John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
(Noah barleywater Runs Away, 2010)
Bazar 2011, 223s.
Suom. Laura Beck
Kuvittanut Oliver Jeffers
Poika raidallisessa pyjamassa teki minuun aikoinaan valtavan suuren vaikutuksen. Siksipä odotin kovasti, että pääsisin lukemaan tämän Boynen uudemman lastenromaanin. Kirjan alku oli sen verran hidastempoinen, että meinasin jo jättää kirjan lukematta, mutta onneksi jatkoin jääräpäisesti eteenpäin sillä tämäkin oli hieno.
Nooa Notkoniitty on 8-vuotias koulupoika, joka haluaa nähdä maailmaa ja karkaa kotoa. Tosin karkaamiselle on oikeasti toinen syy, mutta sitä Nooa ei halua ajatella, eikä ainakaan puhua siitä. Nooan matka kulkee omituisesta kylästä toiseen, mutta kolmannessa kylässä hän pysähtyy tutkimaan erikoista lelukauppaa. Kaupan edustalla kasvaa suuri puu, josta kyläläisten kertoman mukaan katoaa oksia silloin tällöin, mutta johon nuo oksat myös ilmestyvät pian takaisin. Sisällä lelukaupassa on erikoinen tunnelma. Kaikki lelut on veistetty puusta ja ne tuntuvat kovin eloisilta. Aivan kuin sätkynuketkin seuraisivat Nooaa katseellaan. Lelukauppias on vanha ja hiukan erikoinen mies, jonka kanssa Nooa käy mielenkiintoisia keskusteluja. Tai oikeastaan he kertovat toisilleen tarinoista omista elämistään.
Kirjan tunnelma on haikea ja surullinen, mutta myös viehättävällä tavalla taianomainen. Vähitellen Nooan kotoa karkaamisen syy selviää lukijalle, samoin kuin lelukauppiaan uskomaton menneisyys ja yllättävä henkilöllisyys. (Kirjan jo lukeneet varmaan arvaavatkin, minkä kirjan haluaisin lukea mahdollisimman pian...)
Ainoat miinukset annan kirjan kuvitukselle, jonka merkitystä en tajunnut. Vallan hyvin olisin pärjännyt ilmankin. Toinen miinus tulee henkilöhahmojen suomennetuista nimistä, jotka Nooa Notkoniityn omaa nimeä lukuunottamatta olivat minusta valtavan ärsyttäviä.
Luulen, etten olisi voinut lukea tätä kirjaa sopivampana ajankohtana. Joskus sitä haluaisi itsekin karata kotoa. Tai ainakin hautautua peittojen alle talviunille. Edes päiväksi.
Minäkin mietiskelin sitä kuvitusta, se oli jotenkin outo. Jos kuvat olisivat olleet vaikka joka luvun alussa niin joo mutta nyt ne olivat siellä vähän tiellä.
VastaaPoistaMutta ihana aikuisten satuhan tämä todella oli.
Linnea, no nimenomaan se kuvien sijoitus ihmetytti! Monet kuvista oli sijoitettu kappaleen toisiksiviimeiselle sivulle ja ne väkisinkin katkaisivat sellaisen soljuvan lukutahdin.
VastaaPoistaOlisi jännä kuulla, miten joku lapsi on tämän kirjan kokenut. Mihin lapsen huomio kiinnittyy ja millaisia ajatuksia tämä herättää? Ainakin aikuisille tämä sopii valtavan hyvin.
Olikos Katja vielä lukenut tätä lapsilleen, en muista?
VastaaPoistaAi niin ja siitä olin myös kanssasi samaa mieltä että alku vähän takkusi ja tuntui hiitaalta. Onneksi jaksoi lukea eteenpäin :)
Mukavaa loppuvuotta sinulle, Maija!
Minullakin tämä on hyllyssä ollut nyt tovin odottamassa ja haluan lukea. Se tietty surumielisyys ja sadunomaisuus kiehtovat!
VastaaPoistaLinnea, hyvää loppuvuotta sinullekin! :)
VastaaPoistaSusa, jään odottamaan, että sinulle tulee sopiva olo tämän kirjan lukemiseen. Uskon, että pidät tästä.
Kiitos tästä arviosta, aion ehdottomasti hankkia tämän kirjan meidän tyttöjen kirjahyllyyn (ja samalla itsekin lukea ;))
VastaaPoistaIrene, tämä on varmasti hyvä hankinta! Toivon, että pidät tästä :)
VastaaPoista