Päivi Alasalmi: Kultainen kissanpentu
Gummerus 2013, 148s.
Kuvitus: Riikka Jäntti
Olen aikaisemmin lukenut lapsille iltasatuina Päivi Alasalmen satukirjat Sinnikäs meripoika ja Turhamainen aasi joista olemme kaikki tykänneet. Siksipä oli itsestään selvää, että tämä uusikin satukokoelma, Kultainen kissanpentu, otetaan lukuun. Vanhin poika tyrmäsi kirjan heti alkuunsa, mutta keskimmäinen halusi oikein mielellään kuulla kirjan nimikkosadun ja minä luin vielä enemmän mielelläni edes yhdelle korvaparille.
Aivan kuten aiemmissakin satukokoelmissa, tässäkin kirjassa Alasalmi yhdistelee raikkaalla tavalla perinteisten satujen elementtejä uusiin. Saduista löytyy jännitystä, mutta myös hempeyttä. Jo toisen sadun kohdalla esikoinenkin lykkäsi Aku Ankkansa syrjään ja keskittyi kuuntelemaan, miten sokerileipurin koira auttaa löytämään vuorille eksyneen pojan. Taikurin pianossa kiertelevä taikuri hypnotisoi kaksi viatonta kyläläistä suorittamaan puolestaan ryöstön. Tämä satu kiehtoi lapsia todella paljon ja esikoinen halusikin lukea sen itsekseen uudestaan. Vähiten poikia miellyttivät selkeät rakkauskertomukset, mutta niistäkin Vaihdokas oli niin seikkailullinen, että satua puitiin vielä seuraavana päivänä koulun jälkeen.
Kultainen kissanpentu osoittautui edeltäjiensä tasoiseksi, monipuoliseksi ja viihdyttäväksi satukirjaksi. Tätä äitiä ilahdutti kaikkein eniten se, että sadut ihan todella onnistuivat houkuttelemaan myös iltasatuajasta ohi kasvavan lapsen yhteiseen lukuhetkeen.
Tämä on meillä kesken. Mukavia satuja, joita on luettu kiinnostuneina, mutta eräs joulukirja pomppasi väliin. Ihanaa, että tällaisia satuja kirjoitetaan.
VastaaPoistaElina, Minustakin on ihanaa, että tällaisia perinteisempiä satuja edelleen tehdään. Haluaisin löytää lisääkin tämmöisiä kirjoja, joista esikoinenkin innostuisi - nyt ovat pojat jälleen kipittäneet yöunille ilman iltasatua.
VastaaPoista