Tulevaisuuden arabi 6

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 6
Lapsuus Lähi-idässä 1994-2011
WSOY 2023, 176s.
Suom. Saara Pääkkönen

 

Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuvasarja on tullut päätökseensä. Olen odottanut tätä osaa kärsimättömänä, sillä neljännessä osassa tapahtunut järkyttävä juttu on vaivannut minua vuosia. Tältä osalta odotin ennen kaikkea jonkinlaista - mielellään onnellista - ratkaisua sen tapahtuman suhteen.

Tulevaisuuden arabin kuudennen osan alussa Riad on jo kuusitoistavuotias. Opiskelu ei maailman eniten sen ikäistä kiinnosta, sillä hän haluaisi vain piirtää ja menestyä sarjakuvapiirtäjänä. Omaksi yllätyksekseen Riad pääsee opiskelemaan kuvittamista ja vaikka opinnot eivät olekaan aivan sitä, mitä hän odotti, vähitellen Riadin onnistuu hivuttaa itsensä sarjakuvatöihin. Riad muuttaa pois kotoa, jonka ilmapiiri on ymmärrettävistä syistä synkkä. Muiden huolten lisäksi isoisä kuolee, isoäidin muisti alkaa pettää ja tämän puolison kunto huononee vauhdilla. Isoäiti puolisoineen muuttaakin lopulta asumaan Riadin äidin luokse. Isä pitää Riadiin yhteyttä harvakseltaan. Hän muistuttaa Riadia jatkuvasti siitä, että Syyria on hänen oikea kotimaansa ja sarjakuvien tekeminen typerää. Lääkäriksi hänen pitäisi ryhtyä, serkkujensa tavoin. Isä onkin läsnä arvostelevana taustaäänenä Riadin elämässä koko ajan. Viimein Riad hakeutuu terapiaan käsittelemään kipeitä kokemuksiaan.

Tämä albumi oli hyvä. Piirrosjälki miellyttää silmää edelleen, paikoin kaunokirjoitetut tekstit taas eivät: ikänäköni lienee tosin syyllinen tähän jälkimmäiseen ongelmaan. :D Ja mitä siihen odottamaani ratkaisuun tulee, kyllä sellainenkin saadaan.

Voin vain kuvitella, millainen urakka näiden muistelmien tekeminen on Sattoufille ollut. Jo piirtämiseen on kulunut varmasti valtavasti aikaa, mutta tunnetasollakaan työ on tuskin ollut sieltä kevyimmästä päästä.

Tulevaisuuden arabi 5

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5
Lapsuus Lähi-Idässä (1992-1994)
WSOY 2021, 176s.
Suom. Saara Pääkkönen

 

Kaksi vuotta olen odottanut tätä Tulevaisuuden arabi -sarjan viidettä osaa. Neljäs loppui todella järkyttävästi ja odotin tältä albumilta suuria.

Riadin isä on kaapannut nuorimman poikansa Syyriaan. Riadin äiti on epätoivoinen ja tekee kaikkensa, saadakseen lapsensa takaisin Ranskaan. Viranomaiset eivät kuitenkaan voi tehdä juuri mitään, koska pariskunta on edelleen naimisissa. Riad ei kerro tapahtuneesta edes lähimmille ystävilleen, vaikka luonnollisesti asia järkyttää ja mietityttää häntä kaiken aikaa. Hän yrittää vakuuttaa äidilleen, että pikkuveli on kunnossa ja kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Kuten sanottua, odotukseni olivat korkealla, eikä tämä kirja täyttänyt niitä. Sinänsä en voisi valittaa: piirrosjälki on edelleen tasokasta, muutaman värin käyttö tehosteena toimii edelleen hyvin. Sattouf kuvaa hyvin sitä, kuinka Riad (eli hän itse) on samaan aikaan erittäin huolissaan veljestään, mutta toisaalta aivan tavallinen teini aivan tavallisine teiniongelmineen. Suurin pettymykseni liittyykin albumin loppuun. Miten ihmeessä tämä loppuu näin nihkeästi?! Asioihin ei saada kunnollista ratkaisua, mutta ei tähän nyt mitään erityisen toimivaa cliffhangeriakaan jää.

