Dad is Fat

Jim Gaffigan: Dad Is Fat

Crown Archetype 2013, 274s.

Hankin tämän kirjan joskus ihan siksi, että Jim Gaffigan on hauska ja kirjan nimestä päättelin sisällönkin olevan huvittavaa. Kun Norkku bloggasi Dad is Fatin äänikirjaversiosta aloin uskoa, että hankinta oli onnistunut.

Dad is Fat sisältää lyhyehköjä tekstejä Gaffiganien viisilapsisen perheen arjesta. Vanhin lapsista on kahdeksan, nuorin vain muutaman kuukauden ikäinen, joten ääntä ja vauhtia ei kahden makuuhuoneen asunnosta puutu. Vaikka elämä Manhattanilla tai stand up -kiertueella poikkeaa hyvin paljon tästä omasta kotiäidin lähiöarjesta, vanhemmuus ja pikkulapsielämä itsessään näyttäytyvät hyvin samassa valossa. Lasten äänenvoimakkuus on heti aamusta todella kovalla, vanhemmat saavat hyvin harvoin nukkua tarpeeksi, pienten lasten kanssa lähteminen minne ja millä tahansa vaatii melkoista organisointia ja sukulaisten ja ystävien lupauksista huolimatta lastenhoitoapua on saatavilla rajallisesti.

"Every night before I get my one hour of sleep, I have the same thought: "Well, that's a wrap on another day of acting like I know what I'm doing." I wish I were exaggerating, but I'm not. Most of the time, I feel entirely unqualified to be a parent. I call these times being awake."

Gaffigan ei todellakaan nosta itseään esimerkiksi muille vanhemmille, sen paikan hän antaa vaimolleen. Jeannie-vaimo on paitsi kaunis ja hedelmällinen, myös luonnonlahjakkuus vanhemmuudessa ja kaikessa kodinhoitoon liittyvässä.

Osa kirjan hauskoiksi tarkoitetuista anekdooteista onnistuivat ärsyttämään. Ne olivat poikkeuksetta sellaisia perhe-elämän piirteitä, jotka itseäni ärsyttävät ihan tässä oikeassa elämässä. En minä tunne olevani pätevämpi missään, jos satun tietämään missä vasaraa säilytetään. Sen sijaan turhauttaa, eikö mies vielä yhdeksän vuoden jälkeenkään osaa katsoa eteisein kaapin keskimmäiselle hyllylle.