Cat's Cradle: The Golden Twine

Jo Rioux: Cat's Cradle: The Golden Twine
First Second 2022, 128s.

 

Suri rakastaa hirviöitä ja kaikkea niihin liittyvää. Hän kulkee kiertävän markkinaporukan mukana, vaikka johtajahahmo yrittääkin jatkuvasti karkottaa tätä vapaamatkustajaa. Muu porukka kuitenkin pitää Suria yhtenä heistä. Suri haluaa ryhtyä isona hirviönmetsästäjäksi ja yllättäen hän pääseekin todistamaan taitonsa. Vahingossa Suri saa aikaan melkoisen kaaoksen, jonka lopputulemana Surin ja markkinaporukan tiet erkanevat.

The Golden Twine on todella ihanasti piirrettyä sarjakuvaa. Pidän tästä söpöhköstä tyylistä, jossa hirviötkään eivät ole (ainakaan tässä ensimmäisessä osassa) kovin kammottavan näköisiä. Albumi on nopealukuinen ja jättää lopun sopivan jännittävään kohtaan, niin että jatko-osakin on pakko saada jotain kautta käsiinsä.

Tarina sopinee hyvin jo alakouluikäisille.

Displacement

Kiku Hughes: Displacement
First Second 2020, 288s.

 

Kiku on matkustanut äitinsä kanssa San Franciscoon, missä äiti haluaa tutustua sukunsa aiempiin asuinpaikkoihin. Kiku on pitkästynyt, eikä häntä kiinnosta epämääräiset entiset osoitteet. Yhtäkkiä Kikun ympärille ilmestyy erikoista sumua ja seuraavaksi hän huomaa olevansa jossakin aivan muualla: Kiku on siirtynyt menneisyyteen ja huomaa olevansa muiden mukana matkalla japanilaisten internointileirille. Väkijoukosta hän tunnistaa nimien perusteella isoäitinsä ja tämän vanhemmat.

En ole varma, olinko aiemmin tietoinen, että tällaisia "sulauttamisleirejä" oli ylipäätään olemassa. Jos olin näistä kuullut, en ainakaan ollut tajunnut kuinka ankeista leireistä on ollut kyse. Toki tämä nuorille suunnattu sarjakuva saattaa antaa leireistä lempeämmän kuvan, kuin mitä todellisuus on ollut. 

Juonellisesti Displacement ei ole niin antoisa, kuin ajassa matkustaminen olisi ehkä mahdollistanut, mutta toisaalta luulen, että tällä sarjakuvalla on enemmänkin haluttu kertoa historiasta, kuin viihdyttää menevällä juonella. Hughes tuo selkeästi esille myös sen, kuinka Trumpin suhtautuminen maahanmuuttajiin ja etenkin hänen lausuntonsa aiheesta muistuttivat pelottavan paljon toisen maailmansodan aikaisia näkemyksiä. 

Hughesin piirrostyyli on nättiä ja vaihteleva ruutujakokin toimii oikein hyvin.

Snapdragon

Kat Leyh: Snapdragon
First Second 2020, 236s.

 

Olen (taas) kaivannut hyviä sarjakuvaromaaneja. Lukeminen on takkuista, mutta sarjakuvien kanssa on yleensä helpompaa. Goodreads on suositellut Kat Leyh:n Snapdragonia ahkerasti, mutta kansikuva ei ole herättänyt kiinnostusta. (Kyllä, joskus edelleen lankean tuomitsemaan kirjan kannen perusteella...)

No joka tapauksessa päätin antaa kirjalle mahdollisuuden ja ai että tämä oli ihana!! Osui ja upposi ihan yhtä lujaa kuin The Prince and the Dressmaker aikoinaan.

Tarina alkaa siitä, kun Snapdragon etsii karannutta koiraansa. Hyvin pian hän löytää koiransa paikallisen, noidaksi väitetyn naisen luota. Nainen on löytänyt koiran loukkaantuneena tien sivusta, tuonut kotiinsa ja hoitanut kuntoon. Erään koulussa sattuneen välikohtauksen jälkeen Snapdragon tutustuu "noitanaiseen", Jacksiin kunnolla ja vähitellen heistä tulee ystävät.

Snapdragoniin mahtuu paljon kaikenlaista, eikä siinä silti tunnu olevan mitään liikaa tai liian vähän. Tai no, ehkä asioita käsitellään paikoin pinnallisesti, mutta sentään käsitellään ylipäätään. Tarinassa on muun muassa yksinhuoltajuutta, kaveriongelmia ja ystävyyttä, erilaisia sukupuolikäsityksiä ja seksuaalisuuksia, menneiden muistelua, uskoa tulevaan ja vielä sitä taianomaisuuttakin.

Tykkäsin Snapdragonista sekä kirjana että henkilöhahmona todella paljon. Kat Leyh:n piirrosjälki on nättiä, varmaa ja miellyttävää katseltavaa eikä tarinankerronnassakaan häirinnyt mikään. Tämän hankin kyllä omaankin hyllyyn!

Sarjakuvia

 

Sarah Andersen: Fangs
Andrews McMeel 2020, 100s.

Vampyyri, joka rakastuu ihmissuteen. Siinä Sarah "Aikuisuus on myytti" Andersenin tuoreen sarjakuva-albumin idea. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Näin ajattelin, kun kirjan tilasin. 

Fangs on ulkoisesti todella nätti kirja. Syvänpunaiset kangaskannet tuntuvat laadukkailta ja mustat painatukset erottuvat tietysti upeasti. 

Sisältö sitten taas on harmillisen laimeaa. Sarjakuvaromaanin sijaan tarjolla on lyhyitä, korkeintaan kuuden ruudun strippejä, joissa hihitellään parisuhteelle yleensä sekä tietysti vampyyrille ja/tai ihmissudelle parisuhteessa. 

Piirrostyylikään ei nyt sytyttänyt. Hieman animehenkinen tyyli näyttää kalsealta pelkistetyissä ruuduissa. Kynän jälki on ohuen ohutta ja minusta ikävällä tavalla terävää. Lisäksi tekstaus on vähän laiskaa ja epätasaista.

Fangs osoittautui kauniiksi pettymykseksi.

-------------------------------------------------------------

Jen Wang: Stargazing
First Second 2019, 213s.

Christinen vanhemmat tarjoavat piharakennuksen kodiksi Moonille ja tämän yksinhuoltajaäidille. Moon on kiehtova tyyppi. Hänestä kerrotaan monenlaisia huhuja, enimmäkseen aika ikäviä. Christinesta ja Moonista tulee ystävät, eroavaisuuksista huolimatta. Moon kertoo Christinelle suurimman salaisuutensa: toisinaan hänelle ilmestyy taivaallisia olentoja, jotka kertovat ihania asioita ja lupaavat hakea Moonin lopulta luokseen.