 Nyt siis odotan sitä kuudetta osaa ja toivon siltä vähän enemmän.

Taas sarjakuvia

Ryan Andrews: This Was Our Pact
First Second 2019, 330s.

Ryan Andrewsin This Was Our Pact -sarjakuvan ostin itselleni valmistujaislahjaksi. Ostopäätöksen tein vaistonvaraisesti, kirjaan kansikuvaa tai takakansitekstiä enempää tutustumatta. Minusta tämä kansi kuvaa ihan selkeästi kaveriporukkaa, jolla on meneillään jokin jännittävä yhteinen seikkailu.

Näin kyllä onkin, mutta olinpa silti vähän väärässä. Kaveriporukka on lähtenyt selvittämään minne kylässä vuosittain järjestettävän lyhtyjuhlan jokeen lasketut lyhdyt päätyvät. Kaveriporukan hännillä pysyttelee sinnikkäästi yksi poika, jota kukaan ei ole pyytänyt mukaan. Yhteiseen sopimukseen kuuluu se, että takaisin ei käännytä ennen kuin arvoitus ratkeaa. Paitsi että suurin osa kääntyy erään sillan luota ja jäljelle jää yksi "alkuperäisen porukan" poika ja se ylimääräinen kaveri. Nämä kaksi ajautuvat aivan ihastuttavaan, sadunomaiseen seikkailuun, jossa riittää jännitystä ja yllätyksiä. Kuvitus on sympaattista ja tarinan unenomainen tunnelma omaa luokkaansa.

Tämmöisiä lisää!

--------------------------------------------------------

Pénélope Bagieu: Brazen
Rebel Ladies Who Rocked The World
First Second 2018, 296s.
Käännös: Montana Kane

Myös Brazenin ostin itselleni lahjaksi, syytä en enää muista. Lukeminen kesti noin puoli kesää, mutta ei se mitään.

Bagieu esittelee kirjassaan 29 persoonallista naista, jotka ovat tehneet elämässään rohkeita valintoja. Kunkin naisen elämä on tiivistetty alle kymmeneen sivuun, joten mitään hirveän syväluotaavia elämäkerrallisia katsauksia on turha odottaa. Mutta kyllä siinäkin sivumäärässä ehtii kertoa paljon ja saada lukijan mielenkiinnon heräämään! Esimerkiksi Josephine Bakerista tiesin etukäteen vain hänen tanssijanuransa verran, mutta hän ansaitsisi tulla muistetuksi paljosta muustakin, kuten rasisminvastaisesta työstään.

Bagieun piirrostyyli on hyvin miellyttävää ja ilmeikästä. Esiteltävät naiset ovat kuitenkin selvästi tunnistettavissa, esimerkiksi Tove Janssonin tunnistaa helposti jo tuosta pienestä kuvasta kannessa. Pidän kovasti siitä, kuinka monipuolisen naisjoukon Bagieu on kirjaansa valinnut. Mukana on muun muassa taiteilijoita, tiedemiehiä, näyttelijöitä, muusikoita, parrakas nainen, ihmisoikeusaktivisteja ja majakanvartija, urheilija, toimittaja, lakimies ja astronautti. Myös ajallisesti otanta on laaja, sillä mukana on esimerkiksi keisarinna 600-luvulta ja useita edelleen vaikuttavia naisia.

Brazen on upea sekä idealta että toteutukseltaan.

--------------------------------------------------------

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 4
Lapsuus Lähi-idässä (1987-1992)
WSOY 2019, 280s.
Suom. Saara Pääkkönen

Tulevaisuuden arabi -sarjan neljäs osa on aiempia huomattavasti tuhdimpi, mutta loppuu juuri silloin kun ei todellakaan pitäisi.

Riad on murrosikäistyvä nuorukainen, jonka aiemmin kauniinvaaleat hiukset alkavat tummua ja kihartua. Naama puskee finnejä ja tytötkin alkavat kiinnostaa, mutta ääni on sitkeästi hyvin feminiininen. Muu perhe asuu pääosin Ranskassa isän työskennellessä Saudi-Arabialaisessa yliopistossa. Riadin äiti alkaa viimeinkin saada tarpeekseen miehensä venkoiluista ja oikeastaan nauttii arjen pyörittämisestä yksin, vaikka puoliso antaakin käyttörahaa vain niukasti. Riadin isä on jopa ailahtelevaisempi kuin aikaisemmin, edelleen todella vastenmielinen hahmo.

