Hannu Hirvonen: Rakastunut krokotiili
Tammi 2011, 76s.
Virtahepojen laulujuhlat
Tammi 2013, 93s.
Kuvittanut Pia Sakki
Jo ala-asteella (nyk. alakoulussa) opettaja painotti, ettei kirjoja pitäisi koskaan arvioida kannen perusteella. Olin tosin oppinut tämän jo kotoa ja valitsinkin luettavat kirjat mieluiten hajun perusteella. Toisinaan silti lipsun kansikuvien vietäväksi, kuten näiden Hannu Hirvosen kirjojen kanssa kävi.
Olin nähnyt Rakastuneen krokotiilin kirjastossa aiemminkin, mutta enää en osannut vastustaa kiusausta. Kansi on makuuni täydellinen: värikäs, herttainen ja iloinen, joten kirjan on pakko olla hyvä. Sopivasti lankesin kannen houkutukseen sellaisella reissulla, kun myös jatko-osa Virtahepojen laulujuhlat oli paikalla. Niinpä lainasin molemmat.
Luin nämä kirjat itsekseni ja pakko on sanoa, että kyllä kannatti sortua houkuttelevan ulkonäön edessä! Humisevan harjun takaa alkavassa murisevassa metsässä asuva pieni krokotiili on höpsö mutta sympaattinen heppu, kuten muutkin metsän eläimet. Rakastunut krokotiili kertoo tietenkin krokotiili Krristianin rakastumisesta. Vastustamattoman kaunista Krrillaa on turvallista rakastaa etäisyyksien päästä, sillä Krrilla esiintyy oopperalaulajana mm. Niilin lähettyvillä. Talven aikana Krristian on raapustanut kuusisataa rakkausrunoa ja lisää syntyy jatkuvasti. Mutta mitäs sitten tehdään, jos kaukorakkaus ilmaantuukin kotinurkille? Ei se rakastuminen olekaan aina pelkkää iloa ja auvoa.
Virtahepojen laulujuhlat taas on kertomus Krristianin ja Krrillan häämatkasta, joka toteutetaan kuumailmapallolla. Pariskunta ottaa päämääräkseen Victoria-järven, sillä he haluavat osallistua virtahepojen vuotuiseen laulujuhlaan. Tuuli vain tahtoo kuljettaa palloa minne sattuu ja ennestäänkin pitkä matka pitenee, kun tuuli kuljettaa krokotiilit Oulun kautta Intiaan.
Pidin molemmista kirjoista kovasti, sillä vauhdikkuudestaan huolimatta mukaan mahtuu verkkaisiakin hahmoja. Vaikka kirjojen pääpaino onkin pienessä krokotiilissa, tulee kuin ohimennen käsiteltyä myös perheen perustaminen, syntymä ja kuolema. Erityisesti ihastelin kuitenkin kuvitusta, sillä Pia Sakin runsas kuvitus on mahdottoman suloista. Etsiessäni lisätietoja Sakista huomasin, että näitä krokotiilikirjojahan on jo vaikka kuinka monta! Aiemmat osat on vain julkaistu erinäköisinä, Tammen Keltanokka-sarjassa. Täytyy muistaa etsiä nekin luettavaksi joskus.
Kansi toimii tehokkaana huomionherättäjänä minulle, mitäpä tuota kieltämään. Tosin pitää siinä kirjassa olla muutakin kuin kaunis kansi, jotta jaksan lukea kirjan loppuun. Mutta toivoisin todella, että niihin kansiin panostettaisiin hieman enemmän - onhan se ilo silmälle katsella upeaa kantta. Näissä sinun kirjoissa on herkulliset värit ja mukava piirrosjälki. :)
VastaaPoistaMarikaOksa, Pelkän kansikuvan perusteella tulee harvoin luettua yhtään mitään. Näihin oli ehkä siksi helppo "sortua", että kyseessä oli lastenkirjat, joiden lukemiseen ei menisi pitkää aikaa. Kuvitus on molemmissa kirjoissa erittäin taidokasta ja iloisen värikästä, hurmaavaa kerta kaikkiaan.
VastaaPoista