Lohtusarjakuvaa

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
First Second 2018, 277s.

Toukokuussa lapset sairastivat vähän pitemmän kaavan mukaan jonkun rajun kuumeisen vatsataudin. Jossain vaiheessa alkoi oikein tosissaan uuvuttaa se pyykin ja huolen määrä sekä todella huonot yöunet, että tilasin itselleni lohtulukemiseksi sarjakuvia.

Pikkusisko suositteli Jen Wangin uutta The Prince and the Dressmaker -albumia ja kylläpä se osoittautuikin aivan täydelliseksi kirjaksi!

16-vuotias prinssi Sebastian on tympeässä tilanteessa, sillä vanhemmat etsivät hänelle kuumeisesti puolisoa. Ehdokkaita riittää pilvin pimein ja prinssi tanssittaa innokkaita neitokaisia illat pitkät. Frances työskentelee ompelijana vaatturinliikkeessä, jossa ommellaan tanssimekkoja tanssimekkojen perään. Erään kiireellisen tilauksen vaatturi sysää Francesin harteille ja lopputulos hätkähdyttää koko Pariisin seurapiirejä.

Oikeasti Sebastianilla itsellään ei ole mitään hinkua naimisiin. Enemmän häntä kiinnostaa pukeutua huikeisiin pukuihin ja olla upea Lady Crystallia. Tässä pukuasiassa avuksi hankitaan Frances.

Ihastuin tähän sarjakuvaan aivan valtavasti! Miten voi yksi kirja olla näin herttainen ja suloinen ja ihana? Jen Wangin piirrostyyli on viehättävää ja väritys toimii täydellisesti. Tarina on ihanteellisesti rakennettu ja pituuttakin on juuri sopivasti. Pidän siitä, että missään vaiheessa ei tullut sen paremmin kiiruhtamisen kuin pitkittämisenkään tuntua.

Vera Brosgol: Be Prepared
First Second 2018, 256s.

Täysin väritetyn The Prince and the Dressmakerin jälkeen Vera Brosgolin Be Prepared näytti ensin vähän ankealta: tässä väritys on toteutettu jännällä vihreän sävyllä, josta tulee mieleen lähinnä likainen oliivi. Mutta kun malttoi keskittyä itse kertomukseen, homma alkoi toimia vallan mainiosti.

Be Prepared perustuu osin Brosgolin omiin kokemuksiin. Lapsena Brosgol kadehti ystäviään, jotka viettivät suuren osan kesästä erilaisilla leireillä. Brosgolin yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa maksaa kalliita leirimaksuja, joten nuori Vera oli aivan innoissaan kun hän kuuli venäläisille lapsille suunnatusta ORRA-leiristä. Seurakunta osallistui kustannuksiin, joten Vera ja hänen pikkuveljensä pääsivät viimeinkin nauttimaan leirielämästä.

Haaveet vain eivät aina vastaa totuutta. Ensimmäinen shokki oli leirin oveton ulkovessa, joka kuhisi hämähäkkejä. Toinen oli se, että leirin muut lapset tunsivat toisensa entuudestaan, eikä Veran ollut helppo löytää paikkaansa ryhmässä.

Mitään hirveän dramaattista leirillä ei tapahdu, mutta sellaisia sopivan kokoisia juttuja kuitenkin: lipunryöstöä, karkkikätköjä, uimista ja patikointia. Brosgol on hyödyntänyt kirjassaan omia leirikokemuksiaan kahdelta kesältä sekä veljensä ja ystäviensä muistoja. Kokonaisuus on toimiva ja kaikin puolin uskottava.

Brosgolin piirrostyyli on luontevaa ja rentoa, oikein mukavaa luettavaa siis. Anya's Ghostiin verrattuna piirrosjälki on vähemmän viimeisteltyä ja harkittua, mutta tällainen vähän ylimalkaisempi ote sopii minusta oikeastaan paremmin leirielämän kuvaukseen.

Anya's Ghost

Vera Brosgol: Anya's Ghost

First Second 2011, 221s.

Anya's Ghost on tullut vastaani säännöllisesti ja kun kesäsäiden puuttuminen alkoi tympiä liikaa, päätin tilata hyvän sarjakuvan lohdutukseksi itselleni. (Oikeasti kolean kosteat ja tuuliset kelit ahdistavat jo niin paljon, että lohtusarjiksia piti ostaa kaksi.)

Anya on venäläistaustaansa lukuunottamatta hyvin tavanomainen amerikkalaisteini: oma perhe on vähän nolo ja ärsyttävä, oma ulkonäkö tylsä, kavereita hyvin niukasti ja se ihastuksen kohde seurustelee jo. Kun Anya tipahtaa unohdettuun kaivoon, hänen elämänsä saa uutta potkua. Kaivon pohjalta hän nimittäin löytää uuden ystävän, lähes sata vuotta aiemmin kuolleen Emilyn haamun. Aluksi kummitusystävä näyttää olevan ratkaisu moneen pulmaan, kun Emily voi auttaa lunttaamaan kokeissa ja ehkä poikaystävän hankinnassakin. Mutta vähitellen Emilyn todelliset kasvot alkavat paljastua.

Tarina teinitytöstä teiniongelmineen on kerrottu moneen kertaan niin kirjoissa kuin elokuvissakin. Vera Brosgolin tarina on kuitenkin virkistävän omaperäinen, sillä haamuja ei näissä tarinoissa usein tule vastaan. (Vampyyreitä ja ihmissusia kyllä sitäkin enemmän.) Anyan ja Emilyn erikoinen ystävyys vei mukanaan niin tehokkaasti, että luin sarjakuvan kerralla loppuun asti. Vaikka Anya's Ghost ei ole varsinaisesti pelottava kummitustarina, kyllä Emily silti onnistuu olemaan kammottava. Loppuratkaisu on hivenen pliisu, mutta kokonaisuutena tykkäsin tästä tosi paljon.

Vera Brosgolin piirrostyyli on miellyttävän pehmeä ja ilmeikäs. Niukka värimaailma, sinisen ja mustan eri sävyjä, sopivat tarinaan hyvin enkä tällaiseen tarinaan olisi mitään huomiovärejä kaivannutkaan. Brosgolin nimi täytyy pitää mielessä ja uutta sarjakuvaa odotellessa voi lukaista vaikka What were you raised by wolves? -nettisarjiksen.