Sattoufin pyöreästä piirrostyylistä pidän edelleen. Värityksenä on käytetty pääosin sinistä ja kahta punaisen sävyä, mikä toimii todella hyvin.

Tämä osa loppuu tosiaan järkyttävästi. Toivottavasti seuraava osa ilmestyisi suomeksi mahdollisimman pian.

Tulevaisuuden arabi 3

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3
Lapsuus Lähi-idässä (1985-1987)
(L'arabe du futur 2. Une jeunesse au Moyen-Orient (1985-1987), 2016)
WSOY 2017, 150s.
Suom. Saara Pääkkönen

Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuvasarja Tulevaisuuden arabi on edennyt kolmanteen osaansa. Toisin kuin ensimmäisen osan ilmestyessä luulin, kyseessä ei ole trilogia vaan jatkoa on luvassa vielä kahden osan verran ja hyvä niin: Sattoufin perheen elämä on jälleen uuden, odottamattoman käänteen edessä.

Vuonna 1985 Riad oli 7-vuotias koululainen, joka asui perheineen vaatimattomassa asunnossa Syyriassa, Tirma'lan kylässä. Isä on opettajana yliopistolla ja äiti kotona lasten kanssa. Äiti ei ole onnellinen Syyriassa, eikä hän peittele asiaa mieheltään. Mies kyllä huomaa vaimonsa ahdingon, mutta ei anna asian vaikuttaa omiin - välillä varsin spontaaneihin - päätöksiinsä.

Tarinaa kerrotaan Riadin näkökulmasta, joten kovin syvällisiä pohdintoja kahden eri kulttuurin välissä kasvamisesta ei ainakaan tässä vaiheessa ole luvassa. Riadin isä on edelleen mielestäni hyvin vastenmielinen ihminen, enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä, mikä Riadin vanhempia yhdistää.

Laadukasta ja hyvin piirrettyä sarjakuvaa on helppo suositella.

Tulevaisuuden arabi 2

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2, Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985)
(L'arabe du futur 2. Une jeunesse au Moyen-Orient (1984-1985), 2015
WSOY 2016, 158s.
Suom. Saara Pääkkönen

Tulevaisuuden arabi 2 jatkaa saumattomasti edellisen osan muisteloita Riad Sattoufin lapsuudesta Lähi-idässä. Kirja jopa alkaa luvusta viisi, eli suosittelen lukemaan ensimmäisen osan ennen tätä.

Riadin perhe asuu Syyriassa, Tirma'lan kylässä lähellä Homsin kaupunkia. Kylä on hyvin vaatimaton, ankea oikeastaan. Riadin isä suunnittelee rakennuttavansa perheelle upean talon omistamalleen pellolle, mutta puheet ovat tekoja suurempia. Äiti pysyy enimmäkseen kotona hoitamassa Riadin pikkuveljeä. Riad aloittaa koulun muovisessa koulupuvussa, ylpeänä uudesta repustaan. Opettaja on lempeäkasvoinen nainen, joka hutkii kepillä käsille pienimmästäkin rikkeestä. 

Albumi on jollain ovelalla tavalla rankka, mutta humoristinen. En minä ääneen nauranut, mutta erittäin tervetullutta keveyttäkin kamalien tapahtumien vastapainoksi löytyi.

Tämän bloggauksen olisin voinut tehdä nopeimmin leikkaamalla ja liimaamalla ensimmäisestä Tulevaisuuden arabista kirjoittamani tekstin tähän. Lukukokemus oli hyvin samanlainen: Riadin isä sanelee perheen tekemiset, mutta ei vaikuta mitenkään erikoisen kiinnostuneelta varsinaisesta perhe-elämästä. Tärkeintä on asua lähellä omaa äitiä ja yrittää hankkia vaikutusvaltaisia ystäviä. Riadin äiti luovii jossain omituisessa välitilassa, yrittäen elää länsimaisesti hyvin vaatimattomissa (ja vaativissa) oloissa keskellä hyvin tiukkaa muslimiyhteisöä. Riad itse taas on muuttuviin olosuhteisiin joustavasti sopeutuva lapsi, jota tosin edelleen pelottaa ja itkettää herkästi. 