Stargazing on enimmäkseen aika herttainen kertomus ystävyydestä ja erilaisuudesta, vaikka Moonin tapauksessa kyse onkin lopulta varsin konkreettisesta asiasta. Christine ihailee Moonia ja on mustasukkainen, kun Moon ystävystyy helposti muidenkin kanssa. 

Jen Wangin piirrostyyli on sievää ja vaivattoman oloista. Albumin runsas mutta kuitenkin hillitty värimaailma sopii tarinaan täydellisesti. Ei Stargazingista mitään suosikkia tullut, mutta ihan kelpo sarjakuva-albumi se on joka tapauksessa.

-------------------------------------------------------------

 

Marta Breen & Jenny Jordahl:
Naiset
150 vuotta vapauden,
sisaruuden ja tasa-arvon puolesta
Sitruuna 2020, 121s.
Suom. Sanna Manninen

Marta Breenin ja Jenny Jordahlin Naiset on tiivis ja helposti lähestyttävä kokoelma lyhyistä kertomuksista, joiden ansiosta naisten asema on tänä päivänä (edes) sellainen kuin se on. On tarvittu hurja määrä rohkeita ja edistyksellisiä naisia raivaamaan tietä miesten hallitsemassa maailmassa, jotta naisille on saatu muun muassa äänioikeus.

Jenny Jordahlin kuvitus on tismalleen minun mieleeni. Ihmishahmot ovat melko pelkistettyjä, mutta hurjan ilmaisuvoimaisia. 

Tämä kirja kannattaa kaikkien lukea.

-------------------------------------------------------------

Emilia Laatikainen: Kadonneet
Suuri Kurpitsa 2020, 64s.

Emilia Laatikaisen esikoissarjakuva-albumi Kadonneet kertoo noin viisikymmennen kadonneen suomalaisen tarinan. Tai no, se on liioitellusti sanottu. Albumissa nimittäin jokaiselle katoamistapaukselle on annettu tilaa yhden A4-sivun verran, eli käytännössä jutut jäävät pintaraapaisuiksi. Kaikkia näitä katoamistapauksia yhdistää se, ettei ketään heistä ole löydetty. Ajallisesti tapauksia on hyvin pitkältä ajalta. Vanhin tapaus taisi olla 1930-luvulta ja tuorein aivan lähivuosilta.

Kadonneet esittelee muun muassa 2006 kadonneen Antti Hanhivaaran tapauksen. Tuo tapaus on jäänyt minullekin mieleen, sillä muistan lukeneeni Hanhivaaran sisaren haastattelun, jossa kävi ilmi lukuisia epäilyttäviä asioita. Sisaren mukaan poliisi ei ole kuulustellut juuri ketään, eikä teletunnistetietoja tutkittu kuten ei myöskään Hanhivaaran auton istuimen rusehtavia läikkiä. Tapaus on monin tavoin epämääräinen ja epäilyttävä, eikä kymmenessä sarjakuvaruudussa mitenkään välity tapauksen lukuisat omituisuudet.

Olen siinä mielessä ollut äärettömän onnekas, ettei kukaan läheinen ole koskaan kadonnut, eikä minun ole tarvinnut jäädä epätietoisuuteen kenenkään kohtalosta. Tätä albumia lukiessa tulikin melkein syyllinen olo. Aivan kuin olisin tirkistellyt toisten ihmisten suruun.

Pari sarjista

Lisa Brown: The Phantom Twin
First Second 2020, 202s.

Tutkailen jatkuvasti uusien sarjakuvien tarjontaa siinä toivossa, että silmiin osuisi jotain todella houkuttelevaa. Vähän nihkeästi on löytynyt mitään, mutta tämä Lisa Brownin The Phantom Twin miellytti minun silmääni heti kun sen näin.

Isabel ja Jane ovat yhteen kasvaneet kaksoset, jotka jakavat yhden jalan ja käden. He työskentelevät friikkisirkuksessa, mutta Isabel haluaa elämältään enemmän. Eräs lääkäri on vakuuttunut siitä, että hän pystyy erottamaan tytöt toisistaan. Isabel tekee päätöksen molempien puolesta, mutta asiat eivät suju hyvin ja Jane jää yksin. Hän saa jatkaa työskentelyä sirkuksessa, mutta kuolleen siskon haamu ei jätä häntä rauhaan.

Tarinallisesti The Phantom Twin ei ollut niin hurmaava tai koskettava kuin odotin. Se on silti ihan suloinen tarina ja pidän Brownin piirrostyylistä ja värimaailmasta todella paljon.

------------------------------------------------------------

Noelle Stevenson: The Fire Never Goes Out
Harper Teen 2020, 194s.

Klikkasin Noelle Stevensonin sarjakuvamuotoisen muistelmateoksen erään kirjakaupan sivuilla seurattavien kirjojen listalle, ettei sen ilmestyminen jäisi huomaamatta. Stevensonin sarjakuva-albumi Nimona oli loistava ja pidin hänen kuvittamista Lumberjanes-sarjakuvista, joten arvelin tykästyväni tähänkin.

Mutta mutta.
Kirjan anti jäi kyllä ihan todella laihaksi.
Kirjan alkusanoissa Stevenson kertoo lyhyesti, kuinka hän oli 17-vuotiaana aktiivinen seurakuntalainen, joka haaveili poikaystävästä. Pari vuotta myöhemmin Jeesus ei enää kuulu hänen elämäänsä, ei myöskään poikaystävä, mutta eräs nuori nainen on kömpinyt hänen viereensä nukkumaan.
Ja sitten seuraa lista vuosista, joina Stevenson opiskeli ja löysi työn ja alkoi menestyä ja niin edelleen.

Kuvittelin, että Stevenson olisi käsitellyt elämäänsä raikkaasti ja ehkä jopa avoimesti. Harmi kyllä kirja latistuu nimenomaan listaksi saavutuksista ja satunnaisiksi maininnoiksi yksityiselämästä. Stevenson viittaa mielenterveysongelmiin, mutta ei käsittele niitäkään sillä tavalla, että lukija saisi aiheesta otetta tai samaistumispintaa.

Suuret odotukset, laiha tarjonta.

Pumpkin Heads

Rainbow Rowell: Pumpkin Heads
First Second 2019, 211s.
Kuvitus: Faith Erin Hicks

Deja ja Josiah ovat työskennelleet muutamana syksynä eräällä kurpitsatilalla. Tämä halloween on kuitenkin erilainen kuin aiemmat, sillä se on todennäköisesti viimeinen: molemmat ovat lähdössä opiskelemaan toisaalle. Dejan kannustamana Josiah aikoo viimeinkin kertoa toffee-tytölle ihastuksestaan - tähän mennessä hän on tyytynyt ihailemaan tyttöä etäältä.

Ilta ei kuitenkaan tahdo edetä suunnitelmien mukaan, kun pienet vastoinkäymiset seuraavat toistaan. Illan mittaan tulee puhuttua myös sellaisista asioista, joita ainakaan Josiah ei ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi.

