keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Taivaslaulu

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus 2013, 281s.
Ennakkokappale

Olen koko blogiaikani ollut tarkka siitä, että bloggaan kirjoista lukemisjärjestyksessä. Nyt on pakko poiketa tavoista ja blogata viimeksi lukemastani kirjasta ennen paria muuta, sillä Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ei anna ajatuksilleni muuten rauhaa.

Vilja ja Aleksi ovat vielä nuori aviopari, mutta jo neljän lapsen vanhemmat. Yksi raskaus on mennyt kesken ja Vilja on synnyttänyt myös kuolleen vauvan. Pienten lasten vanhemmuus ja kodin hoitaminen on raskasta ja jatkuva raskaudenpelko piinaa niin Aleksia kuin Viljaakin, mutta vanhoillislestadiolaisuus kieltää kaikenlaisen ehkäisyn käytön. Kun raskaustesti jälleen kerran näyttää kahta viivaa, ennen kuin nuorimmainen on täyttänyt vuottakaan, Vilja alkaa vaipua epätoivoon.

Lestadiolaisyhteisön tavat, näkemykset, odotukset, käytännöt ja arki avautuvat Rauhalan kirjassa luontevasti ja tietynlaisella hellyydellä suurista kipupisteistä huolimatta. Koska itse olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, jossa lestadiolaisuus on voimissaan ja siten lähellä myös muiden ihmisten arkea, en osannut hätkähtää tai tyrmistyä oikein mistään. Muistan senkin perheen, johon syntyi alkuvuodesta kaksoset ja loppuvuodesta vielä yksi vauva. Ja sen, jossa lasten nimet muodostivat kuin loppusointuisen runon. Vaikka Taivaslaulu avaakin tietynlaisen tirkistysluukun lestadiolaisuuteen, en kokenut kirjaa tirkistelevänä vaan tunsin monen asian selkiytyvän. En edelleenkään hyväksy yhteisön asettamaa ehkäisykieltoa, mutta jollain tasolla ymmärrän sen. Ymmärrän myös sen mahdollisesti kaksijakoisen suhtautumisen jatkuvasti kasvavaan lapsilukuun: voimat voivat olla vähissä, mutta kuinka voisi "sortua" ehkäisyyn ja sen jälkeen aikojen lopussa kohdata Jumalan, joka haluaa tietää missä ovat ne lapset, jotka teille annettiin.

Kielellisesti Taivaslaulu on upea. Mielettömän upea. Näkökulmat vaihtelevat Viljasta Aleksiin, välillä ääneen pääsevät lapset leikkiensä kautta. Toisinaan lainataan nimetöntä blogia, jossa pohditaan uskonkysymyksiä. Olisin voinut lukea kirjan nopeasti, mutta en halunnut. Halusin pysähtyä pohtimaan asioita, sulattelemaan ajatuksia. Halusin antaa kananlihalle nousseen ihoni laskeutua tavalliseksi taas.

Tuntuu, että voisin kirjoittaa tästä kirjasta loputtomasti, mutta teidän onneksenne en ehdi. (Sisko lapsineen, äiti ja toinen pikkusisko tulevat tänään kylään ja haluan antaa kirjan heille luettavaksi. Pikkuisen pitäisi siivotakin ennen vieraiden saapumista.)

Taivaslaulu on sellainen kirja, jonka toivoisin päätyvän mahdollisimman monen lukijan käsiin.

"Minä pidän pelkistetyistä ihmisistä, jotka tekevät työt, hoitavat lapset ja uskaltavat tyytyä onneensa."

15 kommenttia:

  1. Annika osaa vastata niin ihanan tiivistetysti yhdellä sanalla. Omaan lähipiiriini kuuluu lestadiolaisia. Yritimme mennä nuorena seurakunnan nuortenkerhoon, mutta meitä ei päästetty, koska emme olleet lestadiolaisia. Nuorten kerho olisi ollut luonteva jatko, koska kävin 12v. asti pyhäkoulua. Uskonto on ikävä asia, kun se erottaa ihmiset ja toimii tuomitsijana, kuten reipas naisministerimme puheissaan tuomitsee.
    Kirja on siis tähän ajankohtaan sopiva sisällöltään. Luin kuitenkin aiheesta Kaarlelan Tanjan Saaran, joten jätän Taivaslaulun väliin.

    VastaaPoista
  2. Tahdon niin kovasti lukea tämän, koko ajan tulee lisää ylistäviä arvioita blogimaailmassa!:) Omaa lukuhetkeäni saan kyllä vielä odottaa, laitoin varaukseen tämän kirjastosta vähän aikaa sitten.

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on pakko lukea, niin hienolta se kuulostaa!

    VastaaPoista
  4. Taytyypi pistaa lukulistalle!

    VastaaPoista
  5. Minäkin toivon mahdollisimman monen lukevan tämän kirjan.

