Roald Dahl: Kekseliäs Kettu
(Fantastic Mr Fox, 1970)
WSOY 2009, 81s.
Suom. Panu Pekkanen
Kekseliäs Kettu tuli meille mainion satuhaasteen palkintona. Olen lukenut tämän joskus aikana ennen lapsia, mutta hyvin olin jo unohtanut, mistä tässä olikaan kyse.
Kekseliäs Kettu joutuu hankaluuksiin, kun laakson kolme tilanomistajaa saavat tarpeekseen Ketun jatkuvista ryöstöretkistä. Milloin katoaa Pösöltä kanoja, milloin Pärskältä ankkoja tai hanhia, milloin taas Pavulta kalkkunoita. Isännät päättävät pistää pystyyn kettujahdin ja Ketun pesäkolon paikannettuaan he asettuvat passiin kyttäämään Ketun seuraavaa ryöstöretkeä, pyssyt valmiina. Onnekseen isäkettu säästyy kuolettavalta osumalta, mutta joutuu perheensä kanssa kaivautumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle maan alle, kun kiukkuiset isännät alkavat kaivaa pesäkoloa esille maansiirtokoneilla. Nälkä ja jano syövät voimia, mutta sitten isäkettu saa ajatuksen! Muutaman uuden käytävän kaivamiseen löytyy kuin löytyykin voimia, kun kovan työn jälkeen odottaa notkuva herkkupöytä.
Voi, meillä tykättiin tästä kovasti :)
Isompi poika eläytyi suurella tunteella kettujen ahdinkoon ja pienempi nautti täysin rinnoin kaikesta jännästä. Ihan nauramatta en selvinnyt kohdasta, jossa kirjan kuvassa näkyy kolme ilkeää isäntää sekä haulikoiden piiput. Isompi nosti kädet suulleen ja vetäisi kauhistuneena henkeä, silmät suurina. Pienempi oli myös silmät suurina, mutta suusta kuuluikin ihaileva vau!
*********************************
Omat lukemiset ovat edelleen kovin kevyitä. Olen ehkä joskus maininnutkin paheekseni Anni Polvan romaanit, ne kun ovat kovin viattomia, kepeitä ja vaivattomia. Ja myöskin hämmästyttävän paljon toistensa kaltaisia. Useimmiten tarinan päähenkilö on simpsakka nuori nainen, joka on töissä toimistossa/juuri valmistunut ammattiin eikä voi sietää miessukupolvea tai ajatusta avioliitosta. Sitten tyttö törmää tavalla tai toisella mieheen, jonka kanssa tiet risteävät vähän väliä. Tyttö tekee hyvin selvästi vastenmielisyytensä, kunnes kirjan viimeisillä sivuilla sekä tyttö että mies huomaavat olevansa rakastuneita ja menevät kihloihin.
No, tällä kertaa juoni olikin melkein jotain muuta! Nappasin hyllystä kirjan Kelpaanko sinulle (vuodelta 1950, 198s.), jossa lisäsisältöä tyttö kohtaa pojan -juoneen tuokin tytön isän avioliittosuunnitelmat. Pirkko, joka on elänyt suurimman osan elämästään kaksin isänsä kanssa, ei katso avioaikeita ollenkaan suopeasti vaan yrittää kaikin keinoin saada isänsä toisiin ajatuksiin. Kaikkiin keinoihin kuuluu myös valekihlaus isän ystävän kanssa ja isän morsiamen ja erään keikarin lukitseminen kellariin yöksi.
Sain kyllä juuri sitä, mitä kirjalta odotinkin: helppoa ja höpsöä luettavaa. Aiemmin mainitsemani viattomuus kuvaa juonen lisäksi myös kieltä. Tästä kirjasta on turha etsiä roisia sanailua, sillä voimasanat ovat lähinnä hauskoja. En minä ainakaan pelästyisi miestä, joka ärähtäisi "Sappermenskattu!" :) Eikä nykyään taida kovin moni käyttää ilmaisua "Voi herran pieksut ja kaikki tallukat yhteensä!"
Ihanaa, että tykkäsitte Kekseliäästä Ketusta. :) Palkinto meni ainakin ihan oikeaan osoitteeseen.
VastaaPoistaMinä en ole koskaan oikein lämmennyt Polvalle (en Tiinoille enkä aikuisten romaaneille), mutta tuli mieleeni kysyä, että oletko lukenut Hilja Valtosta?
Katja, Tuo Kekseliäs Kettu on niin hienossa kunnossakin, että taidan nostaa sen "äitinhyllylle" :)
VastaaPoistaJa ymmärrän kyllä hyvin, ettet Anni Polvalle ole lämmennyt, jotenkin tuntuu, etteivät nämä ehkä kestä hirveän hyvin aikaa. Hilja Valtosta en ole vielä lukenut, mutta minulla on kyllä pari hänen kirjaansa ja sen jonkun opettajan varaventtiilin olen nähnyt elokuvana :) (Kuten myös Vaimokkeen, vaikka en siitä paljoa muistakaan)
Dahl on ihan paras! Kekseliäs kettu on mielestäni yksi viekkaimmista Dahlin tarinoista. Pidin tästä kovasti! Kirja toimii tosiaan hyvin ääneen luettuna.
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, Minäkin pidän Dahlista kovasti. Oma suosikkini on ehkä Matilda, ainakin sen olen lukenut useimmin. :)
VastaaPoistaOlipas kiva lukea Kekseliäästä ketusta, sillä se saapui meille pari kuukautta sitten ystävän antamassa kirjapinossa, mutta emme ole sitä vielä lukeneet!
VastaaPoistaOi, miten Dahl oli suosikkini pienenä tyttönä, juuri lukemaan oppineena :)
VastaaPoistaEn ollut ajatellutkaan, miten siitä voisikaan hyötyä vielä aikuisempana. Kun minusta tulee äiti, lapsenikin saavat kuulla Dahlin tarinoita. Tosin ihan ensimmäiseksi en lue "Kuka pelkää noitia" ;)
Susa, Teillä on edessä jännittävä tarinahetki :)
VastaaPoistaAnni, Lapsille lukeminen on oikeasti kivaa! Paitsi silloin, kun kumpikaan ei jaksa kuunnella vaikka äiti tahtoisi lukea, tai jos luettavaksi kannetaan taas se yksi ja sama tyhmä luukkukirja, johon itse on jo ehtinyt kyllästyä ;)