Täällä pohjoisnavan alla

Dieter Hermann Schmitz: Täällä Pohjoisnavan alla - Matkani saunankestäväksi suomalaiseksi

(Die spinnen, die Finnen. Mein Leben im hohen Norden, 2011)

Atena 2013, 305s.

Suom. ja toim. Heli Naski

Minusta on aina hauskaa kuulla/lukea mitä mieltä muun maalaiset ovat Suomesta ja suomalaisista. Hermann Schmitz on onnellisesti naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja heillä on kaksi lasta. Ja vaikka Suomi on ollut perheen kotimaana alusta asti, Schmitz ei tunne muuttuneensa suomalaiseksi. Mutta ehkäpä pitäisi? Kuinka tulla suomalaiseksi? Mikä on suomalaisuuden mitta?

Ystävien ja Facebookin suosiollisella avustuksella Schmitz kokoaa seitsemän kohdan tehtävälistan. Kun ne voi kuitata tehdyiksi, on takuuvarmasti suomalainen. Listalle asti ovat päässeet joka torstainen hernekeitto, perjantaipullo, suomalainen tango, laivaristeily + karaoke, hirvenmetsästys tai koiravaljakolla ajaminen, suomeksi kiroileminen ja uneksiminen sekä Suomen kansalaisuuden hakeminen. (Tämä lista sai minulle kovin epäisänmaallisen olon, sillä täytän vain listan kaksi viimeistä kriteeriä. Karaokea olen tosin laulanut, mutta vain kotioloissa, joten sitä ei ehkä lasketa.)

Schmitz ei yritä hötkyillä listansa kanssa, vaan paneutuu ihailtavalla sinnikkyydellä yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä hivenen yllättäen, perhe ei olekaan isän suomalaistumisaikeista varauksettoman innoissaan. Jos mies suomalaistuu, onko hän enää sama ihminen kuin aiemmin?

Pidin Schmitzin tavasta kertoa "projektinsa" etenemisestä ja tarkkanäköisistä huomioista suomalaisuudesta. Ajatella, että vasta tämä kirja sai huomaamaan, miten lukuisat juhannustaiat vaativat onnistuakseen alastomuutta. Uskallan jopa väittää, että entisaikoina niitä tulevia sulhoja on varmasti ollut pellon reunapusikoissa piilossa odottamassa sopivaa alastonta neitoa. Hupainen kirja, joka sai pohtimaan omaa Suomi-identiteettiään.