Anya's Ghost

Vera Brosgol: Anya's Ghost

First Second 2011, 221s.

Anya's Ghost on tullut vastaani säännöllisesti ja kun kesäsäiden puuttuminen alkoi tympiä liikaa, päätin tilata hyvän sarjakuvan lohdutukseksi itselleni. (Oikeasti kolean kosteat ja tuuliset kelit ahdistavat jo niin paljon, että lohtusarjiksia piti ostaa kaksi.)

Anya on venäläistaustaansa lukuunottamatta hyvin tavanomainen amerikkalaisteini: oma perhe on vähän nolo ja ärsyttävä, oma ulkonäkö tylsä, kavereita hyvin niukasti ja se ihastuksen kohde seurustelee jo. Kun Anya tipahtaa unohdettuun kaivoon, hänen elämänsä saa uutta potkua. Kaivon pohjalta hän nimittäin löytää uuden ystävän, lähes sata vuotta aiemmin kuolleen Emilyn haamun. Aluksi kummitusystävä näyttää olevan ratkaisu moneen pulmaan, kun Emily voi auttaa lunttaamaan kokeissa ja ehkä poikaystävän hankinnassakin. Mutta vähitellen Emilyn todelliset kasvot alkavat paljastua.

Tarina teinitytöstä teiniongelmineen on kerrottu moneen kertaan niin kirjoissa kuin elokuvissakin. Vera Brosgolin tarina on kuitenkin virkistävän omaperäinen, sillä haamuja ei näissä tarinoissa usein tule vastaan. (Vampyyreitä ja ihmissusia kyllä sitäkin enemmän.) Anyan ja Emilyn erikoinen ystävyys vei mukanaan niin tehokkaasti, että luin sarjakuvan kerralla loppuun asti. Vaikka Anya's Ghost ei ole varsinaisesti pelottava kummitustarina, kyllä Emily silti onnistuu olemaan kammottava. Loppuratkaisu on hivenen pliisu, mutta kokonaisuutena tykkäsin tästä tosi paljon.

Vera Brosgolin piirrostyyli on miellyttävän pehmeä ja ilmeikäs. Niukka värimaailma, sinisen ja mustan eri sävyjä, sopivat tarinaan hyvin enkä tällaiseen tarinaan olisi mitään huomiovärejä kaivannutkaan. Brosgolin nimi täytyy pitää mielessä ja uutta sarjakuvaa odotellessa voi lukaista vaikka What were you raised by wolves? -nettisarjiksen.