Pumpkin Heads on aika herttainen tarina ystävyydestä ja siitä, miten eri tavoin asiat voi nähdä. Tekstiä on varsin vähän ja kuvat vievätkin tarinaa eteenpäin paljolti omin voimin. Kurpitsapaikan maalaisromanttinen karnevaalitunnelma on houkutteleva: tuollaisessa paikassa olisi hauska käydä itsekin.

Faith Erin Hicksin kuvitus on ensiluokkaista. Pidän myös kirjan värityksestä todella paljon. Ei tämä miksikään ikisuosikiksi noussut, mutta oikein kiva sarjakuva kuitenkin.

Taas sarjakuvia

Ryan Andrews: This Was Our Pact
First Second 2019, 330s.

Ryan Andrewsin This Was Our Pact -sarjakuvan ostin itselleni valmistujaislahjaksi. Ostopäätöksen tein vaistonvaraisesti, kirjaan kansikuvaa tai takakansitekstiä enempää tutustumatta. Minusta tämä kansi kuvaa ihan selkeästi kaveriporukkaa, jolla on meneillään jokin jännittävä yhteinen seikkailu.

Näin kyllä onkin, mutta olinpa silti vähän väärässä. Kaveriporukka on lähtenyt selvittämään minne kylässä vuosittain järjestettävän lyhtyjuhlan jokeen lasketut lyhdyt päätyvät. Kaveriporukan hännillä pysyttelee sinnikkäästi yksi poika, jota kukaan ei ole pyytänyt mukaan. Yhteiseen sopimukseen kuuluu se, että takaisin ei käännytä ennen kuin arvoitus ratkeaa. Paitsi että suurin osa kääntyy erään sillan luota ja jäljelle jää yksi "alkuperäisen porukan" poika ja se ylimääräinen kaveri. Nämä kaksi ajautuvat aivan ihastuttavaan, sadunomaiseen seikkailuun, jossa riittää jännitystä ja yllätyksiä. Kuvitus on sympaattista ja tarinan unenomainen tunnelma omaa luokkaansa.

Tämmöisiä lisää!

--------------------------------------------------------

Pénélope Bagieu: Brazen
Rebel Ladies Who Rocked The World
First Second 2018, 296s.
Käännös: Montana Kane

Myös Brazenin ostin itselleni lahjaksi, syytä en enää muista. Lukeminen kesti noin puoli kesää, mutta ei se mitään.

Bagieu esittelee kirjassaan 29 persoonallista naista, jotka ovat tehneet elämässään rohkeita valintoja. Kunkin naisen elämä on tiivistetty alle kymmeneen sivuun, joten mitään hirveän syväluotaavia elämäkerrallisia katsauksia on turha odottaa. Mutta kyllä siinäkin sivumäärässä ehtii kertoa paljon ja saada lukijan mielenkiinnon heräämään! Esimerkiksi Josephine Bakerista tiesin etukäteen vain hänen tanssijanuransa verran, mutta hän ansaitsisi tulla muistetuksi paljosta muustakin, kuten rasisminvastaisesta työstään.

Bagieun piirrostyyli on hyvin miellyttävää ja ilmeikästä. Esiteltävät naiset ovat kuitenkin selvästi tunnistettavissa, esimerkiksi Tove Janssonin tunnistaa helposti jo tuosta pienestä kuvasta kannessa. Pidän kovasti siitä, kuinka monipuolisen naisjoukon Bagieu on kirjaansa valinnut. Mukana on muun muassa taiteilijoita, tiedemiehiä, näyttelijöitä, muusikoita, parrakas nainen, ihmisoikeusaktivisteja ja majakanvartija, urheilija, toimittaja, lakimies ja astronautti. Myös ajallisesti otanta on laaja, sillä mukana on esimerkiksi keisarinna 600-luvulta ja useita edelleen vaikuttavia naisia.

Brazen on upea sekä idealta että toteutukseltaan.

--------------------------------------------------------

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 4
Lapsuus Lähi-idässä (1987-1992)
WSOY 2019, 280s.
Suom. Saara Pääkkönen

Tulevaisuuden arabi -sarjan neljäs osa on aiempia huomattavasti tuhdimpi, mutta loppuu juuri silloin kun ei todellakaan pitäisi.

Riad on murrosikäistyvä nuorukainen, jonka aiemmin kauniinvaaleat hiukset alkavat tummua ja kihartua. Naama puskee finnejä ja tytötkin alkavat kiinnostaa, mutta ääni on sitkeästi hyvin feminiininen. Muu perhe asuu pääosin Ranskassa isän työskennellessä Saudi-Arabialaisessa yliopistossa. Riadin äiti alkaa viimeinkin saada tarpeekseen miehensä venkoiluista ja oikeastaan nauttii arjen pyörittämisestä yksin, vaikka puoliso antaakin käyttörahaa vain niukasti. Riadin isä on jopa ailahtelevaisempi kuin aikaisemmin, edelleen todella vastenmielinen hahmo.

Sattoufin pyöreästä piirrostyylistä pidän edelleen. Värityksenä on käytetty pääosin sinistä ja kahta punaisen sävyä, mikä toimii todella hyvin.

Tämä osa loppuu tosiaan järkyttävästi. Toivottavasti seuraava osa ilmestyisi suomeksi mahdollisimman pian.

Kesän sarjakuvia

Lukujumittamiseni on koskenut myös sarjakuvia, mutta jonkin verran niitäkin on tullut luettua. Tässä pikakatsaus niihin:

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Sammakko 2019, 139s.
Suom. Helena Kulmala

Liv Strömquistin aiemmat albumit ovat olleet loistavia ja luonnollisesti odotin samaa tasoa tältä Einsteinin vaimoltakin. Mutta nyt ei kyllä vakuuttanut. Kirjan tarinat ovat jotenkin liian sekalaisia ja jäävät turhauttavan pinnallisiksi.

Pettymys, mutta kansikuva on kyllä loistava.

---------------------------------------------------------

Kei Sanbe: Poissa 5 ja 6

Punainen jättiläinen 2019
Suom. Taavi Suhonen

Poissa-sarjan viides osa tuntui vähän tylsältä väliosalta, mutta kuudennessa osassa meno onkin jo aivan toisenlainen.

Satoru saa selville murhaajan henkilöllisyyden, mutta joutuu välittömästi itse hengenvaaraan. Silloin kun takaumaa toivoisi, sitä ei tulekaan ja Satoru joutuu kulkemaan pitkän matkan päästäkseen takaisin.

---------------------------------------------------------

Hanna Gustavsson: Yölapsi
Sammakko 2019, 188s.
Suom. Elias Lahtinen

14-vuotias Ingrid haluaa olla rauhassa, katsoa pornoa ja masturboida. Myös musiikki kiinnostaa, koulu ei niinkään.

