lauantai 17. syyskuuta 2011

Kuoleman jälkeisiä todellisuuksia

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista (Sum - Forty Tales from the Afterlives)
Avain 2011, 127s.
Suom. Itä-Suomen yliopiston opiskelijat keväällä 2011 Kaunokirjallisuuden kääntäminen -kurssilla

Tarinoita tuonpuoleisesta kiinnitti huomioni jo syksyn uutuuskuvastoja selaillessa. Kuinka hauska idea kirjoittaa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen! Tarinat ovat hyvin lyhyitä ja jossain määrin se oli minulle ongelma, sillä näin lyhyissä tarinoissa ei keskittyminen saisi herpaantua hetkeksikään. Pari juttua pitikin lukea kokonaan uudestaan, kun joku pikkuhäiriö sai ajatukset muualle.

Eagleman on keksinyt muutamia oikein mainioita tuonpuoleisia, mutta muutaman tarinan kohdalla tuli sellainen olo, että eikös tämä juttu tullut jo aiemmin. Tykkäsin kovasti heti ensimmäisestä tekstistä, Summasta. Siinä kerrotaan, kuinka "Tuonpuoleisessa elät uudelleen kaikki kokemuksesi, mutta tällä kertaa tapahtumat on sekoitettu uuteen järjestykseen: samankaltaiset hetket on ryhmitelty yhteen." Nukut kaikki elämäsi unet yhteen menoon, istut vessassa viitisen kuukautta, kynsien leikkuu kestää kuusi päivää. Mutta riittäisiköhän Eaglemanin veikkaama vuosi kattamaan kovinkaan monen kirjabloggarin koko elämänsä aikana lukemiseen käyttämänsä ajan? En oikein usko. :)

Jollakin tavalla tykkäsin myös Näyttelijät-tekstin visiosta, että kuoleman jälkeen ihmiset siirtyvät esiintymään elävien ihmisten uniin.

Atomit ja kvarkit eivät tehneet minuun kovin suurta vaikutusta. Niistä tarinoista tuli lähinnä sellainen olo,  kuin istuisin iltaa pimeässä pubissa erään tietyn (humalaisen) henkilön seurassa ja kuuntelisin kyllästyneenä hänen jorinoitaan.

Ihan kelpo kirja tämä oli, vaikka enemmänkin olisin toivonut monimuotoisuutta ja revittelyä. Ehkä myös luin tämän liian nopeasti, vaikka yritinkin pitää taukoja tekstien välillä. Luulen, että hitaammalla tahdilla ei olisi tullut ainakaan niin vahvaa toiston tunnetta.

Lisää Tarinoita tuonpuoleisista -kirjasta voit lukea Morren, Tessan ja Amman blogeista.

2 kommenttia:

  1. Minullakin lukemista häiritsi tarinoiden toisteisuus. Muutama todella oivallinen kohtaus pelasti kokonaisuuden. Atomit ja kvarkit jättivät myös minut kylmäksi, koska en osannut niiden kohdalla syventyä kunnolla.

    VastaaPoista
  2. Hanna, Minä luulin että vika oli minussa, mutta ehkä kirjassa oikeasti oli toistoa. Tai lähinnä jotkut tuonpuoleiset muistuttivat liikaa toisiaan.

    VastaaPoista