Stephen King: The Wind Through the Keyhole

Stephen King: The Wind Through the Keyhole, A Dark Tower Novel

Hodder & Stoughton 2012, 335s.

"Those were good years, but as we know - from stories and from life - the good years never last long."

Joskus blogitaipaleeni alussa kerroin, että Musta torni on paras koskaan lukemani sarja. Hitaasti käynnistyvä, mutta mielettömän hieno tarina, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan. Jännitinkin suuresti The Wind Through the Keyholen lukemista, koska ennakkotietojen vuoksi tiesin sen sijoittuvan sarjan neljännen ja viidennen osan väliin. Eräänlainen Musta torni 4.5 siis. Onneksi King toteaa jo alkusanoissa, että tämä kirja toimii vallan mainiosti myös yksittäisenä kirjana, jonka voisi hyvin lukea myös sellainen, joka ei ole Mustaa tornia lukenut. Eikä tämä tarina myöskään kärsi, vaikka sarja olisi jo entuudestaan tuttu.

Revolverimies Roland on ka-tetinsä kanssa matkalla Callaan, kun hyytävä myrsky alkaa lähestyä. Seurue löytää suojan hylätyn kylän ainoasta kivirakennuksesta ja jäätävän tuulen riehuessa ulkona Roland alkaa kertoaa tarinaa. Ollessaan vielä nuori poika Roland ja hänen ystävänsä Jamie lähetetään erääseen kylään selvittämään raakoja surmia. Isänsä menettänyt nuori poika, Bill, on nähnyt vilauksen syyllisestä The Skin-manistä ja lohduttaakseen lasta Roland kertoo tälle ikiaikaisen tarinan The Wind Through the Keyhole.

Varsin näppärästi King on siis saanut samoihin kansiin tarinan tarinansisäiseen tarinaan. Joskin on todettava, ettei "nykyhetken" kehyskertomus ole oikeastaan muuta kuin puitteet noiden kahden muun tarinan kertomiselle. Kokonaisuutena The Wind Through the Keyhole on hieno lukukokemus, sillä mielestäni King on parhaillaan juuri tällaisten takaumien/muistojen kertojana. Hivenen haastetta toi Keskimaan sanasto, joka ei ole kauhean hyvässä muistissa, etenkään englanniksi.

Mutta ette ikinä arvaa, mikä tämän kirjan kanssa oli haastavinta! Minäpä kerron: Stephen Fry ja isosiskon lausahdus. Tulin nimittäin tuskailleeksi siskolle puhelimessä Fryn Moab is my Washpotin lukemisen hitautta ja sisko kertoi omasta haasteestaan: englanniksi lukiessaan hänen täytyy lukea lauseet kahdesti; ensin tavallisesti ja sitten toiseen kertaan "sillä lailla kuin Stephen Fry sen lukisi". Voi hyvänen aika! Koska tätä kirjaa aloitellessa jo kuuntelin Fryn äänikirjaa, tarttui tuo tuplalukeminen minuunkin. Kingiä Fryn äänellä. Ei maailman huonoin yhdistelmä, mutta siinä vaiheessa kun Revolverimies alkoi päässäni muistuttaa ulkonäöllisestikin Fryta, alkoi jo vähän pelottaa. :)

Stephen King: 11.22.63

Stephen King: 11.22.63

Hodder & Stoughton 2011, 740s.

Muutama yö Mummulassa teki hyvää ja sain viimein luettua tämän Stephen Kingin uusimman kirjan. Tykkäsin kovasti, paljon enemmän kuin hitaasta lukuvauhdista voisi päätellä. Tempo on huomattavasti rauhallisempi kuin Kuvun alla -kirjassa, mutta minusta se sopi tähän vallan mainiosti.

En ole lukenut paljon aikamatkustusaiheisia kirjoja, mutta luulen että 11.22.63 on siinä genressä poikkeava. Jake Eppingillä, lukion äidinkielenopettajalla, ei ole käytössään aikakonetta vaan portaali, jonka kautta pääsee siirtymään vuoden -58 syyskuun yhdeksänteen, aina samaan kellonaikaan. Riippumatta siitä, viettääkö menneisyydessä tunnin vai vuoden, nykyajasta katsoen matka kestää aina kaksi minuuttia. Jokainen käynti on ensimmäinen, joten aiempien matkojen mahdolliset teot nollautuvat. Jake saa ystävältään tehtävän. Hänen on matkustettava menneisyyteen ja estettävä John F. Kennedyn murha.

Perhosvaikutus nousee keskeiseksi osaksi tätä teosta. Mikäli jokainen pieni muutos menneisyydessä voi muuttaa nykyisyyttä toisenlaiseksi, millaiset vaikutukset historiaan merkittävästi vaikuttaneen tapahtuman muuttamisella on? Voiko tulevaisuudesta matkannut henkilö ylipäätään elää menneisyydessä vaikuttamatta tulevaisuuteen? Entäpä mitä jos menneisyys ei halua tulla muutetuksi?

