sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Jääkansi

Hanna Hauru: Jääkansi
Like 2017, 117s.

Luulin tiirailleeni kaikki kustantamojen kevätkuvastot huolellisesti läpi, mutta niin vain oli jäänyt huomaamatta Hanna Haurun uusin kirja. Olen lukenut kaikki Haurun kirjat, joista nämä pienoisromaanit ovat olleet Liian pienet sandaalit -novellikokoelma mukaan lukien suosikkejani. (Muissa novellikokoelmissa meno oli liian hämyä ja rumaa.)

Jääkansi oli myös se lukujumin purkaja, jota olen jo aika epätoivoisesti odottanut. Taitto on ilmava ja tarina sellainen, että se vie mukanaan aivan heti. Oli mielettömän ihana tunne, kun viimeinkin löytyi kirja, josta en halunnut päästää irti.

Sotien loputtua tyttö menee Betti-äitinsä kanssa juna-asemalle vastaan kauan odotettua miestä. Hän ei olekaan isä, joka kuulemma tuodaan hieman myöhemmin lautalaatikossa, vaan ihan outo mies, Paha. Elo on ankeaa ja tyttö pitkälti oman onnensa nojassa. Isompana hän pääsee töihin läheiseen mielisairaalaan, mutta siellä asiat kääntyvät vielä hullummalle tolalle.

Tarina etenee vähillä sanoilla mutta täysillä kierroksilla. Tunnelma on kaiken aikaa vahva ja ahdistavakin. Nautin Haurun käyttämästä kielestä, etenkin nimenomaan siitä, kuinka vähillä sanoilla hän saa tarinansa kerrottua.

Olipa hieno kirja. Uskon, että Jääkansi nousee Tyhjien sielujen saaren rinnalle jaetulle ykköstilalle, mikäli Haurun kirjat pitäisi paremmuusjärjestykseen laittaa.

43 kommenttia:

  1. Huh! Isä "tuodaan lautalaatikossa" on aikamoinen alku kirjalle, varsinkin jos ei elämä paljon paremmaksi muutu. Minäkin olen vähien sanojen ystävä, joten kirja voisi olla juuri oikea myös minulle.

    Hyvä, että lukujumi helpotti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, karu tarinahan tämä on, mutta niin tyylikkäästi kerrottu, että vähän vastentahtoisestikin nautin tästä. Uskoisin sinunkin pitävän!

      Poista
  2. Olen lukenut kirjan ja pidin siitä, se on vain postaamatta. Pidin enemmän Tyhjien sielujen saaresta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Tyhjien sielujen saari on kyllä sekin todella hyvä <3 Pidin tästä yhtä paljon kuin siitä, vaikka osasyy kirjaan ihastumiselle saattoikin olla tuo lukujumin poistamisvaikutus ;)

      Poista
  3. Laitoin heti varaukseen kirjastosta, kiitos vinkistä! Minulla samanmoisena lukujumin poistajana toimi juuri Sadie Jonesin Kotiinpaluu, jota suorastaan hotkin. Sekin on rankka teemoiltaan mutta silti nautinnollinen lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, Hienoa! Ja Kotiinpaluu <3 Se oli kyllä myös melkoinen kokemus.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. bleue, Niin oli! Oletko jo blogannut tästä? Tulen kurkkimaan :)

      Poista
  5. Kiitos vinkistä. Pienoisromaanit ovat joskus paikallaan ja Elinaa kompaten tarinan kertominen vähillä sanoilla on ihailtavaa. Hanna Haurun nimi on tullut joskus vastaan mutta enpä ole vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Kannattaa pitää Haurun nimi muistissa ja tutustua etenkin näihin pienoisromaaneihin!

      Poista
  6. Lukujumin parantajat ovat loistavia kirjoja. Joskus ne ovat oikein paikallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reta Anna, Kyllä näin on! Joskus sen oikean kirjan löytäminen on vain turhauttavan vaikeaa :)
      Nyt nautin tästä lukemisen sujuvuudesta <3

      Poista
  7. Mulla on just Haurun novelleja lainassa, mutta joudun nyt palauttamaan ne lukemattomina kirjastoon. En tosiaan ole häneltä mitään lukenut, mutta jossain vaiheessa kyllä.

    "Tarina etenee vähillä sanoilla mutta täysillä kierroksilla." - tämä on aika lähtemättömästi todettu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Mulle useimmat Haurun novellit on olleet liian rumaa luettavaa, mutta nämä pienoisromaanit vähintään neljän tähden tapauksia kaikki. Odotan iho kananlihalla sitä, että ehdit Hauruun tutustua ja lukemastasi blogata! :)

      Poista
  8. En tunne Haurun tuotantoa, täytyy tutustua. Kuvauksesi perusteella voisi päätellä, että novellin aihe on vakava ja liikkuu elämän varjoisalla puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, Tässä pienoisromaanissa tosiaan ollaan synkissä vesissä. Mutta taitavasti ja tyylillä!

      Poista
  9. En ole koskaan lukenut Haurun kirjoja, mutta tämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta - kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, Ole hyvä! Tästä on hyvä aloittaa Haurun tuotantoon tutustuminen :)

      Poista
  10. Kiitos lukuvinkistä, Hauru on minullekin ennestään tuntematon kirjailija. Jos toimii lukujumin purkajana, täytyy olla hyvä kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, Joo, ei se lukujumi huonolla kirjallisuudella parane. Ei tosin kaikella hyvälläkään, vaan ihan kummallisten asioiden pitää osua kohdalleen. Mulla tuntui tehoavan tämä kirjan ilmava taitto ja vähäsivuisuus - hienon kerronnan ja koskettavan tarinan ohella toki.