Hanna Gustavssonin esikoisalbumi Yölapsi on piirrosjäljeltään karuhkon rosoinen, mutta tyyli sopii kyllä oivallisesti tarinaan. Tarinaa ei voi mieltää kasvukertomukseksi, sillä Ingridissä ei ole havaittavissa kasvua.


En osaa tarkasti sanoa mikä tässä tökki, mutta selkeästi se jokin oli Ingridissä itsessään.

---------------------------------------------------------

Mariko Tamaki: Laura Dean
Keeps Breaking Up with Me
First Second 2019, 289s.

Laura Dean Keeps Breaking Up with Me kertoo epäterveestä on-off-suhteesta, jossa toinen kärsii kun toinen huitelee menemään miten lystää. Hankala "parisuhde" vie paljon energiaa ja huomiota, jopa niin paljon, ettei muille ystäville tahdo löytyä aikaa.

Tarina on hyvin todentuntuinen ja uskottava. Vaikka tässä kirjassa pariskunnan molemmat osapuolet ovat naisia, ongelmat ja kipukohdat pätevät myös toisenlaisiin pariskuntiin.

Sivusta tai jälkeenpäin on helppo huudella ohjeita, pudistella päätään ja kehottaa irtautumaan huonosta suhteesta. Tunteet eivät vain ole niin helposti muokattavissa, vaikka järki sanoisikin muuta kuin sydän.

---------------------------------------------------------

Kaoru Mori: Aron morsiamet 11
Punainen jättiläinen 2019, 192s.
Suom. Antti Valkama

Minulta oli mennyt ohi tiedotukset Aron morsianten uudesta osasta, mutta onneksi huomasin sen kaupan lehtihyllyssä.

Tässä osassa ainoa negatiivinen asia on se, että tässä keskitytään Smithin ja Talasin tarinaan: kuinka Talas pääsi aavikolta Ankaraan ja jatkuuko heidän matkansa yhdessä vai omia teitään. Pienenä sivutarinana kerrotaan Smithin taskukellon tarina.

Piirrostyyli on yhtä ihastuttavan yltäkylläistä kuin aiemminkin.

---------------------------------------------------------

Thi Bui: The Best We Could Do
Abrams ComicArts 2018, 329s.

The Best We Could Do kertoo Thi Buin perheen tarinan siitä, kuinka Vietnamilaisperhe päätyi venepakolaisina Amerikkaan.

Tarina on totta kai mielenkiintoinen ja Thi Buin piirrostyyli on mielestäni hieno. Kerronnallisesti en vain oikein viihtynyt tämän kirjan parissa. Ihan niinkin pieni yksityiskohta kuin Buin ja hänen sisarustensa syntymien kuvaaminen sekalaisessa aikajärjestyksessä tuntui väärältä ratkaisulta.

Maltillinen värimaailma sopii kertomukseen täydellisesti.

Yllättäen sarjakuvia

Colleen Af Venable: Kiss Number 8
First Second 2019, 305s.
Piirrokset: Ellen T. Crenshaw

Kiss Number 8 on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton, mutta päätin silti ottaa riskin ja ostaa sen omaksi. Pakko tunnustaa, että tarinan asenneilmapiiri on painos
tavan ahdasmielinen, mutta kokonaisuutena tarina on kuitenkin toiveikas.

Mads on enimmäkseen elämäänsä tyytyväinen high schoolilainen, joka käy perheensä kanssa kirkossa ja isänsä kanssa baseball-otteluissa. Madsilla on ystäviä, joiden kanssa hupsutella ja ihailijakin, ystävän veli Adam. Sattumalta Mads saa selville, että hänen isällään on jokin salaisuus. Vanhemmista aistii, että jokin on pahasti vialla, mutta syystä Madsilla on vain (väärä) aavistus. Isän perheestä paljastuu asia, joka on pidetty Madsilta visusti salassa, koska sitä pidetään niin tyrmistyttävänä. Perheen sisäisen kriisin aikana Mads alkaa ymmärtää jotain itsestäänkin.

Madsin perheessä suhtaudutaan erittäin kielteisesti kaikkeen heteroudesta poikkeavaan. Erityisesti isä on äärimmäisen ankara näissä asioissa. Tämä oli tosiaan häiritsevää, mutta toisaalta vastaava suhtautuminen on edelleen turhauttavan yleistä. Kuten alussa totesin, toivoa kuitenkin on, joten jospa tämä sarjakuva toimisi rohkaisevana esimerkkinä siitä, että asenteet voivat muuttua, vaikka se vaatiikin oman aikansa.

Tarina itsessään on hyvä, Crenshaw'n piirrostyyli miellyttävää. Ihan hyvä ostos.

--------------------------------------------------

Marcus Sedgwick: Scarlett Hart, Monster Hunter
First Second 2018, 192s.
Piirrokset: Thomas Taylor

Scarlett Hart, Monster Hunter löytyi vähän vahingossa, kun etsin epätoivoisesti sarjakuvavinkkejä Amazonista.

Scarlett Hart on kahden hirviönmetsästäjän orvoksi jäänyt tytär, joka vastoin sääntöjä jatkaa vanhempiensa työtä. Uskollinen hovimestari Napoleon toimii Scarlettin kuskina ja käy lunastamassa pyydystetyistä hirviöistä luvatut palkkiot, sillä alaikäinen Scarlett ei voi sitä itse tehdä. Kilpaileva hirviönmetsästäjä, kreivi Stankovic, änkeää melkein aina samoille hirviöapajille ja tuntuu muutenkin olevan aina ensimmäisenä paikalla, kun jotakin epämääräistä tapahtuu. Scarlett pääsee kreivin juonittelujen jäljille, mutta edessä on hurjia taisteluita.

Tämä oli tasokas seikkailusarjakuva, joka sopii hyvin jo 12-vuotiaille ja ehkä nuoremmillekin. Piirrosjälki on miellyttävää katseltavaa ja värimaailma sekin tarinalle sopivan hillittyä. En tiedä onko tälle tulossa jatkoa, mutta toivon niin. Ainakin loppukohtaus on sen tyyppinen, ettei tarina välttämättä loppunutkaan tähän.

Sarjakuvakooste 2/-19

Kevin Panetta: Bloom
First Second 2019, 353s.
Piirrokset: Savanna Ganucheau

Joulupukki muisti minua nipulla kirjakaupan lahjakortteja, joista osan sijoitin sarjakuvahankintoihin.

Kevin Panettan Bloom päätyi ostoskoriin kivalta näyttävän piirrosjäljen vuoksi, eikä tämä tarinakaan ollut lainkaan huono. High schoolin päättänyt Ari ei malta odottaa muuttoa isoon kaupunkiin yhdessä bändikavereiden kanssa: ehkä bändi tekisi läpimurron ja tulevaisuus olisi avoin hyvällä tavalla. Mutta vanhemmat eivät haluaisi päästää poikaansa minnekään. Perheleipomolla menee huonosti ja Arin apu on enemmän kuin tarpeen. Oma-aloitteinen Ari alkaa etsiä leipomoon uutta työntekijää ja pian jauhopusseja pöllyyttelee sympaattinen ja taitava Hector. Ari ja Hector viettävät koko ajan enemmän aikaa yhdessä ja tunteet alkavat syventyä ystävyyttä suuremmiksi.

