Me tytöt

Anni Polva: Me tytöt

Karisto 2015 (4. painos) 153s.

Me tytöt on julkaistu alunperin 1946 nuortenkirjana nimellä Me tytöt opiskelimme. Olen lukenut Polvalta Tiina-kirjat ja pinon aikuisille suunnattuja romaaneja, mutta nuorille suunnattu tarina oli uusi tuttavuus.

Me tytöt on hyvin polvamainen teos. Päähenkilöinä on kaksi tyttöä, kauppaopiston viimeistä luokkaa käyvät Anja ja Maija. Tytöt ovat huonetovereita ja luonnollisesti tyystin maskuliinien viehätysvoiman ulottumattomissa. Opiskelua enemmän nuoria kiinnostaa luonnollisesti erilaiset iltamenot, joita luokka järjestää itsekin opintomatkakassaa kartuttaakseen. Läksyjä tehdään välillä koko luokan voimin, toisinaan taas vuorotellen muiden saadessa kopioida valmiit tehtävät omiin vihkoihinsa. Maija on luokan poikienkin mielestä eri reilu kaveri ja vähän huomaamatta Pekka alkaakin viedä Maijaa esimerkiksi kahveille ja saatella takaisin asunnolle. Maija on tietenkin niin epäkiinnostunut seurusteluhommista, että vasta opintojen viimeisien viikkojen aikana hänkin alkaa havahtua lämpimiin tunteisiin.

Minulle tämä oli vähän kankea lukukokemus. Tarina on paitsi ennalta-arvattava myös kielellisesti teennäisen oloinen. Tietysti tässä on varmasti tavoiteltukin 40-luvun opiskelijoiden kielenkäyttöä, mutta välillä on innostuttu hiukan liikaa. Vaikka entisaikojen opiskelijaelämään oli hauska tutustua, jäi itse tarina kovin ohkaiseksi. Lisäksi, minua on aina inhottaneet pojat, jotka yrittää väkisin lähennellä, vaikka tyttö sanoo selvästi ei! Silti jopa tämä oi niin rempseä Maija (poskelle läimäyttämisen jälkeen) alkaa melkein pyydellä anteeksi ylireagointiaan.

Ehkä odotin Me tytöiltä vähän enemmän kuin sain, etenkin romantiikkarintamalla, ja siksi olen kirjaan hiukan pettynyt. Se tarjoaa kuitenkin kohtuullisen leppoisan lukutuokion ja pilkahduksen viatonta opiskelijaelämää.