Tulevaisuuden arabi 2

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2, Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985)
(L'arabe du futur 2. Une jeunesse au Moyen-Orient (1984-1985), 2015
WSOY 2016, 158s.
Suom. Saara Pääkkönen

Tulevaisuuden arabi 2 jatkaa saumattomasti edellisen osan muisteloita Riad Sattoufin lapsuudesta Lähi-idässä. Kirja jopa alkaa luvusta viisi, eli suosittelen lukemaan ensimmäisen osan ennen tätä.

Riadin perhe asuu Syyriassa, Tirma'lan kylässä lähellä Homsin kaupunkia. Kylä on hyvin vaatimaton, ankea oikeastaan. Riadin isä suunnittelee rakennuttavansa perheelle upean talon omistamalleen pellolle, mutta puheet ovat tekoja suurempia. Äiti pysyy enimmäkseen kotona hoitamassa Riadin pikkuveljeä. Riad aloittaa koulun muovisessa koulupuvussa, ylpeänä uudesta repustaan. Opettaja on lempeäkasvoinen nainen, joka hutkii kepillä käsille pienimmästäkin rikkeestä. 

Albumi on jollain ovelalla tavalla rankka, mutta humoristinen. En minä ääneen nauranut, mutta erittäin tervetullutta keveyttäkin kamalien tapahtumien vastapainoksi löytyi.

Tämän bloggauksen olisin voinut tehdä nopeimmin leikkaamalla ja liimaamalla ensimmäisestä Tulevaisuuden arabista kirjoittamani tekstin tähän. Lukukokemus oli hyvin samanlainen: Riadin isä sanelee perheen tekemiset, mutta ei vaikuta mitenkään erikoisen kiinnostuneelta varsinaisesta perhe-elämästä. Tärkeintä on asua lähellä omaa äitiä ja yrittää hankkia vaikutusvaltaisia ystäviä. Riadin äiti luovii jossain omituisessa välitilassa, yrittäen elää länsimaisesti hyvin vaatimattomissa (ja vaativissa) oloissa keskellä hyvin tiukkaa muslimiyhteisöä. Riad itse taas on muuttuviin olosuhteisiin joustavasti sopeutuva lapsi, jota tosin edelleen pelottaa ja itkettää herkästi. 

Sattoufin muistelmille on luvassa jatkoa ja edelleen jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan tarina kulkee.