Savanna Ganucheaun kynänjälki on miellyttävää katseltavaa. Tarinasta en etukäteen mitään tiennyt, joten pääsin senkin puolesta yllättymään iloisesti. Ari on vähän rasittava, mutta hyvin uskottava nuorukainen. Hän ei ehkä tiedä kauhean hyvin, mitä hän elämältään haluaa, mutta tarkasti kyllä sen, mitä ei ainakaan halua.

Herttainen, suloinen ja kivat tarina, piirrosjälki vaivatonta ja ilmeikästä.

--------------------------------------

John Allison: Giant Days vol. 9
Boom! Box 2019, 110s.
Piirrokset: Max Sarin

Giant Days on kyllä yksi tämän hetken sarjakuvasuosikeistani. Tykkään ihan kamalasti tästä eloisasta tyttökolmikosta, jonka toinen yliopistovuosi on lopuillaan ja asuinjärjestelyt vähän vaiheessa. Seuraavan lukuvuoden alkaessa Susan aikoo muuttaa yhteen McCraw:n kanssa, Daisy taas on muuttamassa tyttöystävänsä luo epämääräiseen "teollisuushalliin", jonne Ingrid on kyhännyt pienen kopperon yksityisyyttä varten. Esther taas on paniikissa, sillä hänellä ei ole tietoa uudesta kodista. Onneksi on olemassa Ed, jonka kanssa voi lähteä viettämään pubi-iltaa.

Tavallaan tuntuu, ettei tässä albumissa ehtinyt tapahtua paljon mitään, mutta ehkä moinen harha johtui vain siitä, että luin sen niin nopeasti. Melkein tekisi mieleni lykätä seuraavien albumeiden hankkimista sen verran, että voisin lukea muutaman yhteen menoon. Mutta tuskinpa maltan sellaiseen ryhtyä sentään. Kenties olisi uusintaluvun paikka.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä yhdistän Giant Daysin Gilmoren tyttöihin. Että jos pidit siitä sarjasta, ehkä tykkäät myös tästä sarjakuvasta.

--------------------------------------

Tom Gauld: The Snooty Bookshop
Canongate Books 2018, 50s.

Oikeastaan Tom Gauldin The Snooty Bookshop ei ole kirja, vaan nippu postikortteja. Koska en kuitenkaan usko koskaan raaskivani ensimmäistäkään näistä kenellekään lähettää ja koska tämä on kovissa kansissa ja oikein kirjamainen, niin olkoon nyt kirja.

Luulen, ettei tässä kirjassa ole ainakaan montaa ennen julkaisematonta sarjakuvaa, mutta en häiriintynyt siitä yhtään. Tämä on nimittäin oikein kaunis tekele.

Jos pidät kirjoista tai tieteestä, pidät luultavasti myös Tom Gauldin sarjakuvista.

 --------------------------------------

Posy Simmonds: Cassandra Darke
Jonathan  Cape 2018, 94s.

Kun omat hankinnat oli luettu, kyselin työkaverilta sarjakuvavinkkejä. Hän suositteli muun muassa tätä Posy Simmondsin Cassandra Darkea, joka olikin sopivasti kirjaston hyllyssä odottamassa minua.

Cassandra Darke osoittautui mainioksi tuttavuudeksi!  Cassandra on taidekauppias, joka pyörittää ex-miehensä yritystä. Hän elelee koiransa kanssa Lontoon rahakkaalla alueella ja nauttii omasta rauhastaan, kunnes jää kiinni väärennösten myymisestä. Lisää sydämentykytyksiä tuo kellariasunnosta löytyvä, pyyhkeeseen kääritty ase, joka ei todellakaan ole Cassandran.

Simmonds kertoo tarinaa yhdistämällä sarjakuvakerronnan perinteiseen tekstiin. Kyllä tämä selkeästi sarjakuva-albumi on, mutta en muista aiemmin törmänneeni tällaiseen tekstivoittoiseen kertojaratkaisuun. Mutta mikäpä siinä, kokonaisuus on todella hyvä tällaisena. Cassandra ei ole perinteinen sankari, jos hän nyt on sankari ensinkään. Tavallaan odotin jo kannen perusteella vähän enemmän toimintaa, kuin tässä lopulta olikaan, mutta tarina taisi olla huomattavasti parempi ilman yletöntä toimintaa.

Piirrosjälki on miellyttävää ja värimaailma tarinan ajankohtaan sopivasti loskaisen talven harmaata.

Duran Duran, Imelda Marcos, And Me & Spinning

Lorina Mapa: Duran Duran, Imelda Marcos and me
Conundrum Press 2017, 131s.

Tillie Walden: Spinning
First Second 2017, 392s.

 
Nämä kaksi omaelämäkerrallista sarjakuvaa olen bongannut luettavakseni jostakin päin nettiä. Ehkä Goodreadsista, jostakin blogista tai Instagramista.

Lorina Mapan Duran Duran, Imelda Marcos, and Me alkaa siitä hetkestä, kun Mapa kuulee isänsä kuolleen. Surun keskellä Mapa alkaa muistella isäänsä ja lapsuuttaan Filippiineillä. Omaan makuuni kerronta oli hieman liian pätkäistä ja sarjakuva-albumiksi tekstin määrää suhteessa kuviin oli aika paljon. Koska Mapan vanhemmat osallistuivat aktiivisesti vuoden 1986 kansannousuun, on politiikka luonnollisesti isossa osassa Mapan tarinassa.

Tillie Waldenin Spinning taas kertoo päällisin puolin luistelemisesta. Enemmän kyseessä on kuitenkin kasvutarina tytöstä, joka ei enää halua jatkaa aikaavievää ja raskasta harrastusta eikä pitää seksuaalista suuntautumistaan salassa.

Molemmat sarjakuvat ovat hyviä, mutta Spinning huomattavasti enemmän minun makuuni. Siinä miellyttivät sekä piirrostyyli, että tekstin niukkuus. Kuvat kyllä kertovat tarinaa ja vievät sitä eteenpäin, ei jokaista ruutua tarvitse selittää auki pienellä präntillä liian pienessä tilassa.

Luetuista lyhyesti

Philippe Dupuy & Charles Berberian: It Don't Come Easy
Drawn & Quarterly 2017, 222s.

Neljä vuotta sitten luin kaikki Jeanin elämää -sarjakuvat, jotka kirjastosta löysin. Pidin niistä ja nyt löysin yllätyksekseni tällaisen ihan uuden Jean albumin. Paitsi että en ole ollenkaan varma, onko tämä uusi, vai kokoelma vanhoista tarinoista. Osa jutuista tuntui hämärästi tutuilta ja albumin alussa Jeanin ja Cathyn suhde on epämääräisessä ollaanko vakavissaan vai eikö -vaiheessa.