      Poista
  11. Minäkään en ole lukenut Haurun teoksia aiemmin. Kuulostaa juuri sellaisesta teokselta, jolle soisi enemmän lukijoita ja huomiota. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, Kannattaa pitää nimi mielessä!

      Poista
  12. Luen niin vähän suomalaisia nykykirjailijoita, että Hauruunkaan en ole tutustunut. Saat kyllä kirjan vaikuttamaan kiinnostavalta, synkästä aiheesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, Hauruun kannattaa kyllä tutustua. Ei mene edes paljoa aikaa, mutta saa varmasti jotain mietittävää.

      Poista
  13. Kuvauksesti perusteella olin jo hylkäämässä kirjan liian synkkänä ja raskaana minulle, mutta toisaalta - Tyhjien sielujen saari oli hieno, pieni kirja. Joten ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, Voi, kokeile ihmeessä! Tämä on tietysti erilainen kuin Tyhjien sielujen saari, mutta ei mielestäni mitenkään raskaampi luettava.

      Poista
  14. Lukujumin parantajat ovat kyllä parhautta. Hauru on mennyt minulta jotenkin kokonaan kirjailijana ohitse, täytyypä laittaa korvan taakse. :)

    VastaaPoista
  15. Wow, Haurulta on tullut uutta! Minäkin fanitan (joo, nyt on pakko käyttää tuota sanaa!) Haurun pienoisromaaneja. Tämän on oltava hyvä, kun rankkaat sen Tyhjien sielujen saaren kanssa samalle viivalle.

    Minulla on pari Haurun muuta teosta (ovatko nyt sitten novelleja vai proosarunoja), mutta taannoin traumatisoiduin, kun yritin lukea niitä romaaneina enkä tajunnut juuri mitään. :D Josko jo kohta uskaltaisin tarttua niihin uudemman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, mulle kävi aikoinaan samoin! :D Luulin Haurun novellikokoelmaa pienoisromaaniksi ja olin ihan ulalla, kun en löytänyt mitään yhdistävää tekijää. Lopulta en niille novelleille (tai proosarunoille) lämmennyt, mutta odotan mielenkiinnolla mitä sanottavaa sinulla niistä on, sitten kun ehdit lukea. :)

      Poista
  16. Kuulostaapa mielenkiintoiselta. En ole tainnut tuolta kirjailijalta lukea vielä yhtään kirjaa. Pitää korjata asia.
    Minäkin tykkään siitä, ettei turhia selitellä vaan vähät sanat kertovat paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, Luulen että pitäisit tästä.

      Poista
  17. En ole yhtään Haurun teosta lukenut (joskin Utopiaa ja Tyhjien sielujen saarta olen vasta vähän aikaa sitten pohtinut ottavani lukulistalle), mutta tässä on jotain todella kiehtovaa. Ajankuva ja uhkaava tunnelma saivat minut harkitsemaan tosissaan tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, jos luet vain yhden, suosittelen erityisesti tätä tai Tyhjien sielujen saarta <3

      Poista
  18. Vähät sanat, nam! Kiitos vinkistä, Hauru on minulle ihan tuntematon entuudestaan.

    Tässä ollaan minun maailmassani ihan peruskysymyksen äärellä: koska tarina muuttuu kirjallisuudeksi? Kuten Kirja vieköön -tilaisuudessa yksimielisesti 15.2. todettiin, yhtä tärkeää kuin se mitä sanotaan, on se mikä jätetään sanomatta.

    Että valitaan ne oikeimmat sanat, jotka riittävät ja tekevät täyden kuvan. Siinäpä taito.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, Joo, kyllä se vähäsanaisuus taitoa vaatii. Olen huomannut, että minulla sitä kykyä ei ole: jo näistä blogiteksteistä joudun editoimaan pois turhaa toistoa ;)

      Poista
  19. Lukujumin poistuminen on ihana tunne! :) Itsellänikin on jumi vaivannut entistä useammin jo varmaan pari vuotta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veera, Jumit on tosi ärsyttäviä. :/ Vaikka sen tietääkin ohimeneväksi tilaksi, siitä kuitenkin jotenkin stressaantuu.

      Poista
  20. Kirjailija on minulle ennestään tuntematon, mutta kirja kuulostaa ahdistavuudesta huolimatta kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulevi, Tähän kannattaa kyllä tarttua, jos kohdalle osuu!

      Poista
  21. Pyörittelin pari kertaa päätä oikealle ja vasemmalle, että oikea kulma kansikuvasta hahmottui :D Taputan aina vähintään mielessäni käsiä, kun kannet pakottaa tuijottamaan! Tämäkin menisi vaikka taulusta

    VastaaPoista
  22. Lukujumista eroon auttavat kirjat ovat kyllä parhaita! Minulla toimi yllätyksekseni viime kesänä tietokirjallisuus lukujumin selättämisessä, vaikka lainasin kyseistä tarkoitusta varten "kevyttä ja helppolukuista" nuortenkirjallisuutta. :D

    VastaaPoista
  23. Tämä oli niin raskas ja kauhea tarina, että se etäännytti minut. Olisin kaivannut edes yhden pilkahduksen valoa, mutta ei. Huh. Millaistakohan tätä on ollut kirjoittaa?

    VastaaPoista