Omituinen Peili

Pekka Manninen: Peili

WSOY 2010, 141s.

Kirsin Kirjanurkka vietti blogisynttäreitä viime kuussa ja juhlan kunniaksi Kirsi uudelleensijoitti muutamia kirjoja. Minä tarjosin uuden kodin tälle Pekka Mannisen Peilille, sen tapahtumat kun sijoittuvat nykyiseen kotikaupunkiin.

Takakansitekstissä kirjaa kuvataan mm. sanoilla "romaani on taidokas kuvaus hengellisten arvojen konfliktista nyky-yhteiskunnan armottomuuden kanssa". Mielestäni tästä asetelmasta olisi saanut varmasti kasaan laadukkaan kirjan. Mutta se ei kirjailijalle riittänyt kuin alkusysäykseksi.

Kirjan päähenkilö Mirjam on saanut tiukan uskonnollisen kasvatuksen. Hän menee naimisiin ja tulee raskaaksi, koska uskonsa vuoksi hän ei hyväksy ehkäisyä. Ilmeisesti ehkäisy ei ole koskaan tullut puheeksi puolisoiden kesken, sillä raskaudesta kuultuaan Mirjamin mies suuttuu ja kysyy "miksi Mirjam ei ollut käyttänyt e-pilleriä." Mies painostaa Mirjamin aborttiin ja muutamien käänteiden jälkeen Mirjam päättää vetäytyä hylätylle Trullögrundetin majakkasaarelle erakoksi.

Majakkasaarella elo ei kuitenkaan ole rauhallista ja seesteistä. Ensin Mirjamilta varastetaan lammas, sitten hän löytää rantavedestä vauvan ruumiin. Kammottavien valmistelujen jälkeen Mirjam kuskaa kuolleen vauvan läheiseen Tankarin majakkasaareen kasteelle ja hautaa tämän sitten Trullögrundetille. Koska eletään elokuun loppua, kaupungin asukkaat valmistautuvat viettämään Venetsialaisia (loppukesän juhlaa, huvilakauden päättäjäisiä) ja kas kummaa, omituinen joukko juhlijoita saapuu myös Mirjamin majakkasaarelle. Venetsialaisnaamioita lukuunottamatta alastomat juhlijat pistävät pystyyn äänekkäät orgiat, joiden aikana sekaannutaan myös lampaisiin. Muutamaa juonenkäännettä myöhemmin Mirjam joutuu joukkoraiskauksen ja pahoinpitelyiden kohteeksi, mutta jo muutamaa sivua myöhemmin Mirjam menee naimisiin meriaiheisia tauluja toreilla kaupittelevan miehen kanssa. Yhdessä miehen ex-naisystävän kanssa Mirjam kuitenkin hukuttaa miehen Trullögrundetin rantaan ymmärtääkseni jo hääpäivän iltana.

Mistähän nyt aloittaisin tämän lukukokemuksen purkamisen? Kokkolasta saa kyllä maantieteellisesti ajatellen realistisen kuvan. Mutta kaikki muu tässä kirjassa tuntui omituiselta, häiritsevällä tavalla vinksahtaneelta. Se uskonnollisuuden ja nyky-yhteiskunnan ristiriita jäi kyllä tasan tuohon aborttiasiaan, joka oli ohi jo sivulla 23. En myöskään huomannut Mirjamin harrastavan oikein minkäänlaista itsetutkiskelua, tosin kyllähän hänen ympärillään tapahtui niin omituisia asioita, ettei moiselle ollut aikaakaan. Täytyy kyllä sanoa, että Mirjam vaikutti alusta alkaen henkisesti tasapainottomalta. Sellaiselta henkilöltä, jolle edes oma usko ei tuo turvaa ja vakautta. 

Kirja vilisi kirjoitusvirheitä. Kummallisia sanavalintoja pysähdyin ihmettelemään monen monta kertaa. En myöskään ymmärtänyt, miksi venetsialaiset oli jatkuvasti kursivoitu, vaikka juhlien sisältö ja merkitys oli selostettu jo kirjan alussa. Lisäksi minun oli vaikea hahmottaa, mihin vuoteen (edes noin suurinpiirtein) kirjan tapahtumien oli tarkoitus sijoittua. Torille odotettiin esiintymään Aki Sirkesaloa ja Kirkaa, Estonian onnettomuudesta oli aikaa muutama vuosi ja käytössä eurot.

En ymmärtänyt, mikä tämän kirjan pointti oli. Mitä ihmettä tällä haluttiin sanoa? No, jos näin lopuksi sanon vielä jotakin positiivista, niin onneksi tämä kirja ei herättänyt oikein minkäänlaisia tunteita. Joku toinen kertoja olisi voinut saada aikaan valtavasti ahdistusta kuvailemalla vastaavia tapahtumia, mutta nyt ei kyllä ollut mitään pelkoa siitä, että tapahtumat olisivat tulleet liian lähelle.

Peilistä löytyy arvioita ainakin seuraavista blogeista Kaiken voi lukea!, Kirjainten virrassa, P.S. Rakastan kirjoja ja Kirjava kammari.