Etsivä löytää

Stephen King: Etsivä löytää
(Finders Keepers, 2015)
Tammi 2017, 387s.
suom. Ilkka Rekiaro

Stephen Kingin toinen suomennettu Bill Hodges -sarjan osa, Etsivä löytää, osoittautui tällä toisella lukukerralla paremmaksi kuin musitelin. Luin tämän englanniksi toissa kesänä ja edelleen muistan välittömästi kirjan päättymistä seuranneen pettymyksen. Ajan kanssa tunteeni kirjaa kohtaan kyllä lämpenivät, mutta vasta nyt voin vilpittömästi sanoa ihastuneeni tähän.

Etsivä löytää alkaa vuodesta 1978. Tapahtuu ryöstö, joka johtaa kolmen ihmisen kuolemaan. Ryöstösaalis eli kohtuullinen summa rahaa ja pino muistikirjoja, jää kadoksiin aina vuoteen 2010 asti, jolloin 13-vuotias Pete Saubers löytää sen aivan sattumalta. Ongelmat alkavat vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun rahat on käytetty ja Pete yrittää muuttaa muistikirjat rahaksi.

Kirjan hitaanpuoleinen alku ja se, että Hodges apureineen astuu kuvaan vasta sivulla 143, eivät häirinneet lainkaan. Nautin tarinan verkkaisesta etenemisestä, vaikka toki siinä tapahtuu heti alussa raakoja asioita. Edellisellä lukukerralla minulla jäi huomaamatta joitakin Brady Hartsfieldiin liittyviä juttuja, jotka antavat jo selkeästi osviittaa siitä, mihin suuntaan trilogia on kääntymässä.

Stephen King on yksi suosikkikirjailijoistani ja blogissa olen kirjoittanut hänen kirjoistaan noin 23 kertaa. Näin ollen lienee ymmärrettävää, että minun on vaikea keksiä uusia sanoja kuvaamaan Kingin tarjoamaa lukukokemusta. Toistan siis itseäni: King on jälleen kerran vahvimmillaan kuvatessaan menneitä aikoja. Henkilöhahmot ovat riittävän uskottavia tarinan uskottavuuden kannalta ja Hodges, Holly ja Jerome muodostavat epäsuhtaisen mutta ihanan kolmikon.