No, oli kuinka vain, ihan kiva albumi tämä oli. Jeanin kämppikseksi päätynyt ystävä Felix on kyllä yksi ärsyttävimmistä ja turhauttavimmista hahmoista aikoihin! En ymmärrä, miten Felix on voinut saada ex-tyttöystävänsä pojan huoltajuuden! Felix on pelkkää lusmuilua, suurpiirteisiä haaveita, pummilla elämistä ja naisten jahtaamista. Kuvottava kaveri.

Kore Yamazaki: Velhon morsian 8
Punainen jättiläinen 2018, 180s.
Suom. Antti Valkama

Velhon morsiamen juoni ei tässä osassa tunnu etenevän yhtään. Kovin on Chise taas heikossa kunnossa ja hirveästi on dramaattisuutta ihan kaikessa. Mutta se itse tarina jotenkin tökkii.

Yamazaki on höystänyt tarinaansa niin monilla hahmoilla, ettei ehkä pitäisi hätkähtää kun yksi (uusi) hahmo kertoo suonissaan virtaavan temppeliprostituoitujen veri, mutta hätkähdin silti. En tiedä liittyykö tämä verenperimä Chisen tarinaan jotenkin oleellisesti, mutta vahvasti epäilen.

Ehkäpä tässä vaiheessa luovutan Velhon morsiamen suhteen ja keskityn niihin manga-sarjoihin, joista oikeasti pidän. Full Metal Alchemist ja Aron morsiamet vetoavat minuun huomattavasti enemmän.

J.K. Rowling: Tästä alkaa elämä
(Very Good Lives, 2015)
Otava 2018, 73s.
Suom. Lotta Sonninen

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan osaa keskittyä kuuntelemaan juhlapuheita. En muista millainen puhe pidettiin ylioppilasjuhlissa tai valmistujaisissa. Enkä näköjään muista edes sitä, missä kaikkialla olen puheita kuullut.

No, Tästä alkaa elämä on Rowlingin puhe, jonka hän on pitänyt Harvardin yliopistossa vuoden 2008 valmistujaisseremoniassa. Jos olisin ollut yksi noista valmistuneista, muistaisin varmasti sen, kuka puheen piti, mutta sisällöstä? En osaa sanoa.

Näin aikuisena paperilta luettuna puhe on oikein kiva, hauska ja inspiroivakin.

Joris Chamblain: Cici's Journal
The Adventures of a Writer-in-Training
First Second 2017, 150s.
Kuvitus: Aurélie Neyret

Cici's Journal sisältää kaksi tarinaa, joissa kirjailijanurasta haaveileva Cici paitsi kirjoittaa, ratkoo myös arvoituksia. Ensimmäisessä tarinassa Cici ystävineen näkee metsässä oudon maalipönttöjä kantavan miehen. Toisessa tarinassa Cici selvittää, miksi eräs vanha nainen tekee viikoittain saman bussimatkan, aina kirja kädessään ja allapäin.

Tarinat ovat koskettavia ja herttaisia. Sarjakuva lieneekin suunnattu noin 10-12 -vuotiaille.

Maalipönttösedän tarinassa on enemmän visuaalisuutta ja sellaista salaperäisyyttä, jota itse rakastin lapsena. Toisessa tarinassa taas arvoitus on monimutkaisempi.

Pidin tästä kokonaisuudesta ja etenkin Neyret'n herttaisesta piirrostyylistä.

Lohtusarjakuvaa

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
First Second 2018, 277s.

Toukokuussa lapset sairastivat vähän pitemmän kaavan mukaan jonkun rajun kuumeisen vatsataudin. Jossain vaiheessa alkoi oikein tosissaan uuvuttaa se pyykin ja huolen määrä sekä todella huonot yöunet, että tilasin itselleni lohtulukemiseksi sarjakuvia.

Pikkusisko suositteli Jen Wangin uutta The Prince and the Dressmaker -albumia ja kylläpä se osoittautuikin aivan täydelliseksi kirjaksi!

16-vuotias prinssi Sebastian on tympeässä tilanteessa, sillä vanhemmat etsivät hänelle kuumeisesti puolisoa. Ehdokkaita riittää pilvin pimein ja prinssi tanssittaa innokkaita neitokaisia illat pitkät. Frances työskentelee ompelijana vaatturinliikkeessä, jossa ommellaan tanssimekkoja tanssimekkojen perään. Erään kiireellisen tilauksen vaatturi sysää Francesin harteille ja lopputulos hätkähdyttää koko Pariisin seurapiirejä.

Oikeasti Sebastianilla itsellään ei ole mitään hinkua naimisiin. Enemmän häntä kiinnostaa pukeutua huikeisiin pukuihin ja olla upea Lady Crystallia. Tässä pukuasiassa avuksi hankitaan Frances.

Ihastuin tähän sarjakuvaan aivan valtavasti! Miten voi yksi kirja olla näin herttainen ja suloinen ja ihana? Jen Wangin piirrostyyli on viehättävää ja väritys toimii täydellisesti. Tarina on ihanteellisesti rakennettu ja pituuttakin on juuri sopivasti. Pidän siitä, että missään vaiheessa ei tullut sen paremmin kiiruhtamisen kuin pitkittämisenkään tuntua.

Vera Brosgol: Be Prepared
First Second 2018, 256s.

Täysin väritetyn The Prince and the Dressmakerin jälkeen Vera Brosgolin Be Prepared näytti ensin vähän ankealta: tässä väritys on toteutettu jännällä vihreän sävyllä, josta tulee mieleen lähinnä likainen oliivi. Mutta kun malttoi keskittyä itse kertomukseen, homma alkoi toimia vallan mainiosti.

Be Prepared perustuu osin Brosgolin omiin kokemuksiin. Lapsena Brosgol kadehti ystäviään, jotka viettivät suuren osan kesästä erilaisilla leireillä. Brosgolin yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa maksaa kalliita leirimaksuja, joten nuori Vera oli aivan innoissaan kun hän kuuli venäläisille lapsille suunnatusta ORRA-leiristä. Seurakunta osallistui kustannuksiin, joten Vera ja hänen pikkuveljensä pääsivät viimeinkin nauttimaan leirielämästä.

Haaveet vain eivät aina vastaa totuutta. Ensimmäinen shokki oli leirin oveton ulkovessa, joka kuhisi hämähäkkejä. Toinen oli se, että leirin muut lapset tunsivat toisensa entuudestaan, eikä Veran ollut helppo löytää paikkaansa ryhmässä.

Mitään hirveän dramaattista leirillä ei tapahdu, mutta sellaisia sopivan kokoisia juttuja kuitenkin: lipunryöstöä, karkkikätköjä, uimista ja patikointia. Brosgol on hyödyntänyt kirjassaan omia leirikokemuksiaan kahdelta kesältä sekä veljensä ja ystäviensä muistoja. Kokonaisuus on toimiva ja kaikin puolin uskottava.

