Syyspurjehdus

Johan Bargum: Syyspurjehdus

(Seglats i september, 2011)

Tammi 2012, 120s.

Suom. Marja Kyrö

Johan Bargumin Syyspurjehdus valikoitui luettavaksi, kun Ulla muistutteli toisaalla Talven lukuhaasteesta. Kirjan nimi oli entuudestaan tuttu, mutta sisällöstä en enää muistanut muuta kuin sen, että kieltä ja tunnelmaa on joku jossakin kehunut.

Olof ja Harald lähtevät syksyn viimeiselle purjehdusreissulle. Miehet eivät ole ystäviä, eivätkä he ole olleet tekemisissä sen jälkeen kun Olof meni naimisiin Haraldin entisen vaimon, Elinin kanssa. Purjehdukselle lähtee kaksi varttunutta miestä, mutta vain yksi palaa takaisin.

Kirjan alkuosan kerronta etenee Olofin suulla, kun hän - hyvin rönsyilevään tapaan - kertoilee purjehduksen tapahtumista häntä kuulustelemaan tulleille komisarioille. Kerrattua tulee myös vuosien takaisia asioita, mutta kokonaiskuva jää lukijalle varsin hataraksi. Jälkipuoliskolla ääneen pääsee Olof, joka kertoo samoista asioista, mutta omasta näkökulmastaan.

Syyspurjehdus on hienosti kirjoitettu ja tunnelmaltaan tiivis. Sitä lukiessa herää paljon kysymyksiä, mutta vastauksia saa kukin etsiä rivien väleistä. Kuka ehdotti yhteistä syyspurjehdusta? Miksi? Mitä tapahtui purjehduksella - tai silloin vuosia sitten?

Minua Syyspurjehdus kiukutti. Pidin sekä ideasta että tekstistä, samoin toteutuksesta ylipäätään. Mutta kirja on niin hirvittävän lyhyt, että ärsyttää vieläkin! Vaikka pidänkin siitä, että lukijalle jätetään tulkinnanvapauksia eikä kaikkea kirjoiteta auki, olisin näin tasokasta tekstiä halunnut lukea huomattavasti pidemmästikin.

Täytyy ehdottomasti pitää Bargumin nimi mielessä ja lukea hänen muutakin tuotantoaan, jos vastaan tulee.