Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viveca Sten. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viveca Sten. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. toukokuuta 2020

Loimut (Synkät vedet 3)

Camilla Sten & Viveca Sten: Loimut
Synkät vedet 3
Otava 2019, 347s.
Suom. Tuula Kojo

Camilla ja Viveca Stenin Synkät vedet -trilogian päätösosa joutui odottamaan lukuvuoroaan paljon kauemmin kuin olisin uskonut. Lainasin sen kirjastosta heti tuoreeltaan, mutta en uskaltanut alkaa lukea ennen kuin tässä kesän kynnyksellä. Syynä tähän oli se, että olimme vastikään aloittaneet parin työkaverin kanssa avantouinnin ja kuten olen molempien aiempien osien yhteydessä maininnut, minusta meri on jo sellaisenaan todella uhkaava. Koska tässä sarjassa meri on kerta toisensa jälkeen ollut pelottava, en halunnut ottaa sitä riskiä, että kirjan luettuani en enää uskaltautuisi sinne avantoonkaan. Loogista? Niin minustakin.

Tuva odottaa innolla joulua, sillä Rasmuksen perhe on tulossa viettämään sitä yhdessä Tuvan perheen kanssa. Ennen joulua tapahtuu kuitenkin järkyttävä onnettomuus, kun lautta uppoaa tuntemattomasta syystä ja kaikki matkustajat ja miehistön jäsenet hukkuvat. Pian Tuvalle alkaa valjeta, että jotakin on tekeillä. Mutta riittävätkö Tuvan voimat ja taidot tapahtumien pysäyttämiseen?

Loimut on vetävästi kirjoitettu ja vauhdikkaasti etenevä kirja. Onneksi en lukenut tätä talvella, sillä kyllä minua pelotti ihan riittävästi nytkin. Tuva joutuu venymään äärimmilleen, mutta hän ei ole ainoa joka joutuu tekemään uhrauksia.

En ole aivan täysin tyytyväinen sarjan päätökseen, mutta minun makuuni tämä oli riittävän jännittävä ja noin muutenkin viihdyttävää luettavaa.

torstai 13. joulukuuta 2018

Sumussa

Camilla & Viveca Sten: Synkät vedet 2, Sumussa
(Sjörök, 2017)
Otava 2018, 7h 46min.
Suom. Tuula Kojo
Lukija: Heljä Heikkinen


Synkät vedet -sarjan toisen osan kanssa saa jännittää ainakin yhtä paljon kuin ensimmäisenkin. Ensimmäisessä osassa Tuva oppi itsestään jotakin merkittävää ja onnistui tekemään merestä entisensä. Nyt kotisaaristoa piinaa sankka sumu, joka tuntuu sekoittavan paitsi arjen, myös navigaattorit ja tutkat. Jotain on pahasti vialla ja Tuva arvelee, että hänen on hoidettava asiat kuntoon tälläkin kertaa. Ja aivan kuin sumussa ei olisi tarpeeksi haastetta, myös Rasmus heittäytyy oudon etäiseksi.

Olipa kuulkaa taas jännittävä tarina! Stenit onnistuvat sekoittamaan realismia ja myyttisiä juttuja todella toimivassa suhteessa. Mainitsin jo Syvyyksissä-kirjasta blogatessani, etten ole ollenkaan meri-ihmisiä ja jo pelkkä meren keskeinen rooli tässä sarjassa on omiaan pitämään minut jatkuvasti epämiellyttävästi varuillani. Jännitystä riittää reippaasti, eikä tätä lukiessa olisi tehnyt mieli pitää taukoja ollenkaan.

Jos oikein haluaa maksimoida kirjan jännityksen, suosittelen lukupaikaksi syrjäistä rantamökkiä, mieluiten sumuisena iltana.

torstai 22. helmikuuta 2018

Syvyyksissä (synkät vedet 1)

Camilla & Viveca Sten: Syvyyksissä
Synkät vedet 1
(Djupgraven)
Otava 2017, 6h 13min
Suom. Tuula Kojo
Lukija: Mirjami Heikkinen

Viime aikoina 12-vuotias Tuva on nähnyt ahdistavia painajaisia merestä. Veneellä kuljettavat koulumatkat ovat alkaneet pelottaa, sillä Tuva on varma siitä että jokin on vialla meressä. Eräänä sumuisena aamuna kesken suunnistustunnin yksi koulun pojista, Axel, katoaa. Axelin parina suunnistanut Rasmus harhailee huojuen paksussa sumussa, kun Tuva näkee hänet. Axelia ei etsinnöistä huolimatta löydy ja muutama oppilas on vakuuttunut siitä, että Tuvalla on jotain tekemistä katoamisen kanssa.

Kuuntelin Synkät vedet -sarjan aloittavan Syvyyksissä äänikirjana, yhtenä sunnuntaina. En lue kovin usein dekkareita, jännäreitä tai trillereitä, mutta tätä sarjaa jään kyllä seuraamaan.

Camilla ja Viveca Sten, tytär ja äiti, ovat kirjoittaneet yhtenäisen, vauhdikkaan ja koukuttavan kertomuksen. Mikäli tämä olisi ollut "pelkkä" jännäri, en varmaankaan olisi aivan näin ihastunut, mutta koska Stenit ovat lisänneet tarinaan aika komean annoksen mytologiaa, olen aivan innoissani. Tuva on hahmona sympaattinen. Hänellä ei ole juurikaan ystäviä, mutta Axelin katoamisen jälkeen hän ja Rasmus alkavat viettää aikaa yhdessä.

Kirjan tunnelma on mielestäni erittäin onnistunut. En ole lainkaan vesistöjen ystävä ja meren uhkaavuus välittyi lukijalle (tai minun tapauksessani kuuntelijalle) erittäin vahvana. Minua Syvyyksissä jännitti ihan aidosti, joten sen perusteella suosittelisin tätä, (lukijan jännityksensietokyvyn salliessa), yksitoistavuotiaista aikuisiin asti.


---

Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin Kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin

Helmet-lukuhaaste 2018: 23. Kirjassa on mukana meri