Brosgolin piirrostyyli on luontevaa ja rentoa, oikein mukavaa luettavaa siis. Anya's Ghostiin verrattuna piirrosjälki on vähemmän viimeisteltyä ja harkittua, mutta tällainen vähän ylimalkaisempi ote sopii minusta oikeastaan paremmin leirielämän kuvaukseen.

In Real Life

Cory Doctorow & Jen Wang: In Real Life
First Second 2014, 175s.

In Real Life on Cory Doctorowin käsikirjoittama ja Jen Wangin upeasti kuvittama sarjakuva roolipelimaailmasta.

Andan kouluun tulee vierailulle Liza McCombs, supersuositun Coarsegold-pelin pelaaja, joka ilmeisesti kiertää siellä täällä värväämässä lisää tyttöjä mukaan peliin. Coarsegoldissa on tarjolla huikeita naispuolisia pelihahmoja, mikä (tämän kirjan mukaan) on kutakuinkin ainutlaatuista. Anda innostuu kokeilemaan peliä, vaikka äiti suhtautuukin äärimmäisen nihkeästi sekä pelaamiseen että luottokorttinsa numeron luovuttamiseen. Pelissä Anda tutustuu Lucyyn, joka suostuttelee Andan tuhoamaan kultaa ja muita arvokkaita esineitä järjestelmällisesti kerääviä kullan farmaajia (gold farmers). Palkkioksi Lucy lupaa ihan oikeaa rahaa. Käy niin, että Anda innostuu tienestimahdollisuudesta ja äiti hermostuu tililleen tulevista rahoista. Lisäksi Anda tutustuu yhteen kullan farmaajaan, Raymondiin, joka pelaa kyseistä peliä työkseen minimaalista korvausta vastaan, pitkiä päiviä kaukana kotoa ja ilman mahdollisuutta käydä hakemassa apua selkävaivoihinsa. Anda haluaa auttaa Raymondia, mutta saa aikaan vain ison sotkun.

Nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että minua vaivaa jokin omituinen lukunihkeys; ylenmääräinen kyynisyys ja tyytymättömyys. Kävi nimittäin niin, että petyin tähänkin kirjaan.

In Real Life on kuvituksensa puolesta todella näyttävä teos, vieläpä kauttaaltaan väritetty, mistä pidän hyvin paljon. Mutta itse tarina, siitä en välittänyt. Kuvittelin tätä pelimyönteiseksi teokseksi, mutta ainakaan minä en tätä sellaisena kokenut. Enemmänkin jäi syyllistävä maku, sellainen ettei peleistä oikeastaan saisi nauttia, kun toisaalla valjastetaan nuoria pakkopelaamaan samoja pelejä, jotta joku kolmas osapuoli pääsee tekemään isoja voittoja. Ehkä se ei ole ollenkaan tekijöiden tarkoitus, mutta sellaiseksi minä tämän tarinan koin.

Odotin huikeasti kuvitettua oodia roolipeleille, mutta tulin lukeneeksi teennäiseksi moralisoinniksi keikahtavan opetuksellisen kertomuksen pelimaailman epäoikeudenmukaisuuksista.

Friends With Boys

Faith Erin Hicks: Friends With Boys
First Second 2012, 224s.

Friends With Boys kuuluu Goodreads suositteli -kategoriaan. Ilahduin, kun kirjastolle tekemäni hankintaehdotus meni läpi ja sain kirjan viimein käsiini.

Minusta jo tämän sarjakuva-albumin kansi on onnistunut: vähän hämmentynyt tunnelma, mielenkiintoisen näköisiä hahmoja ja jotain vaikeasti määriteltävää, mutta houkuttelevaa.

Maggie on monella tapaa uuden elämän kynnyksellä. Hän on siirtymässä kotiopetuksesta high schooliin, äiti on jättänyt perheensä, poliisipäälliköksi valittu isä joutuu leikkaamaan hiuksensa (kyllä, joskus sekin voi tuntua isolta asialta) ja veljetkin käyttäytyvät jotenkin oudosti.

Tykkäsin tästä todella paljon. Hicksin kynänjälki on rentoa ja ilmeikästä, hahmot samoin. Vaikka Maggien tilanteesta olisi helposti saanut ankean, itsesäälipainotteisen ja äärimmäisen kliseisen, Hicks onnistuu välttämään ainakin ne itsestäänselvimmät karikot. Yllättäen Friends With Boys tuntui olevan jotakin sukua Anya's Ghostille, molemmissa kun yksi rooli on kummituksella.

Friends With Boys on ollut alunperin nettisarjakuva, mutta albumin ilmestyttyä luettavissa on enää 20 ensimmäistä sivua. Tähän kannattaa tutustua!

Anya's Ghost

Vera Brosgol: Anya's Ghost

First Second 2011, 221s.

Anya's Ghost on tullut vastaani säännöllisesti ja kun kesäsäiden puuttuminen alkoi tympiä liikaa, päätin tilata hyvän sarjakuvan lohdutukseksi itselleni. (Oikeasti kolean kosteat ja tuuliset kelit ahdistavat jo niin paljon, että lohtusarjiksia piti ostaa kaksi.)

Anya on venäläistaustaansa lukuunottamatta hyvin tavanomainen amerikkalaisteini: oma perhe on vähän nolo ja ärsyttävä, oma ulkonäkö tylsä, kavereita hyvin niukasti ja se ihastuksen kohde seurustelee jo. Kun Anya tipahtaa unohdettuun kaivoon, hänen elämänsä saa uutta potkua. Kaivon pohjalta hän nimittäin löytää uuden ystävän, lähes sata vuotta aiemmin kuolleen Emilyn haamun. Aluksi kummitusystävä näyttää olevan ratkaisu moneen pulmaan, kun Emily voi auttaa lunttaamaan kokeissa ja ehkä poikaystävän hankinnassakin. Mutta vähitellen Emilyn todelliset kasvot alkavat paljastua.

Tarina teinitytöstä teiniongelmineen on kerrottu moneen kertaan niin kirjoissa kuin elokuvissakin. Vera Brosgolin tarina on kuitenkin virkistävän omaperäinen, sillä haamuja ei näissä tarinoissa usein tule vastaan. (Vampyyreitä ja ihmissusia kyllä sitäkin enemmän.) Anyan ja Emilyn erikoinen ystävyys vei mukanaan niin tehokkaasti, että luin sarjakuvan kerralla loppuun asti. Vaikka Anya's Ghost ei ole varsinaisesti pelottava kummitustarina, kyllä Emily silti onnistuu olemaan kammottava. Loppuratkaisu on hivenen pliisu, mutta kokonaisuutena tykkäsin tästä tosi paljon.