Sattoufin muistelmille on luvassa jatkoa ja edelleen jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan tarina kulkee. 

Tulevaisuuden arabi: Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984)

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi: Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984)

(L'Arabe du futur. Une jeunesse au Moyen-Orient (1978-1984), 2014)

WSOY 2015, 158s.

Suom. Saara Pääkkönen

Omaelämäkerrallisissa sarjakuvaromaaneissa on omanlaistaan hohtoa. Niiden kerronta on totta kai puolueellista ja varsinkin lapsinäkökulmasta luonnollisesti vähän vääristynyttäkin. Riad Sattoufin omaelämäkerrallisen trilogian ensimmäinen osa kertoo Sattoufin varhaislapsuudesta Lähi-idässä.

Ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän esikoinen on hurmaava ilmestys vaaleassa hiuspehkossaan. Riadin ollessa kaksivuotias perhe muuttaa Tripoliin, Libyaan, isän saatua sieltä viran opettajana. Isän suuresti ihaileman Gaddafin Libyassa yksityiset eivät omista mitään ja kodinkin saa kukin valita vapaasti kaikista vapaina olevista. Ovissa ei ole lukkoja ja tämän vuoksi Sattoufin perhe jääkin heti alkuun kodittomiksi, sillä heidän tutustuessaan ympäristöön on joku toinen perhe asettunut asumaan heille osoitettuun asuntoon. Isän ollessa töissä äidin onkin pysyteltävä kotona, eikä Riadkaan voi lähteä juuri rappukäytävää pitemmälle. Koska elämä Libyassa ei kuitenkaan ole niin mallikasta kuin Riadin isä alun perin uskoi, perhe palaa Ranskaan. Pian panarabialaista aatetta kannattava isä valitaan opettajaksi Syyriaan. Isä on innoissaan paluusta synnyinseuduilleen, onhan hänellä siellä perittyä maaomaisuuttakin. Arki ei syyriassakaan ole järin idyllistä ja etenkin kielitaidottomalle ja ulkonäöltään täysin muista poikkeavalle Riadille kotoutuminen on hyvin haasteellista.

Luin Tulevaisuuden arabin ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin toivonut kokevani jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että tämän luettuani ymmärtäisin paremmin isä-Sattoufin kaltaisten arabien ajatusmaailmaa. Mutta en kyllä ymmärrä. Diktaattoreja ihaileva ja muihin kulttuureihin halveksuvasti suhtautuva isä on kaikessa kiihkomielisyydessään vain ärsyttävä. Hän mollaa tummaihoisia ja länsimaalaisia, kohtelee vaimoaan ei-mitenkään ja on ylipäätään kaikin puolin niin täynnä omaa erinomaisuuttaan, että etoo. Rasismi ei ole ymmärrettävää tässäkään asetelmassa.

Toisaalta taas Riadin leikit hiukan omituisten naapuruston lasten kanssa, sopeutuminen päiväkotiin ja ylipäätään uusiin ympäristöihin on mielenkiintoista ja välillä hauskaakin seurattavaa. Lapsi ei onneksi ymmärrä kaikkea sitä, mitä aikuisten maailmassa on meneillään, eikä Riad vaikuta mitenkään erityisen onnettomalta lapselta.

Riadin äiti jää hahmona mysteeriksi. Ylipäätään vanhempien välinen suhde herättää lähinnä kysymyksiä: mikä nämä kaksi hyvin erilailla ajattelevaa ihmiste on saanut kiinnostumaan toisistaan ja pysymään yhdessä?

Riad Sattoufin piirrostyyli on selkeää ja pääosin mustavalkoista. Muutama yksittäin käytetty tehosteväri toimii hyvin muun muassa erottaen eri maihin sijoittuvat pätkät toisistaan.