    Yhteisön asettama ehkäisykielto on ristiriidassa maamme lain kanssa, joka sallii naiselle itsemääräämisoikeuden omaan ruumiiseensa. Uskonto ei maassamme saa mennä ohi Suomen lain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisella on käsittääkseni itsemääräämisoikeus kuulua tai olla kuulumatta lahkoon. Sitä kautta on myös mahollisuus synnyttää tai olla synnyttämättä.

      Poista
  6. Maija, minulle kävi samoin: kirja kiilasi ohi kaikkien muiden blogattavien, koska se ei jättänyt rauhaan. Ja nytkin tuntuu, että ihan sama mitä muuta luen. Mulla on jäänyt muutamakin dekkari kesken. :)

    Ja samoin kuin sinä, kirja auttaa ymmärtämään asioita, joita ei ole helppo hyväksyä. Asiat ovat moniulotteisia ja niiden suhteen - puolin ja toisin - Taivaslaulu on kirja paikallaan. On se toki muutenkin, hieno romaani ja upeaa kieltä.

    VastaaPoista
  7. Annika, :)

    Mai, Minäkin kävin pyhäkoulussa 12-vuotiaaksi asti, mikä oli kyllä ihan luontevaa, kun äiti oli yksi pyhäkoulun opettajista. Nuorteniltoja meidän kunnassa järjesti ihan "tavallinen" seurakunta, joten niissäkin kävin - tosin vain sen verran, mitä rippikoulua varten oli pakko käydä.

    On todellakin inhottavaa, miten uskonto voi rajoittaa ystävyyssuhteitakin. :/
    Tuo Saara on mennyt minulta kokonaan huomaamatta, mutta täytyypä tutustua tarkemmin!

    Jenni, Tämä kirja on niin hieno, että kannattaa hetki varausjonossa kärvisellä! :)

    Elina, Odotan suurella mielenkiinnolla ajatuksiasi tästä!

    Katri, niin täytyy! ;)

    Leena, On totta, että ehkäisykielto on ristiriidassa lain kanssa, mutta onhan noita ristiriitoja monta muutakin. Tässä kirjassa hyvää oli (myös) se, että tuohon ehkäisykieltoonkin saatiin myös miesnäkökulmaa.

    Katja, Lukeminen Taivaslaulun jälkeen on ollut todella hankalaa: en oikein osaa irrottautua näistä tunnelmista. Annoin tämän jo äidille luettavaksi ja kuulemma oli ollut pakko lukea kerralla loppuun. :)

    VastaaPoista
  8. Minullekaan tämän kirjan sisällössä ei ollut mitään kovin uutta ja hätkähdyttävää, paitsi ehkä viittaukset "vauvavarasto-oppiin". Hyvin sanottu tuo, että Rauhala kuvaa yhteisön kipupisteitä ja toisaalta voimavaroja hellyydellä. Tämä kirja oli rankoista hetkistään huolimatta kuin tuutulaulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen törmännyt tuohon vauvavarasto-oppiin vasta netin keskustelupalstoilla, vaikka olen lapsuudestani asti ollut itse vl. Ei taida olla kovin laajalle levinnyt käsitys asiast.

      Poista
  9. Katselin tätä jo kustantamon kuvastosta ja mietin, että kuulostaapa mielenkiintoiselta. Pistin tämän viimein varaukseen :)

    VastaaPoista
  10. Maria, Totta, aiheestaan ja tapahtumistaan huolimatta kirja oli seesteinen.

    Villasukka, Uskon, että sinäkin pidät tästä! Jään odottamaan kuitenkin kirjoitustasi.

    VastaaPoista
  11. Hei Maija! Löysin blogisi vasta tänään, mutta pistelin poskeen jo hyvän määrän tekstejä. Sinulla on koukuttava, lyhyt ja tehokas tyyli, joka iskee minuun todella! Ja kun lukumaasto vaikuttaa omanlaiseltani, niin yksi innokas lisäseuraaja ilmoittautuu mukaan :) Olen nähnyt tästä ohimennen jo aika monta blogiarvioita, vaikuttaa lupaavalta, ajatuksia herättävältä. Erityisesti näin 1/2-vuotiaiden kaksosten äitinä... Kommentoin tähän tekstiin kun tämän nyt viimeiseksi lukaisin (ennen kuin on ihan pakko lähteä keräämään voimia unten mailta), mutta tilasin jo tässä välissä amazonista lukunäytteen O'Farrelin "The hand that first..." Mielenkiintoisen oloinen kirjailija ja aika tuotteliaskin, toiv tykästyn tähän ekaan kirjaan. Aurinkoisia loppukesän päiviä!

    VastaaPoista
  12. Suvi_B, Tervetuloa blogiini! :) Mukavaa, että vauvojen hoitamiselta ehdit tännekin. Toivottavasti pidät O'Farrelista!

    VastaaPoista