Kuten jo alkuun totesin, pidin tästä paljon. Vaikka välillä tuntui, että Oswald ja JFK jäivät taka-alalle, niin se ei haitannut. Viidessä vuodessa Jaken on pakko elää myös omaa elämäänsä ja siihen mahtuu paljon muutakin kuin tulevan tragedian estäminen. Kerronnaltaankin ehdottomasti nautittava lukuelämys. Suosittelen!

 "Sometimes life coughs up coincidences no writer of fiction would dare to copy."

Mrs Fry's Diary

(Mrs) Stephen Fry: Mrs Fry's Diary

Hodder & Stoughton 2010, 345s.

Kirjablogien paras puoli: mieletön määrä kiinnostavia kirjoja, joihin ei välttämättä muuten törmäisi. Suuri kiitos siis Linnealle Mrs Fry's Diaryn arviosta! :) Laitoin kirjasta hankintatoiveen kirjastolle, mutta en sitten malttanutkaan odottaa epämääräisen pitkää aikaa, joten lisäsin kirjan synttärilahjatoivelistalle.

Mrs Fry's Diary kuvaa Fryn perheen elämää päiväkirjamerkinnöiden muodossa vuoden ajan. Lukijan näkökulmasta on toki hyvä tietää, kuka Stephen Fry oikeasti on, mutta ihan perustiedot riittävät pitkälle. Suurin osa kirjan huumorista kumpuaakin siitä, että lukija tietää Stephen Frysta enemmän kuin hänen vaimonsa. Mutta kyllä tämän kirjan parissa saa nauraa muutenkin! Tällä oli melkein yhtä korkea pakko-lukea-ääneen-kerroin kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajalla, paitsi että ilmeisesti brittihuumori ei ainakaan luettuna pure minun mieheeni.

"The snow's falling heavier this evening.

Stephen just texted to say he might be stuck in the pub all night.

He hasn't even left the house yet."

Haluaisin sanoa tästä kirjasta vaikka mitä, mutta näköjään tänään ei löydy tarvittavia sanoja. Mrs Fry's Diary oli joka tapauksessa viihdyttävä kirja, joka sai nauramaan ääneen useammin kuin kerran. Suosittelen lämpimästi nopealukuisen viihteen kaipuuseen.

"Discovered the cat's worked out how to open the firdge.

We'll have to find somewhere else to keep him now."



Kirjallista kauhua

Stephen King: Full Dark, No Stars 340s. (Hodder & Stoughton, 2010)

Iltapäivälehdestä luin jokin aika sitten pikku-uutisen, jossa kerrottiin Stephen Kingiltä ilmestyvän uuden kirjan piakkoin. Tästä innostuneena tulin tarkistaneeksi kirjaston King-tarjonnan ja kas, siellä hyllyssä minua odotti tämä suomentamaton novellikokoelma Full Dark, No Stars.

Kirja koostuu neljästä novellista, joita yhdistää kosto. Ensimmäinen novelli, 1922, on erään miehen kirje, jossa hän tunnustaa vaimonsa murhan. Nautin Kingin kerronnasta paljon, etenkin tässä ensimmäisessä tarinassa. Tosin olen näköjään tottunut lukemaan yksinkertaisempaa englantia, sillä tämän kanssa piti turvautua sanakirjan apuun monta kertaa.

"Big Driver" novellin pääosassa on kirjailijatar Tess, joka on kutsuttu erään kirjakerhon luennoijaksi. Kotimatka saa kuitenkin ruman käänteen, kun Tessin auton rengas puhkeaa tiellä lojuvien naulaisten puunkappaleiden vuoksi. Big Driver oli piinaava ja raaka, kammottavalla tavalla realistinen.

Kolmannessa tarinassa (Fair Extension) parantumatonta syöpää sairastava Harry Streeter löytää pienen liikkeen, jossa myydään "pidennyksiä" asiakkaan tarpeisiin: laina-ajan pidennyksiä, hiustenpidennyksiä, enemmän asuntolainaa tai vaikka peniksen pidennyksiä. Streeter voi saada jatkoaikaa elämälleen, mutta mikä olisi hinta?

"A Good Marriage" taas on muistutus siitä, ettei toista ihmistä voi tuntea läpikotaisin. Ei edes yli 20 vuotta kestäneen hyvän avioliiton jälkeen. Darcy Anderson viettää rauhallista koti-iltaa miehensä ollessa työmatkalla, kun kaukosäätimen hiipuvat patterit käynnistävät tapahtumasarjan, joka mullistaa koko Darcyn elämän.

Kirjan lopussa on lyhyt jälkikirjoitus, jossa Stephen King kertoo hiukan kunkin novellin taustoista. Nämä "ideapaljastukset" ovat minusta aina yhtä mielenkiintoisia.

Kokonaisuudessaan Full Dark, No Stars oli laadukas kirja. Vajavainen kielitaito kieltämättä söi vähän hohtoa, mutta hyvä kertoja pitää otteessaan vähän tyhmemmänkin lukijan. :)