perjantai 13. lokakuuta 2017

Talo järven rannalla

Kate Morton: Talo järven rannalla
(The Lake House, 2016)
Bazar 2017, 667s.
Suom. Hilkka Pekkanen


Kate Mortonin kirjoille tyypillistä on kaikinpuolinen runsaus. Henkilöhahmoja on paljon ja melko lailla jokainen saa vuorollaan äänensä kuuluviin. Samassa kirjassa on usein useampi kuin yksi juonikuvio, jotka joko nivoutuvat yhteen tai sitten eivät. Tapahtumapaikkoja on useita, samoin aikatasoja.

Talo järven rannalla ei ole poikkeus tähän kaavaan. Vuoden 1933 kesäkuussa cornwallilaisen järvenrantatalon idylli särkyy, kun Edevanen perheen pieni poika katoaa. Lasta ei löydetä ja pian perhe jättää talonsa tyhjilleen ja muuttaa Lontooseen.

Kesällä 2003 rikostutkija Sadie Sparrow viettää pakkolomaa isoisänsä luona Cornwallissa ja kulkeutuu lenkillään tuon kyseisen hylätyn talon pihapiiriin. Sadie on pakotettu lomailemaan hänen vuodettuaan lehdistölle tietoja erään äidin katoamistapauksesta. Saadakseen ajatuksensa muualle Sadie alkaa tutkia talon historiaa ja pian kauan sitten kadonneen pojan kohtalon selvittäminen muodostuu hänelle hyvin tärkeäksi.

Samoihin kansiin mahtuu kaksi katoamistapausta, ainakin yksi epämääräinen kuolemantapaus, sotatraumoja, adoptiotarinoita, rakkaustarinoita, katkeruutta, syyllisyyttä ja lopussa myös vastauksia moniin kysymyksiin.

Viihdyin kyllä tämän kirjan parissa ihan mukavasti, mutta kyllä tämä sai jossain määrin aikaan lukuähkyä. Morton pyörittelee juonikuvioitaan näppärästi ja onnistuu eksyttämään lukijan useammankin kerran. Loppuratkaisua vaivaa silti mielestäni turha siirappisuus ja tietynlainen hätäisyys. Ottaen huomioon Mortonin halun taustoittaa kaikki hahmonsa liiankin tarkasti, yhden henkilön taustojen ilmeisesti tarkoituksellinen piilottelu tuntui melkeinpä tökeröltä.

Pienestä nillityksestäni huolimatta Talo järven rannalla oli oivallista luettavaa ankeaan syksyyn. Vähenevän valon ja lämmön aiheuttamassa ankeassa mielentilassa tämmöinen puolikepeä kirja on juuri sopivaa todellisuuspakoa.

3 kommenttia:

  1. Aion aloittaa tämän nyt viikonloppuna - juuri tuollaisena todellisuuspakona. Kaiken lisäksi en voi vastustaa näitä Englantiin sijoittuvia kirjapaksukaisia, vaikka luultavasti jossain vaiheessa huokailen kaiken liiallisuudelle ja kerronnan kepeydelle. :D Hyvää tällaiset kirjat joskus tekevät!

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
  2. Tuo Englanti ja Cornwall kiinnostaa, mutta kirjassa on sivuja ja tiedän, että lukuähky voi iskeä kaiken kepeyden keskelle.

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut vielä yhtään Mortonia, pitäisi varmaan testata kun vaikuttavat ihan kiinnostavilta.

    VastaaPoista