwendy matkustaa kotikaupunkiinsa viettääkseen juhlapyhät vanhempiensa seurassa. Hänen äitinsä käy läpi syöpähoitoja, puoliso on työmatkalla jollain katastrofialueella. Pikkukaupungissa on lähiaikoina kadonnut kaksi tyttöä, mikä kuohuttaa kaikkia. Juuri ennen matkalle lähtöä, Gwendy löytää työhuoneestaan button boxin, jota ei ole nähnyt aikoihin. Homma tietysti säikäyttää Gwendyn, joka sitten kuskaa laatikon matkalleen mukaan.

Tarina on idealtaan kiinnostava, mutta harmillisesti toteutukseltaan jälleen sellainen tympeä kokoelma raapaisuja. Mikään käsillä olevista aiheista ei oikein nouse muiden yli, tai edes järin kiinnostavaksi. Button boxkin tahtoo jäädä sivuhahmoksi.

Nopeasti luettava kirja, jonka jälkeen en odota sarjan päätösosaltakaan suuria.

Gwendy's Button Box

Stephen King & Richard Chizmar:
Gwendy's Button Box
Cemetery Dance Publications 2017, 164s.

Stephen Kingin ja Richard Chizmarin yhteistyössä kirjoittama romaani Gwendy's Button Box oli hankala hankittava. Tilasin sen heti ilmestymispäivänä, mutta pari päivää myöhemmin sain ilmoituksen, ettei tätä olekaan enää saatavilla. Eikä muuten ollut saatavilla mistään niistä kirjakaupoista, joita yleensä käytän. (Äänikirjoja olisi ollut, mutta sellaista en halunnut.) Työkaverin vinkistä käännyin Book Depositoryn puoleen ja melko pian postimies jo kiikutti kirjan luettavakseni.

Kirjan nimen perusteella kuvittelin pääosassa olevan tytön keräilevän nappeja somaan rasiaan, mutta mistään tällaisesta ei tietenkään ollut kyse.

Castle Rockissa asuva Gwendy on kyllästynyt Goodyear-haukkumanimeensä ja on päättänyt hankkiutua siitä eroon laihtumalla. Kesälomansa jokaisena päivänä hän on juossut mutkikkaat Itsemurhaportaat ylös ja alas. Eräänä päivänä ylhäällä olevalla näköalatasanteella istuva mustiin pukeutunut mies antaa Gwendylle lahjan; rasian, jossa on erilaisia painettavia nappeja ja pari vipua. Nappirasian vaikutukset Gwendyn elämään ovat yllättävät ja kiistattomat, mutta jokin rasiassa ja sen vetovoimassa myös pelottaa.

Ohkainen kirja kattaa pitkän aikajakson, noin kymmenisen vuotta. Tarina kulkeekin kovalla vauhdilla, vain sen pintaa hipoen. Pidin kyllä sekä tarinasta että kerronnastakin sinänsä, mutta olisin todella kaivannut edes hieman enemmän syvyyttä. Jos tämä olisi ollut elokuva, koko tarina olisi voitu helposti näyttää ja trailerissa.