Aya - Love in Yop City

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya - Love in Yop City

Drawn & Quarterly 2013, 329s. + Norsunluurannikko bonus

Olen normaalisti varsin tiukkapipoinen lukemisten(kin) suhteen ja luen sarjojen kirjat aina järjestyksessä. Aya-sarjakuvien kanssa tein harvinaisen poikkeuksen, sillä sain käsiini tämän sarjan kolme viimeistä osaa sisältävän Love in Yop Cityn, enkä kerta kaikkiaan malttanut jäädä odottelemaan sitä lukematonta, kolmatta osaa.

Koska hyppäsin yhden osan yli, on vain luonnollista, että tarinassa oli minulle joitakin aukkoja. Hulivili-Moussa on tämän kirjan alussa kadoksissa, eikä kenelläkään ole hänen olinpaikastaan mitään tietoa. Herra Sissoko, Moussan isä, on palkannut yksityisetsiviä poikaansa jäljittämään, mutta Moussa on nopea liikkeissään. Monenlaisia eriskummallisia löytöjä tulee kuitenkin vastaan.

Mamadou piirittää edelleen lapsensa äitiä, Adjouaa, mutta poikaparka on niin yksinkertainen, että luottamusta herättääkseen hän tekee kerta kaikkiaan typeriä asioita ja huonoja päätöksiä.

Ayan perheessä lapsesta asti elänyt Félicité joutuu inhottavaan tilanteeseen, kun hänen biologinen isänsä kuulee tyttärensä tehneen suuren omaisuuden mainoksilla. Vaikka Félicité kuinka vannoo, ettei hänellä ole suuria rahoja, isä ei usko vaan vie hänet mukanaan syrjäiseen kylään.

Aya itse ajautuu sitäkin inhottavampaan tilanteeseen, kun biologian opettaja tarjoutuu antamaan yksityistunteja. Lääkärin ammatista haaveileva Aya ottaa tarjouksen vastaan, mutta opettaja ei olekaan kiinnostunut opettamisesta vaan tyttöjen numeroiden korottamisesta lihallisia palveluksia vastaan. Aya ei olisi Aya, ellei hän yrittäisi parhaansa mukaan saattaa irstasta miestä vastuuseen teoistaan.

Monia muitakin hahmoja seurataan, joten Norsunluurannikolla nähdään myös ihmisiä petkuttava saarnaaja, omistushaluinen äiti ja autokkorjaamon Hervé'ä liehittelevä kaunis Rita. Lisäksi välillä vilkuillaan, kuinka kampaamotöitä tekevä homo, Innocent, menestyy Ranskassa.

Kylläpä vain tarjosi hyviä lukuhetkiä tämäkin kokooma-albumi. Vaikka henkilöitä on runsaasti, kerronta etenee niin vauhdikkaasti, ettei kukaan jää mitenkään merkittävästi taka-alalle. Jännitteet pysyvät yllä, eikä lukemista meinannut malttaa keskeyttää ollenkaan. Voi olla, että kolmas osa hieman kärsii tästä että tiedän asioiden "nykytilan", mutta en jaksa harmitella sitäkään. Kyllä Ayan tarina on parhaimmillaan tällaisena isompana annoksena.

Suosittelen!