Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Teos 2011, 233s.
Minä olen ollut viime päivinä harvinaisen kiukkuinen. Luulisin, että karhu, joka ei saa talviunenpäästä kiinni voisi olla yhtä äreä. En löydä mistään joulumieltäni, vaikka tykkään joulusta hurjasti. Yleensä kaikenlaiset jouluvalmistelutkin aloitan hyvissä ajoin ja mies joutuu toppuuttelemaan, että ei nyt ihan vielä sitä kuusta kuitenkaan. Nyt sisäinen joulumielimittari näyttää punaista. Eikä edes joulunpunaista vaan jotain äreää sävyä.
Tämä olosuhdekartoitus pohjustuksena sille, että uskoisitte, miten väärään aikaan luin Finlandia-ehdokkaanakin olleen Linturin esikoisteoksen, Isänmaan tähden. Ohutta kirjaa tavasin melkein viikon ja viimeisen sivun jälkeen täytyy vain todeta, että en muista lukemastani juuri mitään. Vähän kuin olisi katsonut mielenkiintoista ja laadukasta elokuvaa yhdellä silmällä. Ilman ääniä. Ja torkahdellut välillä.
Ne pätkät, jotka muistan, olivat eittämättä hyvää luettavaa. Moniulotteista, puhuttelevaa muttei silti mitään kielellä kikkailua. Tykkäsin kirjan tunnelmista. Mutta juuri muuta en osaa sanoa, kun tosiaan lukeminen oli harvinaisen takkuista.
Onneksi tätä on luettu ahkerasti ja paremmalla asenteella muualla, ainakin Morren, Susa P:n, Katjan ja Peikkoneidon toimesta.
Tällä hetkellä suhtaudun lukemiseen pelonsekaisin tuntein. Mitä uskallan yrittää lukea seuraavaksi? Mikä olisi niin vetävä kirja, että lukuvaihde käynnistyisi kunnolla?
Ai niin, mulla on myös tunnontuskia, koska huomasin unohtaneeni lukea Anna Kareninaa viime kuussa! Hupsista. No, tässä kuussa sitten kunnollinen loppukiri, niin eiköhän siitä valmista tule.
Minä pidin Linturista, mutta minuakin jäi jokin asia häiritsemään. Ehkä se oli se kieli ja yksitoikkoiset virkerakenteet. Kirjaan oli upotettu valtavan paljon oivallettavaa, joten ihan kaikesta ei varmasti päässyt ensimmäisellä lukukerralla selvyyteen - siitä myös ehkä se raskaslukuisuuden tuntu. Minä haluan lukea kirjan kyllä ehdottomasti vielä uudestaan, kunhan sen taas kirjastosta saan käsiini. Linturista kuulemme varmasti vielä tulevaisuudessa!
VastaaPoistaJoana, Minäkin olen varma, että Linturista kuullaan vielä! Ja aion kyllä lukea tuleviakin kirjoja, mutta jospa vahingosta viisastuneena en lukisi väkisin ja väärällä asenteella...
VastaaPoistaMuutaman kerran piti oikein pysähtyä lukemaan jokin virke uudestaan, kun asioita oli ilmaistu todella oivaltavasti (kuten se yksi kohta, jossa sanottiin että vanhuus on pahempi kuin sota, sillä sodassa on sentään eloonjääneitä). Ehkäpä uusi lukukerta ei olisi pahitteeksi - mutta ei ihan vielä. :)