Vera Brosgolin piirrostyyli on miellyttävän pehmeä ja ilmeikäs. Niukka värimaailma, sinisen ja mustan eri sävyjä, sopivat tarinaan hyvin enkä tällaiseen tarinaan olisi mitään huomiovärejä kaivannutkaan. Brosgolin nimi täytyy pitää mielessä ja uutta sarjakuvaa odotellessa voi lukaista vaikka What were you raised by wolves? -nettisarjiksen.

This One Summer

Jillian Tamaki & Mariko Tamaki: This One Summer

First Second 2014, 319s.

This One Summer on yksi Goodreadsin ahkerasti suosittelemista sarjakuvista ja toinen "kesälohtukirjoistani". Minusta tämän kansikuva on hienoisesta haikeudestaan huolimatta houkutteleva.

Rosen perhe on viettänyt kesää Awago Beachillä vuosien ajan. Siellä on luontoa, rauhaa, ranta ja Windy, Rosen kesäystävä. Tämä kesä ei kuitenkaan ole samanlainen kuin aiemmat. Rosen isä ja äiti riitelevät jatkuvasti ja äiti on muutenkin koko ajan kireä ja etäinen. Jotain on selvästi meneillään, mutta Rose ei tiedä mistä on kyse. Rose ja Windy yrittävät parhaansa mukaan nauttia kesästä, vaikka ajatukset tahtovatkin ajautua muualle.

This One Summer on laadukas ja hyvin uskottava tarina varhaisteini-ikäisen tytön kesästä. Tamakin serkukset osaavat hyvin kuvata sen, miten lapset kyllä aistivat asioita ja murehtivat niitä, vaikka eivät tietäisikään tarkemmin, mistä on kyse. Rosellekin vanhempien riitojen syy selviää lopulta, vaikka hänelle ei sitä suoraan kerrotakaan. Pari vuotta nuorempi Windy on aika rasittava tapaus, mutta Roselle läheinen ja tarpeellinenkin.

Tykkäsin tosi paljon kirjan piirrosjäljestä ja siitä, kuinka ruutujakoa ja ruutujen kokoja vaihdeltiin tarpeen mukaan. Kesä etenee luontevasti ja vaikka tarinan tunnelma on jotenkin alakuloinen, ei tämä mikään ahdistava tapaus kuitenkaan ole.

Sailor Twain

Mark Siegel: Sailor Twain or The Mermaid in the Hudson

First Second 2012, 399s.

Minuun on iskenyt hankalahko lukuhaluttomuus. Kiinnostavia kirjoja on käden ulottuvilla vaikka kuinka paljon, mutta lukeminen ei vain ole sujunut. Päivät olen pääasiassa riekkunut ulkona pihahommissa, mutta edes iltaisin ei ole tehnyt mieli tarttua kirjaan. Ehkä asia on kuitenkin vähitellen muuttumassa normaalimpaan suuntaan, sillä kohta on akuutit puutarhatyöt suoritettu ja jotenkin nuo kirjapinotkin houkuttelevat enemmän kuin viikkoihin.

Katkaisen blogihiljaisuuden tällä siskon suosittelemalla, upealla sarjakuvalla. Hudson-joella 1880-luvulla seilaavan jokilaivan kapteeni löytää pahoin haavoittuneen merenneidon. Kapteeni Twain kantaa merenneidon hyttiinsä ja hoivaa sitä parhaansa mukaan, salassa kaikilta. Merenneidon laulu on ihmiselle kohtalokas, mutta ilman lauluakin Twainin ja merenneidon välille syntyy vahva, erityinen side.

Sailor Twain on taidokas yhdistelmä myyttejä ja realismia. Se on samaan aikaan tarina rakkaudesta, uskomuksista, lumouksista ja häikäilemättömyydestä. Lukiessa tätä olin vuoroin ihastunut, lumoutunut ja kauhuissani. Tarina ei ole pikkutarkan selittelevä, mutta kokonaisuutena todella toimiva. On aina ilahduttavaa, kun tekijä luottaa lukijoiden kykyyn täyttää aukkokohdat.

Sailor Twainin piirustustyyli on äärettömän kaunista. Pehmeys ja utuisuus sopii jokilaivalle täydellisesti. Ihmiset on kuvattu minua miellyttävällä tavalla lähes realistisesti, mutta etenkin silmien osalta sarjakuvamaisesti. Sailor Twainin piirustustyyliä voi ihailla vaikkapa täällä, kirjan omilla kotisivuilla.

Äh, näköjään tämä sarjakuva kuuluu niihin kirjoihin, joista ei kerta kaikkiaan onnistu kertomaan oikein.  En luultavasti itsekään tarttuisi kirjaan tällaisen bloggauksen luettuani… Mutta uskokaa kun sanon, että tämä sarjakuvaromaani kannattaa lukea. Se on laadukas ja todella lumoava. Sarjakuvaromaanien aatelia.

American Born Chinese

Gene Luen Yang: American Born Chinese

First Second 2006, 233s.

Taas yksi kannen perusteella valittu kirja, tällä kertaa sarjakuvahyllystä. Chinese Born American ei ollutkaan muistelma, kuten kannen ja nimen perusteella luulin, vaan "yleispätevä" kertomus maahanmuuttajien lapsen vaikeudesta sopeutua joukkoon ja tulla hyväksytyksi.

Yang kertoo tarinan kolmessa tasossa. Yksi tarina on kuin jumaltarustoa, päähenkilönään Apinakuningas, jota muut jumalat eivät huoli kutsuillensa. Apinakuningas syventyy kung-fun oppeihin ja oppii muuttamaan itsensä paremmin muiden jumalten standardeja vastaavaksi. Mutta sisimmältään hän on edelleen sama Apinakuningas, vaikka ei tahdo sitä myöntääkään.

Koulupoika Jin Wang saapuu uuteen kouluun. Hän on luokkansa toinen aasialaistaustainen oppilas ja joutuu saman tien muiden silmätikuksi. Jin haluaisi olla kuten muutkin: puhua kuin muut, syödä samanlaisia eväitä, näyttää samalta, käydä treffeillä.

Danny taas näyttää kiinalaista syntyperää olevista vanhemmistaan huolimatta valkoihoiselta amerikkalaisteiniltä. Koulussa sujuu hyvin, on ystäviäkin ja eräs ihana tyttö. Mutta Dannya piinaa kiinalaisserkku Chin-Kee, kaikkien kliseisten karikatyyrien näköispainos, joka saapuu joka vuosi kylään ja pilaa kaiken.

American Born Chinese oli ovelasti rakennettu kokonaisuus. Näennäisen irralliset tarinat sulautuvat yhdeksi, joka saa ymmärtämään kunkin yksittäisen tarinan tarkoituksen. Tällainen kerrontatapa on toki aika yleistä kaunokirjallisuudessa, mutta aiemmin en ole törmännyt siihen sarjakuvissa.  Kuvitus on selkeää ja värien käyttö runsasta, mikä vaati totuttelua hillitympien sarjakuvateosten jälkeen. Tämän lainaaminen oli hyvä päähänpisto!